Suosikkiasiat: David Tennant, fiksut teinileffat ja ilmeisesti ei niin oudot komediasarjat

Oli suunnitteilla kirjoittaa Viime aikojen suosikkiasioita -postaus. (Olen tehnyt niitä kolme, joten sehän on jo vähän kuin juttusarja!) Sitten aloin miettiä, mitkä ovat olleet viime aikojen suosikkiasioitani. No kesä ja lämpö tietysti, leppoisasti sujunut juhannus ja kaksi maalia säbäpelissä, mutta ei ne vielä riittäneet, halusin listalle jotain sarja-/leffa-/kirjameininkejä, niistä kun minulla on ollut tapana kirjoittaa.

Tajusin, että olin jo tehnyt erilliset kirjoitukset viime aikojen suosikkiasioistani (ainakin upeasta Fleabagista ja mainiosta Bad Blood -kirjasta). Jäljelle jäi vain vähän vähemmän suosikkiasioita, sellaisia ihan ok/ihan hyvä -tason tapauksia.

Ihan ok on välillä ihan riittävä, joten tässä ne jäljelle jääneet tapaukset, eli kaksi viime aikoina katsomaani sarjaa ja yksi leffa. On maailmanloppua, sekoilevia mutta kuitenkin fiksuja ja sympaattisia teinejä sekä niin kummallinen komediasarja etten oikein tiedä mitä mieltä minä olen siitä.

(Kirjoitus sisältää pieniä viittauksia Good Omens -sarjan ja Booksmart-elokuvan sisältöön, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.)

1. Good Omens (Amazon Prime)

Kirjoitin tammikuussa 15 mielenkiintoisesta vuoden 2019 uutuussarjasta. Listan ykkösenä oli Amazon Primen Good Omens, lähinnä siksi, että siinä on pääosassa yksi suosikkityypeistäni, skottinäyttelijä David Tennant.

”Koska oikeasti, David Tennant sarkastisena demonina maailmanlopusta kertovassa komediassa? Kyllä kiitos” kirjoitin tuolloin ja sarjan katsottuani pysyn lausuntoni takana: David Tennant, kyllä kiitos, aina! Herra kymmenes Tohtori oli oikein hauska demoni Crowleyn roolissa, kuten odottaa sopikin.

Itse sarja sitten… oli ihan ok. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittamaan fantasiaklassikkoon Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch pohjautuva kuusiosainen komedia oli visuaalisesti komeaa katsottavaa ja aika ajoin vallan viihdyttäväkin, mutta ei mikään napakymppi kuitenkaan.

David Tennant ja toisessa pääosassa nähty, enkeli Aziraphalea esittänyt Michael Sheen olivat mainioita yhdessä ja erikseen ja Jon Hamm huvitti arkkienkeli Gabrielina. Oli vuosituhansia kestänyttä ystävyyttä, rakkauttakin, lähestyvä Harmegeddon ja huumoria. Ja oikein mielenkiintoinen lähdemateriaali. Mutta oli myös turhaa sälää, tylsiä kohtauksia (yleensä ne, kun David Tennant ja Michael Sheen eivät olleet ruudulla) ja antikliimaksinen loppuratkaisu.

Kaiken kaikkiaan ihan ok sarja siis. Ja David Tennant on edelleen suosikkityyppi.

2. Booksmart

Ihan ok oli myös Booksmart-leffa. Tai oikeastaan vähän enemmän kuin ihan ok…

Näyttelijä Olivia Wilde debytoi ohjaajana taitavasti, Beanie Feldstein ja Kaitlyn Dever hurmaavat lukion loppumisen kunniaksi kerrankin bileisiin lähtevinä parhaina ystävinä, sivurooleissa nähtävät nuoret (mm. huippu Billie Lourd) ovat loistavia ja tarina fiksu, feministinen ja kivan kliseetön. Genressään mainio tapaus. Parasta on se, että stereotyyppiset teinileffapahikset puuttuvat; on erilaisia ja eri asioista kiinnostuneita nuoria ihmisiä, mutta kaikki mahtuvat sopuisasti samoihin bileisiin.

Booksmart pyörii just nyt leffateattereissa. 

3. I Think You Should Leave with Tim Robinson (Netflix)

Kaipaatko täysin absurdia huumoria? Testaa Netflixistä löytyvä sketsisarja I Think You Should Leave with Tim Robinson.

Tim Robinsonin, entisen Saturday Night Liven näyttelijän ja käsikirjoittajan luoma sarja on mahdollisesti yksi Netflixin omituisimmista sarjoista. Se on vähän kuin SNL (sketseissä vilahtelee SNL:stä tuttuja koomikkojakin), mutta miljoona kertaa kummallisempi. Se myös saa katsojan tuntemaan syvää myötähäpeää – tunne, jota minä kestän hyvin huonosti.

Sketsit alkavat oudosti, ovat keskeltä outoja ja loppuvat oudosti, kaikki on vain hyvin, hyvin outoa. Sarjan huumori iskee ihan taatusti moneen, mutta toisaalta ei iske yhtä moneen. Olen lukenut arvosteluja, joissa kriitikot ovat ristineet I Think You Should Leaven Netflixin hauskimmaksi sarjaksi. Ja sitten olen minä, jonka mielipide sarjasta oli lähinnä pieni nauru, olankohautus ja miljoona kiloa ikävää myötähäpeää. Taidan olla vähän vähemmän omituisen komedian ystävä.

Jotain hyvääkin (tai huonoa, riippuen katsantokannasta); sarjassa on vain kuusi 16-18-minuuttista jaksoa. Se on nopeasti tsekattu siis.

PS. Viime aikoina olen katsonut myös nämä:

Fleabagin täydellinen kakkoskausi (RAKASTIN)

The Big Sick -leffa (huippu rom com!)

Levottomat sydämet -tanskalaissarjan viimeinen kausi (ihan kelpo)

LUE MYÖS:

Älä aliarvioi Yle Areenaa (eli pari sarjavinkkiä)

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -kliseitä ja nostalgiaa

Viime aikojen suosikkiasioita: seksivalistusta ja jatkuvaa kuolemaa

Viime aikojen suosikkiasioita: JVN+GoT ja hypnoottisen hieno tanssivideo

SEURAA BLOGIA:

Bloglovin