kaikki on hetken tässä
Välillä tuntuu, että kulunut vuosi on mennyt vähän sumussa.
Ajoittain tuo sumu on ollut harmaata. Päivät sulautuvat toisiinsa, uutisissa toistuvat samat aiheet, ihmiset välttelevät toistensa katseita – tuntuu, ettei oikein mikään liiku. Kuin aika olisi pysähtynyt.
Ja ajoittain – suurimman osan ajasta – on ollut vain niin mielettömän ihanaa: kesän hurmio oudon kevään jälkeen, hetket ystävien kanssa, viikonloput mökillä, vaaleanpunaiset illat, pitkään jatkuva kesä, ystävien iloiset uutiset, omat häät, Lapin matka, lempeä syksy, kellastuvat lehdet, taloprojekti, muuttohaaveet.
Kaikki on hyvin.
Niin älyttömän hyvin, että sitä on välillä vaikeaa käsittääkään. Niin hyvin, että oma onni välillä melkein hävettää. Saako tällaisena aikana olla näin onnellinen? Olenko ansainnut tämän kaiken? Sanonta ”elämä hymyilee” – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin – tuntuu tässä kohtaa oikealta ilmaukselta.
Yritän takertua noihin onnen hetkiin. Haluan muistaa kaikki nuo hetket, juuri sellaisina kuin ne ovat. Elämä on tässä. Elämä on nyt.
Mikään ei ole pysyvää. Ei aika, eivät ihmiset, paikat, edes muistot. Välillä sitä on vaikeaa hyväksyä.
Törmään Instagramissa tiliin, joka jakaa hassuja meemejä leijona-horoskooppimerkistä. Naureskelen kuville, joissa leijonaa kuvaillaan ylitunteelliseksi, ylianalyyttiseksi ja yliajattelevaksi. En taida olla ainoa, jonka pään sisällä käy välillä aikamoinen myllerrys.
Mieleeni nousee jostain Ultra Bran kappale:
Illalla sytytämme tulet
Ja kaikki on hetken tässä
Kaikki on kuten ennenkin. Ja silti kaikki muuttuu, koko ajan. Minäkin.
Ja se on tosi okei. <3
lue myös:
