Tämän takia epäilet itseäsi (osa 2)

Tämä on jatko-osa edelliseen postaukseen

IBA-mallin (Inference-Based Approach) linssin läpi katsottuna manipuloinnin ja kiusaamisen jättämät jäljet ovat kuin valmis maaperä, johon OCD:n epäilytarinat pääsevät juurtumaan.

Tässä on kolme mekanismia lisää, jotka selittävät, miten pitkittynyt henkinen paine kytkeytyy tähän prosessiin:

4. Havaintokehän kaventuminen ja ylivireys

Kiusaamisen ja manipuloinnin kohteena eläminen pitää aivojen hälytysjärjestelmän eli amygdalan jatkuvassa hälytystilassa. Kun ympäristö on vihamielinen, ihmisen on pakko skannata ympäristöään mikrosekunnissa: Mitä tuo katse tarkoitti? Oliko tuossa äänenpainossa uhka?

• Yhteys IBA-malliin: IBA:ssa puhutaan siitä, miten ihminen lukittuu sisäiseen ”entä jos” -maailmaan ja kadottaa laajemman kontekstin. Ylivireät aivot poimivat todellisuudesta pienenpienen yksityiskohdan (esimerkiksi pienen jäljen pöydällä tai ohimenevän ajatuksen) ja irrottavat sen kontekstista. Tämän jälkeen mieli alkaa kutoa siitä monimutkaista OCD-tarinaa, koska aivot tulkitsevat neutraalitkin asiat potentiaalisiksi vaaroiksi.
   

5. Sääntöjen ja ”täydellisen varmuuden” tarve

Manipuloivassa suhteessa tai kiusattuna säännöt muuttuvat lennosta. Se, mikä oli eilen sallittua, saattaakin tänään olla rangaistavaa. Selvitäkseen tästä uhri alkaa luoda itselleen tiukkoja sisäisiä sääntöjä ja suojamuureja välttääkseen virheet.

• Yhteys IBA-malliin: IBA-mallissa inferentiaalista sekavuutta ruokkii ajatus siitä, että kaiken pitää olla 100 % varmaa, eikä mitään riskiä saa ottaa. Kiusaamisen myötä syntynyt tarve kontrolloida kaikkea mahdollista siirtyy suoraan OCD:hen. Ihminen alkaa ajatella: ”Koska en voi tietää varmasti, pesinkö käteni tarpeeksi hyvin, minun on pestävä ne uuden kaavan mukaan.” Mieli uskoo mieluummin OCD-tarinan tarjoamaan (vaikkakin uuvuttavaan) kontrollintunteeseen kuin luottaa siihen, että asiat ovat ”ihan hyvin”.
   

6. Sosiaalisen peilaamisen vääristyminen

Terveessä arjessa me peilaamme uskomuksiamme ja epäilyjämme muihin ihmisiin. Jos mietimme, teimmekö jotain väärin, voimme kysyä ystävältä ja saada realistisen vastauksen. Manipulointi ja kiusaaminen usein eristävät uhrin tai saavat hänet häpeämään niin paljon, ettei hän uskalla jakaa ajatuksiaan muiden kanssa.

• Yhteys IBA-malliin: Kun sosiaalinen korjausliike puuttuu, ihminen jää yksin omien ajatustensa kanssa. IBA:n mukaan OCD-tarina muuttuu vakuuttavaksi silloin, kun sitä pyöritetään pelkästään mielen sisäisessä ”suljetussa kierrossa”. Koska manipuloija on opettanut, että ulkopuolisten apuun ei voi luottaa tai että omat huolet ovat ”naurettavia”, uhri ei pääse tuulettamaan epäilyjään. Tarina saa kasvaa vapaasti mielen pimeydessä ilman, että terve todellisuus pääsee haastamaan sitä.
   

Nämä mekanismit osoittavat, että OCD-oireilu ei ala tyhjiöstä. Pitkäaikainen henkinen kuorma muuttaa tavan, jolla aivot käsittelevät tietoa, sääntöjä ja turvallisuutta. Se, mikä aluksi oli loogista selviytymistä vaikeassa ihmissuhdetilanteessa, muuttuu myöhemmin alttiudeksi uskoa OCD:n luomia sisäisiä harhapoluilta tuntuvia tarinoita.