IHANA ARKI

Ohi on, totesi mieheni eilen, kun hän keräili vaatteita valmiiksi tulevaa työpäivää varten. Kesälomat alkavat olla monen kohdalla elettyä elämää, ja tänä maanantaina on koittanut arkeen ja töihin paluu. (Itse palasin töihin jo pari viikkoa sitten, joten olen ehtinyt sopeutua tilanteeseen.)

Olen ollut aina siitä outo tyyppi, että jollain tapaa tykkään arkeen palaamisesta. Muistan, että etenkin ala-asteikäisenä kesäloman viimeisillä viikoilla jo odotin, että pääsisin takaisin kouluun ja oppimaan uutta. Kyllähän se innostus on laimentunut noista ajoista vuosi vuodelta, mutta pidän edelleen siitä, että saan loman jälkeen palata tuttuihin ja turvallisiin arjen rutiineihin.

Monet mieltävät arjen kurjaksi. Arki tuo sanana joidenkin mieleen kielteisiä mielleyhtymiä: marraskuun, pitkät työpäivät, pimeyden, väsymyksen, vesisateen.

Itse ajattelen, että arki on juuri niin ihanaa kuin siitä itse tekee. Kukaan ei nimittäin määrittele, miltä sinun arkesi tulisi näyttää. Aikuisuuden hyviä puolia on ennen kaikkea se, että voi itse päättää, mitä elämässään haluaa tehdä.

Omasta arjestani tekevät ihanaa ainakin nämä asiat:

Säännöllinen ruokarytmi. Arkisin ruokarytmini on varsin selkeä ja säännöllinen. Aamupalaksi syön smoothien tai (tuore)puuron marjoilla. Lounaan – yleensä salaattia tai keittoa – syön klo 11.30-13.00 haitarilla työtilanteesta riippuen. Mikäli olen menossa salille tai juoksemaan, nappaan iltapäivällä välipalaksi hedelmän ja kourallisen pähkinöitä tai raakapatukan ja treenin jälkeen syön esimerkiksi munakkaan sekä salaattia. Iltapalaksi maistuvat yleensä marjat, pähkinät ja kauramaito, puuro marjoilla tai hedelmät, harvemmin myös ruisleipä avokadolla tai kananmunalla. Kun syön säännöllisesti, verensokerini pysyy tasaisena, olen virkeämpi eikä minulle tule yhtä herkästi erilaisia mielitekoja. Nykyisin olen tosin rennompi ruokavalioni suhteen kuin pari vuotta sitten: voin napata arkenakin pari palaa suklaata tai jälkiruoan hyvällä omallatunnolla.

Hyvät yöunet. Olen aina tarvinnut paljon unta, osittain kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Pyrin menemään nukkumaan viimeistään yhdeltätoista, mieluusti jo kymmenen jälkeen, ja nukkumaan kahdeksan tunnin yöunet. Näin kesällä tavanomaisesta rytmistä kiinni nappaaminen on välillä vaikeaa, kun illat tuntuvat vielä valoisilta.

Liikunta. Jos en liiku säännöllisesti, on oloni herkästi aikaansaamaton ja väsähtänyt. Nuorempana liikunta oli minulle pakkopullaa, jolla pyrin muokkaamaan vartaloani, mutta nykyisin suhtaudun liikuntaan lempeämmin. Päätavoitteeni on, että liikunnasta tulee hyvä olo ja taltutan niska-hartiajumini, mutta toki myös se, että pysyn tämänhetkisessä ihannepainossani.

Ystävät. Näen erinäisiä ystäviäni viikottain, toisia useammin, toisia harvemmin. Asioiden jakaminen ystävien kanssa tuo valtavasti sisältöä ja iloa arkeeni. Toisinaan tylsältäkin tuntuvat arkiset asiat muuttuvat paljon keveämmäksi, kun niistä voi jutella ystävien kanssa!

Rauhalliset viikonloput. Pyrin rauhoittamaan viikonloput kahdenkeskiselle ajalle mieheni kanssa, kuten myös omalle ajalle. Lauantaisin päivämme vierähtää yleensä pitkän aamiaisen ja lehdenluvun, salitreenien tai juoksulenkin, saunomisen ja Netflixin parissa. Sunnuntaisin nautimme niin ikään rauhallisen aamiaisen kotona tai lähdemme kahvilaan ja ulkoilemme. Toisinaan näemme myös ystäviä niin yhdessä kuin erikseen viikonloppuisin tai vietämme aikaa perheidemme kanssa. Oikeastaan on ihan sama, mitä viikonloppuna tekee – kunhan on sellainen olo, ettei tarvitse olla koko ajan juoksemassa paikasta toiseen ja viikonlopun jäljiltä on rentoutunut olo.

Kirjat / tv-sarjat. Olen ollut aina lukutoukka: kirjojen maailmaan sukeltaminen rentouttaa ja vie ajatukseni pois työasioista. Jossain vaiheessa huomasin tankkaavani kirjoja välillä vähän väkisinkin, ja silloin painoin jarrua. Koska lukeminen on minulle rakas harrastus, en halua, että se alkaa ikinä tuntua pakkopullalta! Nykyisin luen silloin kun huvittaa – toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän – ja silloin kun ei huvita, katselen hyvällä omallatunnolla sarjoja Yle Areenasta, Netflixistä tai HBO:lta.

Mitkä asiat tekevät sinun arjestasi ihanaa? ♡

takki Gina Tricot / paita Brandy Melville / farkut ja kengät Zara 

Kuvat: Saranda Dedolli / Tyhjä ajatus

lue myös:

aikuisen elämää

mango-kookos-chiapudding

5 x paranna keskittymiskykyäsi

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

AIKUISEN ELÄMÄÄ

Lapsena ajattelin, että sitten kun ihminen on täysi-ikäinen, hän on aikuinen. 18 vuotta täytettyäni ajattelin, että aikuisuus koittaa joskus kahdenkympin jälkeen – sitten hamassa tulevaisuudessa.

Ja tänään, 28-vuotissyntymäpäivänäni olen pohtinut, että tätäkö se aikuisuus nyt sitten on?

Olen siirtänyt ajatusta aikuistumisesta joka vuosi. Olen aina ajatellut, että aikuisena kaikki on valmista: työpaikka, koti, haaveet ja tavoitteet tulevaisuuden suhteen. Että yhtäkkiä valaistun ja olen löytänyt paikkani sieltä, missä minun kuuluukin elämässäni olla.

Todellisuudessa olen sama tyttö kuin ennenkin – elämään on vain hiipinyt vähitellen erilaisia vastuita ja säännönmukaisuutta. Vakituista ysistä viiteen duunia, sali- ja juoksutreenejä, kahvittelut kavereiden kanssa, saunailta perjantaisin ja sanomalehden lukua viikonloppuaamuisin, mutta en tiedä, olenko yhtään sen viisaampi kuin ennen. En osaa vieläkään käyttää kunnolla Exceliä, minulla ei ole täydellistä sijoitussuunnitelmaa enkä täysin tiedä, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Jos jotakin, olen vain entistäkin tietoisempi siitä, miten paljon elämässä on vaihtoehtoja ja miten vähän meillä on aikaa. Elämä ei ole yhtä huoletonta kuin 16-kesäisenä, ja uurteet silmäkulmissani syvenevät vuosi vuodelta. (Nyt joku siellä tietysti nauraa, että mitä uurteita alle kolmekymppisellä mukamas on. Uskokaa tai älkää, kyllä niitä on!)

Joskin nuo uurteet ovat tulleet ennen kaikkea nauramisesta. Aikuisena – siis tässä tapauksessa kaksikymppisenä – löysin elämääni ystäviä, joiden kanssa voin puhua mistä tahansa. Jotka kuuntelevat ja kannattelevat, kun haluaa hehkuttaa ihanaa kihlasormusta tai tekee mieli lyödä päätä seinään. Ja siinä missä olen tajunnut, miten paljon elämässä on eri polkuja valittavana, olen myös oppinut, mitkä asiat ovat ja eivät ole minua varten. Minä esimerkiksi tykkään niistä perjantaisista saunailloista ja rauhallisista viikonloppuaamuista. Elämä on juuri niin ihanaa, kuin siitä itse tekee.

Minusta myös tuntuu, että olen joka vuosi vain onnellisempi kaikesta, mitä olen elämääni saanut. Vähitellen huomaan muuttuneeni myös hieman itsevarmemmaksi ja olen alkanut uskoa omiin kykyihini, vaikka en kaikkea vielä osaisikaan. Uskallan pyytää apua, uskallan kysyä ja myös kyseenalaistaa. Kenties siinä mielessä olen muuttunut viisaammaksi.

Forever young, I wanna be forever young… Nääh. Parhaat vuodet ovat nyt ja tässä hetkessä, kuten myös edessäpäin – eivät takanani. Uskon, että minulla on vielä niin paljon opittavaa, nähtävää, koettavaa. Olen kihloissa, häät ovat edessä, ja tuleva vuosi tuo mukanaan myös toisen isomman projektin josta olen todella innoissani.

28 ikävuotta – aikuisuus – ei siis näytäkään lainkaan hullummalta.

lue myös:

10 asiaa, jotka olen oppinut 26 vuodessa

kun vauvakuume ei nouse

mukava elämä

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Follow my blog with Bloglovin

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään