Heti taloprojektin alussa pääsimme tutustumaan rakennusvalvonnan toimintatapoihin. Jotta saisimme raivattua huonokuntoiset puut ja purettua vanhan puutalon tontiltamme, piti lukuisia asioita ottaa huomioon.

Ensinnäkin ostamamme maapläntti oli tila-muodossa, ja se piti muuttaa tontiksi, jotta rakennuslupa myöhemmin heltiäisi. Tilalla tarkoitetaan asemakaava-alueen ulkopuolella sijaitsevaa, tilana kiinteistörekisteriin merkittyä maa-aluetta, jonka rajat on määrätty kiinteistötoimituksessa.

Monet hakevat puidenkaato-, purku- ja rakennuslupaa samanaikaisesti, mutta me halusimme hakea aluksi vain purku- ja raivauslupaa. Koska tontti ja sillä sijaitseva talo olivat olleet asumattomana parikymmentä vuotta, on tontti kasvanut käytännössä umpeen puiden ja muun kasvillisuuden vuoksi. Raivauksen myötä alkaisi tontilla tapahtua jo nopeasti ja hahmottaisimme sen mittasuhteet paremmin rakentamista ajatellen. Näin ollen haimme purkulupaa vanhalle talolle sekä vajalle ja siinä samassa luvan puiden kaatoon.

Tämän jälkeen teimme puustokartoituksen. Meidän piti merkitä kartalle kaikki omenapuuta suurempikokoiset puut selkeästi numeroiden ja kertoa, mitä lajia kyseiset puut ovat ja mitä niistä haluaisimme säästettävän. Siinä sitten vierähtikin hyvä tovi, kun mietimme, miten haluaisimme puiden kanssa edetä – ja vaikka olemme paperit kaupungille jo jättäneet, olemme jatkaneet edelleen mietintää. Tulemme kuitenkin raivaamaan tontilta lähes kaikki puut, sillä monet niistä ovat joko a) uuden talon rakentamisen tiellä, b) niin huonokuntoisia, ettei niitä kannata säästää tai c) niin suuria, että ne voisivat olla kaatuessaan vaaraksi meillä sekä naapureillemme. Emme halua kuitenkaan suinkaan jättää tonttiamme aivan paljaaksi: aiomme kasvattaa tontille uusia puita ja pensaita.

Ennen purkuluvan hankkimista oli vuorossa naapurien kuuleminen, eli mieheni kiersi ovelta ovelle tapaamaan naapureitamme ja pyysi heiltä luvan puiden kaatoon. Tämä oli samalla oiva tapa tutustua paremmin uusiin naapureihimme.

Kun sitten saimme purkuluvan, oli naapureilla vielä kaksi viikkoa aikaa valittaa kaupungin päätöksestä, ennen kuin siitä tulisi lainvoimainen. Kukaan ei onneksi ollut vastaan hankettamme – päinvastoin, koko naapurusto tuntuu iloitsevan siitä, että hylätty tontti saadaan uuteen uskoon ja elämään.

Kaikkiin rakennuksiin pitää teettää nykyisin haitta-ainekartoitus ennen purkamista. Haitta-ainekartoituksessa mitataan kaikki talon mahdolliset haitta-aineet, ja vasta sen jälkeen purku-urakoitsijat voivat tehdä tarjouksen kohteen purkamisesta.

Kun olimme saaneet haitta-ainekartoituksen, kilpailutti mieheni muutaman purkufirman. Otimme talon purkamisen ja puiden kaadon eri firmoilta, sillä tämä tuli lopulta halvemmaksi. Puiden kaato tuli lopulta yllättävän halvaksi, sillä puiden kaataja muuttaa puut ja risut saman tien hakkeeksi tontilla ja myy sen eteenpäin saaden hakkeesta pienen korvauksen.

Yleisesti ajatellaan, että rakennusvalvonnan kanssa asioiminen on vaivalloista ja jopa tuskallista. Vaikka asioita on pitänyt selvittää paljon, ja projektista päävastuun ottanut mieheni on soittanut parhaimmillaan 40–50 puhelua päivässä, on hänen päällimmäinen tuntemuksensa se, että rakennusvalvonnan kanssa asioiminen on sujunut yllättävän vaivattomasti.

Nyt ollaankin sitten siinä vaiheessa, että purkajat tulevat huomenna tontillemme ja aloittavan puiden kaadon. On jännittävää nähdä, miltä tontilla näyttää sen jälkeen, kun puut on kaadettu ja vanhat rakennukset purettu!

lue myös:

talotoimittajan valinta

talokaupat tehty – tästä kaikki vasta alkaa

kodin pintamateriaalit

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Huhtikuussa kirjoitin blogitekstin, jossa kerroin siitä miten turhauttavalta minusta tuntuikaan, kun kaikki muut ympärillämme tuntuivat löytävän sen itselleen täydellisen asunnon, mutta me emme löydä mitään vuodenkaan etsinnän jälkeen.

En olisi osannut kuvitellakaan, että vain yhdessä yössä kaikki muuttuu.

Eräänä toukokuisena arkipäivänä näin ystäviäni työpäivän jälkeen. Istuimme Amos Rexin edustalla kuumassa auringonpaahteessa, kun mieheni soitti minulle. Hän kertoi, että Oikotielle oli ilmestynyt kiinnostava tontti ja ehdotti, että menisimme katsomaan sitä heti samana iltana. No mikä jottei, kuulostaa hauskalta, sanoin.

Kun pääsin kotiin, lähdimme oitis ajamaan Espooseen ja tonttia katsastamaan. Olimme jo puolen vuoden ajan katselleet toista tonttia tältä samalta alueelta, mutta asiat sen kanssa etenivät verkkaisesti. Tykästyimme alueeseen alunperin sen rauhallisuuden ja hyvän saavutettavuuden vuoksi: lähellä kulkivat länsiväylä ja tuleva metro, mutta asuinalue oli silti kodikas ja vehreä.

Nyt katsastamamme tontti oli täynnä pusikkoa, ja taivaisiin kurkotti useampi korkea puu. Tontilla oli myös vanha vaja sekä rakennus, jota ei ollut asutettu kahteenkymmeneen vuoteen. Piha oli pahuuden hallussa, omenapuut olivat kuihtuneet ja pihalla oli epämääräistä tavaraa. Siellä oli kuitenkin myös paljon kauniita tammenversoja, ja aurinko sattui ilta-aikaan tontille kauniisti. Linnut visersivät ympärillämme – tuntui siltä, kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi.

Toisella puolella tonttia naapuri teki pihatöitä. Lähestyimme naista ja kysyimme, voisimmeko jututtaa häntä myynnissä olevasta tontista. Nainen osoittautui todella mukavaksi ja kierrätti meitä omalla tontilla kertoen lisää alueesta. Naapurin kohtaamisesta jäi todella lämmin fiilis.

Kotimatkalla takaisin Lauttasaareen keskustelimme tontista ja mielipiteemme menivät yksiin. Molempien mielessä pyöri sama kysymys: tämäkö se on? Vuoden etsimisen ja kymmenien asuntonäyttöjen jälkeen hyppäisimmekin tuntemattomaan ja valmiin kodin sijasta lähtisimme toteuttamaan rakennusprojektia – omakotitaloa, joka oli meidän yhteinen haaveemme.

Kun pääsimme takaisin kotiin Lauttasaareen soitimme välittäjälle ja kerroimme, että haluaisimme tehdä tontista tarjouksen. Hyvä, että olimme edes ehtineet jättää kirjallisen tarjouksemme ja pohtia, mitä tuli tehtyä, kun puhelin soi. Välittäjä kertoi, että myyjä oli hyväksynyt tarjouksemme – meistä tulisi tontin omistajia.

Parin viikon päästä istuimme pankissa ja kirjoitimme sopimuksen, jonka myötä tontti siirtyi haltuumme. Olimme riemusta sykkyrällä ja innoissamme, mutta samaan aikaan hieman kauhuissamme. Emme voineet uskoa, että suuresta haaveestamme – omasta tontista ja omakotitalosta – tulisi totta.

Mutta ennen kuin unelmamme omasta omakotitalosta on totta, on edessä pitkä vuosi täynnä satoja päätöksiä. Vaikka emme rakenna taloamme pitkästä tavarasta vaan otamme muuttovalmiin talon, on siinäkin paljon tehtävää ja mietittävää.

Tuleva vuosi tuokin tullessaan monenlaista. Olimme ostaneet tontin jo ennen kuin mieheni kosi minua – juuri tämän takia kosinta tulikin osittain yllätyksenä, sillä ajattelin, että tulemme keskittymään talonrakentamiseen. Nyt edessämme olisivat niin häät kuin talonrakennusprojekti.

Aivan pähkähullua? Todennäköisesti. Mutta sellaista elämä toisinaan on. Katsotaan, muuttuuko blogi pian rakennus- ja hääblogiksi!

lue myös:

taloprojektin ensivaiheet: tila tontiksi ja purkulupa

talotoimittajan valinta

talokaupat tehty – tästä kaikki vasta alkaa

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST