kielletyt tunteet rinnassain
Mielialani on taas parempi.
Nostin masennuslääkkeitteni annostusta, ja pakko-oireet tekivät paluun. Itse henkilökohtaisesti mieluummin pesen käsiäni ja hampaitani, tarkistelen asioita moneen kertaan kuin lamaannun epätoivoon ja tyhjyyteen. Omalle päälle vaikuttaisi sopivan paremmin se, että aktiivisesti taistelen häpeän aiheuttamaa vääränlaisuuden ja riittämättömyyden tunnetta vastaan, kuin että tunnen vaan syvää henkistä hätää ja lamaannun.
Edelleenkään en usko, että pakko-oireet ovat suurin ongelmani. Pakko-oireistopatteristo on vain jonkin sortin puolustumekanismi tai kontrollijärjestelmä, jonka avulla pysyn dynaamisena.
Isoin ongelmani on, että en osaa käsitellä tunteitani. Enkä jaksa uskoa että olen ainoa, joka tuntee syyllisyyttä ja häpeää aina kun tuntee ”väärällä” tavalla.
o o o o o o o
En tiedä, tuleeko ihmisille yllätyksenä, että myös innostuneena esiintyy runsaasti pakko-oireita. Yksi syy on varmaankin se, että iloinen vireystila nostaa kierroksia.
Selittäisin ilmiötä myös sillä, että mukavalla tavalla innostuneena haluaa hanakasti pitää kiinni siitä tunteesta, että vihdoinkin on oikeanlainen, rakastettu, rakkauden ympäröimä, hyväksytty. Silloin OCD:n funktio suojata näiden maailman parhaiden tunteiden menettämiseltä.
Ei halua riskeerata mitään, sählätä, syyllistyä virheisiin, on oltava tarkkana – käytöstä ja tunteita on taas kontrolloitava. Silloin pakko-oireilla yritetään pitää kynsin ja hampain kiinni oikeanlaisuuden kokemuksesta, siitä ei haluta luopua mistään hinnasta.
Silloin sitä omaa sisäistä monimutkaista rituaalien sääntökirjaa noudattaa pilkuntarkasti, jotta IHANA turvan tunne ei katoaisi. Eikä se edes tunnu kovin kuormittavalta sen riemun keskellä.
o o o o o o o
Olen kirjoittanut yllä olevat tekstit hypomaniassa. Laskin taas masennuslääkkeitteni annostusta ja nostin sen sijaan (jarrun eli) ketiapiinin määrää. Olen jälleen ”jumalan kämmenellä”, jossa on turvallista olla möllöttää ja pääni on täysin tyyni. Tänään ei ole ollut pakko-oireita, eikä ahdistusta. Iltapäivällä tuli traumaoireita, mutta uhkaava olo kesti alle tunnin. Saattaa olla henkilökohtainen nopeusennätys.
Tänään aivokemiani on ollut balanssissa.
Minulla on todennäköisesti kaksisuuntainen mielialahäiriö ja olen nyt hakeutumassa hoitoon asian tiimoilta. Hypomania ei ole energisyydestään huolimatta mitenkään miellyttävä mielentila, koska silloin keskittyminen herpaantuu helposti. ”Tylsät ja hyödyttömät” asiat turhauttavat, josta seuraa voimakasta ärtymystä ja tyytymättömyyttä.
Manian tunnistaa tunnistaa yleensä siitä, että toiset ihmiset ovat tyhmiä, yksinkertaisia ja ärsyttäviä. Masennusvaiheessa taas kaikki virheet ja vika on itsessä. Silloin aggressio kääntyy sisäänpäin.