Tämän takia epäilet itseäsi (osa 1)

(Tekstissä apuna Googlen tekoäly Gemini)

Inference-Based Approach (IBA, tunnetaan myös nimellä I-CBT eli Inference-Based Cognitive Behavioral Therapy) tarjoaa poikkeavan tavan katsoa pakko-oireista häiriötä. Siinä missä perinteinen CBT näkee OCD-ajatuksen pelkkänä satunnaisena ”roskapostina”, johon ihminen reagoi yliampuvalla ahdistuksella, IBA väittää jotain paljon syvällisempää: epäily itsessään on huolellisesti rakennettu, loogiselta tuntuva tarina.

IBA:n mukaan OCD-oireilu alkaa siitä, mitä kutsutaan nimellä inferentiaalinen sekavuus (inferential confusion, tästä käytetään joskus myös ilmaisua OCD-kupla). Se tarkoittaa hetkeä, jolloin ihminen sekoittaa kuvitellun mahdollisuuden ja todellisen havainnon. Ihminen katsoo lukittua ovea ja näkee sen olevan kiinni (havainto), mutta mieli kuiskaa: ”Entä jos se jäi sittenkin auki?” (tarina). OCD-kärsijä hylkää omat havaintonsa ja alkaa uskoa mielen luomaan tarinaan.

Mutta miten pitkään jatkunut manipulointi ja kiusaaminen liittyvät tähän prosessiin? Yhteys on hätkähdyttävän looginen. Pitkäaikainen manipulointi (kuten henkinen väkivalta tai niin sanottu gaslighting / sumutus) ja kiusaaminen nimittäin valmentavat aivoja juuri sellaiseen epäilyyn, josta IBA-mallissa puhutaan.


Tässä on kolme keskeistä mekanismia, miten tämä tapahtuu:

1. Oman havaintokyvyn mureneminen

Kun ihminen joutuu pitkään manipuloinnin kohteeksi, hänelle syötetään jatkuvasti viestiä, että hänen omat muistikuvansa, aistihavaintonsa ja tulkintansa ovat virheellisiä. Manipuloija saattaa sanoa: ”En minä niin sanonut, sinä kuvittelet” tai ”Olet aivan liian herkkä, muistat väärin”.

• Yhteys IBA-malliin: Uhri oppii siihen, että oma suora havainto ei ole luotettava. Kun aivot oppivat ohittamaan aistitiedon (”ovi näyttää olevan lukossa”), tilalle astuu herkemmin OCD:n tarjoama tarina (”ehkä se onkin auki, koska en voi luottaa itseeni”).

2. ”Entä jos…” -skenaariot suojamekanismina

Kiusaamisympäristössä maailma muuttuu ennustamattomaksi ja turvattomaksi. Uhrin on pakko alkaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu, jotta hän voisi suojella itseään. Mieli alkaa rakentaa jatkuvasti skenaarioita: ”Jos teen näin, suuttuvatko he?”, ”Jos sanon tuon, tulkitaanko se väärin?”.

• Yhteys IBA-malliin: IBA:ssa OCD-tarina rakentuu vahvasti etäisten, teoreettisten mahdollisuuksien varaan (esim. ”On mahdollista, että kädessäni on hivenen vaarallista kemikaalia, koska kävelin siivouskomeron ohi”). Kiusaamisen uhriksi joutuneen mieli on jo valmiiksi harjoitellut tällaisten ”mahdollisten, mutta epätodennäköisten” uhkakuvien luomista, koska reaalimaailmassa se oli ainoa keino yrittää pysyä turvassa.

3. Haavoittuva minäkäsitys

IBA-mallin yksi tärkeimmistä käsitteistä on haavoittuva itsekäsitys. OCD iskee aina siihen, mitä ihminen pelkää kaikkein eniten olevansa (esim. huolimaton, paha, vaarallinen tai vastuuton). Tarina siitä, että ”olen saattanut satuttaa jotakuta”, tuntuu vakuuttavalta vain, jos ihmisellä on syvä, sisäinen epäily omasta moraalistaan tai kunnollisuudestaan.

• Yhteys IBA-malliin: Jatkuva kiusaaminen ja manipulointi istuttavat ihmiseen syvän uskomuksen siitä, että hänessä on jotain vialla, hän tekee virheitä tai hän on huono ihmisenä. Kun OCD myöhemmin tarjoaa tarinaa ”Teit varmaan virheen ja aiheutit katastrofin”, tämä tarina resonoi täydellisesti sen haavoittuvuuden kanssa, jonka kiusaajat ovat uhriin rakentaneet. Tarina tuntuu ”omalta”, koska se vahvistaa vanhaa, tuttua syyllisyyden tunnetta.
   

Manipulointi ja kiusaaminen opettavat ihmiselle, että oma tulkinta todellisuudesta on epäluotettava, omat aistit pettävät ja kaikkea on syytä epäillä. Kun tällainen ihminen kohtaa OCD:n, hänen mielensä on jo valmiiksi ”koulittu” hylkäämään suorat havainnot ja uppoutumaan mielen sisäisiin, pelottaviin tarinoihin.