elämä on epävarmaa – ja se on oikeastaan aika ihanaa

 

Minusta on ollut aina hauskaa tehdä listoja ja suunnitella asioita. Karkeasti ottaen ihmiset voi mielestäni jakaa tämän suhteen kahteen ryhmään: on heitä, jotka suunnittelevat, ja heitä, jotka tekevät suurimmatkin päätöksensä hetken mielijohteesta. Minä kuulun ehdottomasti ensimmäiseen ryhmään.

Suunnitelmallisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on esimerkiksi se, että jos olen lähdössä matkalle, teen listan tarvitsemistani asioista enkä koskaan unohda mitään tärkeää. Tykkään ottaa jo etukäteen selvää kivoista kaupunginosista, kahviloista sekä ravintoloista ja siten hahmotella mielessäni sitä, minkälaisia päivistämme tulee – isoissa kaupungeissa kun on fiksumpaa yleensä koluta yksi tai kaksi kaupunginosaa päivässä. (Pyrin kuitenkin olemaan liikaa lukkiutumatta näihin suunnitelmiin: totta kai ihmisen pitää vain saada haahuilla ja fiilistellä, sillä en todellakaan tykkää mistään minuuttiaikataulusta ja pakonomaisesta paikasta toiseen juoksemisesta.)

Olen huomannut, että suunnitelmallisuudesta on ollut hyötyä myös työelämässä. Kirjoitin lukioikäisenä kolumneja, haastatteluita ja artikkeleita kotikaupunkini sanomalehden nuortenosastolle, mikä varmasti auttoi muutamaa vuotta myöhemmin saamaan kesätyöpaikan samaisesta lehdestä. Halusin toimittajaksi, ja etenin opiston kautta haluamaani ammattikorkeakouluun medianomilinjalle. Kun olin päässyt haluamaani kouluun, tiesin jo, että haluaisin työharjoitteluun Trendiin – ja sinne pääsinkin. Olen jo varhain mennyt päämäärätietoisesti tavoitteitani kohti ja suunnitelmallisella työn teolla saavuttanut ne.

Koen, että suunnitelmallisuudestani huolimatta osaan myös elää hyvin hetkessä. Minusta on ihanaa aamuisin vain istua bussissa ja tuijottaa ikkunasta ulos. Kun joku toinen harmittelee, että taas sataa vettä, näen töihin kävellessäni vesilammikoihin piirtyvät heijastukset, kuulen sateenropinan huppullani, haistan märän takkini ja tunnen vesipisarat nenälläni. Haluan nähdä kauneutta sielläkin, missä on toisten mielestä rumuutta. Muistutan joka päivä itseäni siitä, miten onnellinen olenkaan – miten paljon olen jo elämääni saanut.

 

 

Mutta sitten. On myös niitä hetkiä, kun aivoni käyvät ylikierroksilla – kun alan tahtomattani suunnitella liikaa omaa elämääni. Noina hetkinä mietin esimerkiksi…

Milloinkohan kotimme valmistuu, miten se sisustetaan, milloin tupareraita vietetään ja ketä sinne kutsutaan, mitähän pihallekin pitää sitten tehdä, minne haluaisimme ensi vuonna matkustaa, missä olen töissä viiden vuoden päästä, minkälaista työtä silloin haluan tehdä, milloin teemme lapsia, onnistummeko siinä heti  vai joudummeko yrittämään pitkään, miten voin raskaana, miten isoksi mahani kasvaa, miten kroppani palautuu, miten pitkään haluan olla kotona lapsen kanssa, milloin olisi hyvä aika tehdä toinen lapsi jos sellaisen ylipäätään haluaa, mihin lapsi menisi hoitoon ja kouluun, pitääkö minunkin hankkia sitten auto, haluammeko aina asua pääkaupunkiseudulla, entä jos maalla olisikin parempi, mutta miten sitten ystävät…

On and on and on. Sanon monesti miehelleni, että joskus olisi ihanaa, jos aivot voisi vain kytkeä pois päältä. Totta kai yritän olla liikaa kelailematta asioita – mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Viime aikoina etenkin lapsiaihe on pyörinyt päässäni, sillä ympärilläni on useita raskaana olevia ja raskaudesta sekä lapsista tulee puhuttua päivittäin. Ja se on aivan ihanaa – mutta välillä minun on vaikeaa olla miettimättä omia toiveitani, vaikka aihe ei vielä ajankohtainen olekaan.

