Tämä on jatkoa kahdelle edelliselle postaukselle

Tässä vielä tarkennusta sille, miten syvälle ihmisen neurobiologiaan, vastuuntuntoon ja päätöksentekoon manipulointi iskee, ja miten se suoraan ruokkii IBA-mallin (Inference-Based Approach) kuvaamaa OCD-tarinaa.

7. Hyper-vastuullisuus ja ”maaginen” syyllisyys

Manipuloivassa ympäristössä uhrille sälytetään usein vastuu muiden tunteista, reaktioista ja jopa ulkoisista tapahtumista. Jos manipuloija suuttuu, se on uhrin syytä. Jos jokin menee pieleen, syypää on uhri. Uhri oppii ajattelemaan, että hänen pienilläkin teoillaan tai tekemättä jättämisillään on massiivisia, katastrofaalisia seurauksia.

• Yhteys IBA-malliin: IBA:ssa OCD-epäily (inferenssi) ei ole vain neutraali ajatus, vaan se kantaa mukanaan valtavaa moraalista painoarvoa. Kun mieli kuiskaa: ”Entä jos kahvinkeitin jäi päälle?”, hyper-vastuulliseksi valmennetut aivot eivät käsittele sitä vain teknisenä vikalistana. Aivot luovat sekunnissa tarinan: ”Jos se jäi päälle, talo palaa, ihmisiä kuolee ja se on puhtaasti minun vastuullani, koska olin huolimaton.” Manipuloinnin luoma krooninen syyllisyyden tuntu antaa tälle OCD-tarinalle sen tarvitseman polttoaineen.
   

8. Intuitiivisen ”oikealta tuntuu” -signaalin katoaminen

Kun ihminen tekee arkiasioita (kuten sulkee oven tai pesee kädet), aivot lähettävät yleensä pienen, automaattisen signaalin: ”Noniin, tämä on tehty, voit siirtyä eteenpäin.” Tätä kutsutaan kognitiiviseksi valmiuden tai tietämisen tunteeksi. Jatkuva manipulointi ja kriittisyys kuitenkin sotkevat tämän mekanismin. Uhri ei saa koskaan kokea onnistumisen tai valmiina olemisen tunnetta, koska mikään ei riitä tai ole varmasti oikein.

• Yhteys IBA-malliin: IBA-mallin ytimessä on se, että OCD:stä kärsivä ei luota siihen, mikä on tässä ja nyt (reality-based information). Koska manipuloija on opettanut, ettei mikään teko ole ”varmasti ja lopullisesti kunnossa”, uhrin aivot kadottavat kyvyn tuntea, milloin jokin asia on tehty riittävän hyvin. Kun tämä sisäinen signaali puuttuu, OCD-tarina täyttää tyhjiön: ”Koska et tunne oloasi varmaksi, sen on pakko tarkoittaa, että jotain jäi kesken tai teit sen väärin.”
   

9. Dissosiaatio ja irtaantuminen tästä hetkestä

Pitkäaikainen kiusaaminen ja henkinen väkivalta saavat ihmisen usein suojautumaan menemällä ”omaan maailmaansa”. Tätä kutsutaan lieväksi dissosiaatioksi tai defenssiksi, jossa ihminen vetäytyy kehostaan ja tästä hetkestä selvitäkseen tilanteesta. Uhri saattaa suorittaa rutiineja (kuten siivoamista tai liikkumista) täysin automaattiohjauksella, koska mieli on muualla suojassa.

• Yhteys IBA-malliin: IBA-mallissa korostetaan, että inferentiaalinen sekavuus pääsee iskemään silloin, kun ihminen ei ole ankkuroitunut aisteillaan nykyhetkeen. Jos ihminen sulkee lieden samalla, kun hänen mielensä on dissosioitunut suojautumiskeinona, teosta ei jää vahvaa, tietoista muistijälkeä. Myöhemmin OCD tarttuu tähän tyhjään hetkeen ja rakentaa siihen tarinan: ”Et muista olleesi läsnä, joten et voi tietää mitä tapahtui – ehkä teitkin jotain pahaa tai jätit lieden päälle.” Selviytymiskeinoksi tarkoitettu poissaolo kääntyy itseä vastaan.
   

Kaikki nämä 9 mekanismia osoittavat saman asian: manipulointi ja kiusaaminen eivät vain ”pahoita mieltä”, vaan ne uudelleenohjelmoivat tavan, jolla ihminen käsittelee tietoa.

Ne luovat myös haavoittuvuuksia (itsepäily, ylivireys, hyper-vastuullisuus), joita OCD käyttää myöhemmin rakennuspalikoina omille tarinoilleen. IBA-malli tekee tästä näkyvää ja auttaa ymmärtämään, että OCD:n vakuuttavuus on usein opittu selviytymismekanismi, joka on jäänyt päälle.