Koronasta ja varautumisesta
Some näyttää olevan täynnä irvailua siitä, kuinka porukka on alkanut hamstrata vessapaperia kuin maailmanlopun edellä. En oikein tykkää siitä, irvailusta. Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että ihmiset tekevät ihan irrationaalisiakin ratkaisuja valmistautuessaan – niin mihin? Kukaan kun ei ihan tiedä.
Viime päivinä olen huomannut kuinka koronavirukseen liittyvät asiat koskevat ihmisiä hyvin eri tavoin ja tunnelmat vaihtelevat tietysti sen mukaisesti.
Itselläni kaikkein päälimmäinen tunne on ollut turhautuminen siitä, etten pääse matkustamaan. Tiedän, että se on poliittisesti epäkorrektein mahdollinen ”huolenaihe”. Ikävä kyllä spontaani tunne-elämäni ei ole niin jalo ja hieno kuin toivoisi.
Yksi lapsistamme suree hurjasti urheiluharrastuksensa tauolle menoa. Sekin on ymmärrettävää ja ihan yhtä pikkumaista. Hänelle se kuitenkin suodaan, onhan kyseessä lapsi! Sanoin kuitenkin hänelle, että virallinen oikea koronahuoli on ihmisten terveys ja kansantalous, jos joku kysyy (hän ymmärtää tämän kyllä huumoriksi).
Ja tosiaan! Nämä edellämainitut ovat tietysti se ”oikea vastaus”. Se, mistä perimmäinen huoli kumpuaa. Jokaisella on omat nyanssinsa; pelätään yrityksen konkurssia, sukulaistädin perussairautta, kavereista eriytymistä, urheilukisojen perumista, lomautusta, irtisanomista, tylsyyttä, osakesalkun arvon droppaamista…
Itse pelkään myös sitä, että perusflunssaa viitisen kuukautta vuodessa sairastava lapsi ei pääse mihinkään kuukausiin ja joudun hänen kanssaan kotiarestiin. Tämä on hyvin todennäköistä. Olen jo tänä talvena hänen kanssaan muutamia sairaspäiviä ollut kotona silloin kun hän on ollut ”oikeasti kipeä” ja hyvin ne ovat menneet. Tietysti. Nykyisen ohjeistuksen jatkuessa voi kuitenkin oikeasti olla, että pääsen arkena töihin seuraavan kerran kesäkuussa. Ei muuten naurata.
Jokaisella on oma huolensa ja tilanne ei ole kenenkään yksilön omassa hallinnassa. Siksi näen hyvin ymmärrettävänä sekoamisen kaupan säilykehyllyllä ja miksei vessapaperiosastollakin. Minulla on aina ollut kotivara kunnossa säilyvien tuotteiden osalta, mutta torstaina ostimme silti vähän normaalia reilummat ruokaostokset. Silloin ei vielä kaupassa näkynyt erityistä ruuhkaa.
Perjantaina saman kaupan parkkipaikka oli aamusta alkuiltaan aivan täpösen täynnä. Näin tämän, koska menin monta kertaa ohi tehdessäni kotona maailmanlopun siivousta (edellyttää kierrätyslaatikoiden tyhjennystä), ostin Soda stream-patruunoita ja kävin kirjastossa hamstraamassa nelisenkymmentä kirjaa perheelleni, koska minulle tuo turvallisuudentunnetta mahdollisuus tarvittaessa lukea jotain. Lisäksi halusin välttämättä täydentää yhden lapsen allergialääkevarastoa, vaikka en ymmärrä lääketieteestä mitään enkä tiedä liittyvätkö allergiaoireet korona-juttuihin yhtään mitenkään.
Tämä oli minun tapani reagoida. Nämä asiat toivat minulle turvallisuuden- ja hallinnantunnetta oudossa tilanteessa; vissy, siivous, kirjat ja lääkkeet.
Ymmärrän hyvin sinua, joka ostit vessapaperia.
