RAKENNUSLUPA HYVÄKSYTTY!

 

Otsikko kertoo jo olennaisen: pääsiäisviikolla rakennuslupamme meni läpi, ja nyt rakentaminen voi alkaa!

Rakennusluvan saamiseen – tai pikemminkin sen hakemiseen – kului aikaa enemmän kuin olimme alunperin ajatelleet. Vielä marraskuussa, talokauppakirjat allekirjoitettuamme elimme siinä uskossa, että saisimme jätettyä tarvittavat paperit Espoon rakennusvalvonnalle jo ennen joulua, mutta toisin kävi. Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, rakennusluvan valmistelun aikana muutamat rakennusmääräyksiin liittyvät lisäselvitykset veivät oman aikansa. Tämä lienee aika normaalia, koska mukana projektia työstämässä ovat arkkitehti, pääsuunnittelija, me rakennuttajina sekä Espoon rakennusvalvonta, joka varmistaa, että kokonaisuus on suunniteltu rakennusmääräyksien mukaan.

Tämän takia saimme jätettyä rakennuslupahakemuksemme rakennusvalvontaan lopulta helmikuussa. Tiesimme jo etukäteen, että rakennusluvan käsittely kestää Espoossa yleensä 2–3 kuukautta, ja sen verran meidänkin hakemuksemme käsittelyyn kului.

Maaliskuun lopulla saimme tiedon, että rakennuslupahakemuksemme on käsitelty ja että se olisi menossa läpi. Ennen kuin saatoimme juhlistaa, odotimme vielä kahden viikon valitusajan yli. Käytännössä oli selvää, että kukaan ei projektista valittaisi. Nyt lupa on lainvoimainen, joten uskallamme tuulettaa!

Ja nyt tontilla alkaa tapahtua! Tällä viikolla tontillamme käynnistyvät maatyöt. Ensimmäisenä on vuorossa liittymän teko tontille, maahan jääneiden kantojen poisto ja pohjatöiden tekeminen perustuksia varten.

Juhannusviikolla alkaa Kannustalon osuus, kun valmiit elementit toimitetaan tontillemme ja talo pystytetään. Juhannuksena tontillamme seisoo siis jo talo! Se tuntuu aivan käsittämättömältä. Siitä kuluukin sitten enää puoli vuotta, ja pääsemme muuttamaan valmiiseen kotiimme. <3

Asumme vain kilometrin päässä tontistamme, mikä on erittäin kätevää, sillä tarvittaessa voimme käydä seuraamassa rakentamisen etenemistä vaikka päivittäin!

 

 

lue myös:

kodin pintamateriaalit

keittiösuunnitelmia

talokaupat tehty – tästä kaikki vasta alkaa

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Koti Remontointi Sisustus Oma elämä

rakkaudesta metsään

 

Olen aina nauttinut luonnossa liikkumisesta. Tähän vaikuttaa varmasti se, että totuin luontoon jo lapsena: kotikadultamme lähti lenkkipolku metsään, leikimme metsäpurolla ystävieni kanssa, vietimme kesät perheemme mökillä meren rannassa ja kävimme poimimassa mustikoita metsästä. Etelä-Suomen mummolassa leikin isossa omenapuutarhassa, Pohjois-Suomen mummolassa kävimme muutamia kertoja Lapissa mökillä, jonne soudettiin joen yli ja jonka sähkö saatiin generaattorista.

Kun kymmenen vuotta sitten muutin Helsinkiin, huumauduin aluksi kaupungista – tulinhan minä itse paikallisten näkövinkkelistä ”landelta”. Haaveilin pienestä kerrostaloasunnosta Töölössä, josta voisi hypätä koska tahansa ratikkaan ja suhauttaa muutamassa minuutissa ytimeen. Halusin koluta joka ikisen kahvilan, ravintolan ja putiikin, mitä kaupungista löytyy. Elää ja hengittää Helsingin satavuotista historiaa ja kaupungin värikkäitä ihmisiä.

Huomasin kuitenkin melko pian, että kaipaan luontoa. Tarvitsen luontoa. Muutin Helsinkiin maaseudulta pellon laidasta, ja olin tottunut siihen, että pääsen hiljaiselle kävelylenkille koska tahansa. Aloin hakeutua taas luontoon ja onneksi se kävi varsin helposti: luonto – etenkin meri – kun pilkottaa pääkaupunkiseudulla joka nurkalla. Nautin meren rannassa juoksemisesta, ja siihen onkin nykyisessä kotikunnassani Espoossa loistavat mahdollisuudet. Sinisen merimaiseman katseleminen lenkkeillessä rauhoittaa mieltä.

Koronavirus on saanut minut katselemaan itseäni ympäröiviä asioita uudella tavalla. Niin työntekoa kuin ihmissuhteita – mutta ennen kaikkea luontosuhdettani. Olen löytänyt uudelleen rakkauteni suomalaiseen metsään. Miten olinkaan voinut unohtaa, miten kaunista suomalaisessa metsässä on! Kaikki ne värit, äänet, tuoksut, valon pehmeys, kun se siivilöityy kuusenoksien lävitse. Tai ylväät, yksinäiset männyt, jotka seisovat yksin kallioiden päällä ja tähystävät kaukaisuuteen.

 

 

Kuluneen kuukauden aikana olemme käyneet läheisillä luontopoluilla ihmettelemässä ja ihastelemassa, miten kaunista Suomen luonto onkaan. Metsässä kävellessä kaikki pysähtyy hetkeksi: on vain meidän askeleemme, jotka tömähtelevät pehmeästi neulasten peittämällä polulla. Ajatukset tulevat, ja menevät, välillä puhutaan jotakin – mutta suurimmaksi osaksi ollaan vain hiljaa ja kävellään. Mitä enemmän vietän aikaa metsässä, sitä enemmän haluan oppia lisää Suomen luonnosta. Nälkä myös kasvaa syödessä: haluaisin päästä tutustumaan paremmin Lapin luontoon.

Kävimme kerran Lontoon lentokentällä silmiä avaavan keskustelun luontoon liittyen. Odotimme mieheni kanssa lentomme lähtöä takaisin Helsinkiin lentokentän ravintolassa, kun päädyimme keskustelemaan viereisessä pöydässä istuvan vanhemman herrasmiehen kanssa.

Mies kertoi olevansa lääkäri ja asuvansa Los Angelesissa. Keskustelimme maailmantilasta, Trumpin presidenttiydestä ja hän kyseli meiltä monenlaista Suomesta. Kun kerroimme, että asumme 20 minuutin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta, ja että kotioveltamme pääsee lähes suoraan metsäpolulle ja merenrantaan, hän totesi: ”That’s a dream”.

 

 

Los Angelesissa edes keskituloiset eivät enää pysty asumaan kaupungin keskustassa, sillä asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä. Siksi paikalliset joutuvat muuttamaan kauas keskustasta ja käyttävät useita tunteja päivästään kammottavissa ruuhkissa. Miehen näkövinkkelistä meidän kahdeksan tunnin työpäivämme, vaivattomat työmatkamme ja elämä luonnonläheisyydessä kuulostivat sanoinkuvaamattomalta luksukselta.

Ja sitä se todella onkin – kun vain osaa ja muistaa katsoa asioita oikeasta näkövinkkelistä. Olen avannut silmäni, ja nyt kun olen uudelleen löytänyt suomalaisten metsien kauneuden, en haluaisi irrottaa silmiäni tuosta näystä. <3

 

lue myös:

elämä on epävarmaa – ja se on oikeastaan aika ihanaa

ystävät kertovat: tätä on ystävyys

hyvällä tavalla itsekäs

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Suosittelen