Ei elämään tarvita viisivuotissuunnitelmaa. Elämä tapahtuu, ja asiat etenevät omalla painollaan. En voi suunnitella etukäteen sitä, milloin talomme valmistuu. Tai koska saamme lapsia. Tai muutammeko vielä joskus muualle.

 

 

Siksi tartun entistä kovemmin tähän hetkeen. Laitan silmät kiinni bussissa istuessani, hengitän. Jätän puhelimen kotiin, lähden kävelylle ja katselen ympärilleni. Halaan ystäviäni vähän tiukemmin ja pidän huolen siitä, että suukotan miestäni joka päivä, paljon.

Seuraavan kerran, kun joku kysyy minulta, missä olen kymmenen vuoden päästä, vastaan hänelle iloisesti: ei harmaintakaan aavistusta. Tänään, huomenna tai ylihuomenna voi tapahtua mitä tahansa, joka muuttaa elämäni. Elämä on epävarmaa – ja se on oikeastaan aika ihanaa.

 

Kuvat: Ani Frei

 

lue myös:

hyvällä tavalla itsekäs

ihana arki

ystävät kertovat – tätä on ystävyys

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään Päivän tyyli

YSTÄVÄT KERTOVAT: TÄTÄ ON YSTÄVYYS

 

Olen pohtinut viime viikkojen aikana paljon ystävyyttä ja sitä, minkälainen ystävä minä olen. Mitä ystävyys merkitsee minulle?

Se on yhteenkuuluvuuden tunnetta ja samaan aikaan toisen erilaisten piirteiden juhlistamista. Pitkiä keskusteluja ja toisaalta sanatonta kommunikaatiota. Luottamusta, että tälle ihmiselle voin kertoa mitä tahansa, eikä hän tuomitse. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö asioista voisi olla eri mieltä. Halauksia ja vatsanpohjaa kutittelevaa iloa, mutta toisinaan myös kyyneleitä ja tiukkoja rutistuksia. Ystävyys merkitsee sitä, että iloitsen ystäväni saavutuksista yhtä paljon kuin jos ne olisivat omiani.

Olen äärimmäisen onnellisessa ja kiitollisessa asemassa, sillä mikäli elämässäni tapahtuisi jotakin kamalaa, olisi minulla monta ihanaa ystävää, joihin voisin luottaa. Joiden edessä uskaltaisin romahtaa, epäonnistua ja olla heikko. Pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ystävä, vaikka en aina ehtisi näkemään. Haluan kuulla säännöllisesti, mitä ystävilleni kuuluu ja tietää, missä mennään. Haluan tsempata ja kannustaa heitä tavoittelemaan unelmiaan. Toisinaan sitä onnistuu paremmin, toisinaan huonommin, jos on kiire ja arki vie mukanaan – mutta onneksi on ystäviä, jotka ymmärtävät tämänkin.

Lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi halusin koota ylös myös ystävieni ajatuksia ystävyydestä. Esitin heille kysymyksen: Mitä on ystävyys, ja mitä se merkitsee sinulle? Kyyneleet kohosivat silmiini monta kertaa näitä kommentteja lukiessani ja kuunnellessani. Miten ihania, fiksuja ja lämminsydämisiä ystäviä mulla onkaan. <3 

 

”On ystäviä ja perhe, ja sitten on ystäviä, joista tulee perhettä. Näiden ystävien kanssa jaetaan sekä ilot että surut ja ihmetellään jatkuvasti muuttuvaa maailmaa. En selviäisi uusista elämänvaiheista ilman ystäviä, jotka toimivat majakkana tuntemattomilla vesillä. Yhdessä parhaiden ystävien kanssa muovataan kaikkien elämästä kauniimpi, rikkaampi, hauskempi ja sellainen, jota toden totta kelpaa vanhana muistella.”

”Mulle ystävyys on sitä tärkeimmillään, että voin luottaa että mun ystävät haluaa mulle aina hyvää. Voi olla ettei kuule aina toisesta, ja voidaan olla eri mieltä asioista tai eri vaiheessa elämässä, mut kun voi luottaa että toinen rakastaa sua sellasena ku oot ja haluaa sulle hyviä asioita, niin sillon voi hyllä mielin luottaa siihen ystävyyteenkin.”

”Sanotaan usein, että ystävät ovat vähän kuin perhe, jonka valitsemme. Tältä kannalta näen, että ystävyys on pysyvämpää kuin kaveruus. ajattelen, että jos joku on sun sydänystävä, ei ystävyys katkea – samalla tavoin kuin perhesiteetkään eivät katkea. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat ja toinen muuttaisi vaikka ulkomaille, ei ystävyyssuhde katkea, kun yhdessä on koettu tarpeeksi. Eikä haittaa, vaikka ei pitkiin aikoihin nähtäisi tai edes kuultaisi – mutta se ystävyys pysyy.”

”Ystävät on aina sellaisia, joiden puoleen voi kääntyä hyvässä ja huonossa. Jos läheisen ystävän elämässä tapahtuu jotakin tosi ihanaa – esimerkiksi kun sua kosittiin, se tuntui, kuin mua itseäni olisi kosittu. Sitä pystyy eläytymään tosi, tosi hyvin toisen tunteisiin, ja se on vähän kuin sulle itsellesi tapahtuisi sama asia. Samoin, jos jotakin huonoa tapahtuu tai joku satuttaa sun ystävää, se tuntuu siltä, kuin sua itsesi satutettaisiin.”

”Ystävät ovat mulle kuin toinen perhe. Oli välimatka pitkä tai lyhyt – ja mun kohdalla se on pitkä mun ystäviin, koska asun ulkomailla – niin silti on aina sellainen side, joka pitää meidät yhdessä. Oli se sitten Whatsapp-ryhmä tai mikä vain, mutta se on ja pysyy. Te olette mulle ystäviä, jotka tietävät musta eivät ainoastaan kaiken vaan vielä enemmän. ”

”Ystävät ovat sellaisia, että oli asia mikä tahansa, hyvä, huono, ikävä, surullinen tai mahtava, niin sen voi aina jakaa. Sen tietää, ettei ystäviltä tule koskaan tuomitsemista, vaan aina tukemista ja neuvoja, varsinkin teiltä. Oli asia mikä tahansa, aina tulee vastaus, apu tai neuvo, aina. Ystäviin voi mun mielestä aina luottaa, jos ne ystävät ovat aitoja.”

 

 

”Ystävyyttä on erilaista. Se on arvokasta ja perustuu luottamukseen. Ystävyys on onni. Ilman ystäviä elämä tuntuisi tyhjältä ja vajaalta. Ystävyydessä rakastetaan toista kuin itseään. Ystävyys on ymmärrystä, tukea ja toivoa. Ystävyys on sitä, että on aina tukena toiselle. Ystävyys on myös uskallusta olla eri mieltä asioista. Ystävät on valittu perhe. Ystävyys on vapaaehtoista ja tasapuolista, täynnä rakkautta ja miljoonia ihania hetkiä.”

”Apuva… Kai se on sitä, että seisoo toisen rinnalla vaikeinakin hetkinä ja että on hauskaa yhdessä.”

”Ystävyys on naurua, itkua, luottamusta, ymmärrystä ja tukemista. Sitä, että tietää toisen olevan olemassa, vaikkei hetkeen nähtäisi. Että saa olla toisen edessä rikki, poikki ja meikittä, ja olet sen edessä yhtä ihana kuin silloin kun oot iloinen, bilefiiliksissä ja upeana. Toisaalta se voi olla myös kepeää, kahvittelua ja työpaikalla heitettyjä vitsejä. Ei tarvii jakaa maailman syvimpiä tuntojaan toisen kanssa, jotta voisi kutsua ystäväksi.”

”Mulle ystävyys koostuu rehellisyydestä ja luottamuksesta. Se on sitä, että tuetaan toista hyvinä ja huonoina aikoina.”

”Ystävyys on sitä, että jaetaan elämän pieniä ja suuria tärkeitä juttuja ja viihdytään yhdessä.”

”Ystävyys on syvien ajatusten, toiveiden ja pelkojen jakamista, tukea heikoilla hetkillä, yhteisiä hetkiä ja naurua siihen saakka, että vähintään toinen pelkää pissaavansa housuun. Jossain kulkee sellainen inspiraatiokuva, että ympäröi itsesi intohimoisilla, inspiroivilla ja positiivisilla (jne.) ihmisillä – niin joo ja ei: en todellakaan halua, että ystäväni on aina seurassani onnistunut, kunnianhimoinen, hehkeä ja hiton hurmaava. Parhaat hetket ystävien kanssa on koettu itkun partaalla, jossain kadunkulmassa. Niin että joko hän tai minä on tukka märkänä, räkä poskella, hikisenä ja pelokkaana. Ja silti on toisella riittävä ihmisenä.”

”Ystävyys on jatkuvuutta ja tukea elämän eri hetkissä, mutta toisaalta iso arvo on ystävyyksillä, jotka kestävät tietyn vaiheen ajan tai koska oli jokin yhteinen asia; työ, koulu tai muu. Niissäkin on ihanaa lämpöä ja merkitystä, ja jonkinlaista kivaa keveyttä jos toinen ei koe itseään loukatuksi koska tiivis yhteys lakkaa. Mulla on ollut lukuisia huippuja, omituisia ja ihania ystäviä, joilta olen saanut oppia jotain sillä hetkellä tärkeää ja olen siitä kiitollisin elämässä!”

”Ystävyys on sitä, että tietää saavansa tukea ja ymmärrystä vaikeissakin tilanteissa. Sitä kun tietää, ettei ikinä jää yksin. Että on aina joku/jotkut joiden luo voi mennä itkemään sydänsuruista, kysymään neuvoa tai ihan vaan hengailemaan pyjamassa.”

Tällä kirjoituksellani haluan sanoa: kiitos. Kiitos kaikille ihanille ystävilleni, jotka ovat kulkeneet kanssani monenlaisia polkuja näiden vuosien ajan. Te kaikki olette niin kauniita, spesiaaleja ja tärkeitä minulle, etteivät sanatkaan riitä sitä oikein kuvailemaan. Kiitos, kun olette. Kiitos, että olen saanut teidät elämääni. <3

 

 

Ps. Näissä kuvissa näette ystäväni Sarandan, joka on yksi lempeimmistä ihmisistä, jonka tiedän. Hän on lempeä kaikille ihmisille (ja eläimille) ympärillään, olivat he tuttuja tai eivät. Saranda uskaltaa tavoitella isojakin unelmia ja on valmis tekemään kovasti töitä niiden eteen. <3 Kuvat puolestaan on ottanut ystävämme Ani, joka on yksi vahvimmista ihmisistä, jonka tiedän. Ani on käynyt läpi syövän kolme kertaa ja käy nyt läpi IVF-hoitoja. Mielestäni Ani on älyttömän rohkea, sillä hän on halunnut kertoa molemmista vaikeista prosesseista avoimesti ja auttaa omilla kokemuksillaan muita.

Kuvissa ylämme ovat upean suomalaisen Kalevala Korun korut, jonka hopeiset Vetovoima-korvakorut ovat korvissani tätä tekstiä kirjoittaessakin. Tiesitkö, että  Kalevala Koru käyttää koruissaan 100% kierrätettyä kultaa ja noin 85% käytetystä hopeasta on kierrätettyä? Ja mikä mahtavinta, kaikki korut valmistetaan käsityönä Helsingin Konalassa. Vielä ehdit osallistua mun @hannakarppa ja Sarandan @saranda.dedolli Instagram-tileillä arvontaan, joista molemmista voit voittaa 100€ lahjakortin Kalevala Korulle! Arvomme voittajat  huomenna 14.2. ystävänpäivänä <3

 

lue myös:

voimanaisille

ihana arki

kämp garden – suomi-designia parhaimmillaan

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään Päivän tyyli