Mistä pakko-oireet syntyvät?

Olen paljon pohtinut syitä OCD:lle. Mikä on sen funktio? Miksi minulla on pakko-oireinen häiriö?

Wikipediasta poimittua: Häiriöön sairastumisen voi nähdä äärimmäisenä stressireaktiona. Henkilön itselleen asettamien tai sisäistämien äärimmäisten vaatimusten tai ihanteiden ja todellisuuden välillä on sovittamaton ristiriita. Jos ihminen ei voi toteuttaa vaatimuksiaan tai elää niiden mukaan, aiheuttaa se voimakkaan ahdistuksen, jota pyritään hallitsemaan pakkoajatuksilla (obsessiot) ja pakkotoiminnoilla eli rituaaleilla (kompulsiot).

Tässä saattaa olla kyllä jokin pointti

Masennusinfo: Pakko-oireisen häiriön synnyn syyksi on arveltu häiriöitä aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisissä toiminnoissa.

Tähän uskon täysin. OCD syntyy siis aivoissa. Ehkä se jopa asustelee siellä, en tiedä. Kyse lienee välittäjäaineista ja aivojen rakenteesta. 

Ehkä tarve pakko-oireille syntyy tarpeesta kanavoida ahdistus johonkin konkreettiseen, sekä tarpeesta hallita asioita. Ahdistuksen tullessa kuvittelen että pystyn estämään katastrofeja ja kontrolloimaan itseäni tekemällä tietyt asiat tietyllä tavalla. Säännöt ja rituaalit tuovat fiktiivistä turvallisuuden tunnetta.

kukat03.jpg

 

Itse olen alkanut erottaa eri tyyppisiä ritualisointitilanteita, jotta minun olisi helpompi tunnistaa nämä väärät ja turhat hälytykset:

nälkä. Nälkäisenä minulla on pakkoajatuksia melkein aina. Yleisimmät OCD-ajatukset liittyvät puhtauteen: mietin ovatko käteni likaiset tai olenko pessyt ne riittävän tarkkaavaisesti. Huomaan myös tarkistelevani mm sähkölaitteita ja vesihanoja enemmän kun olen nälkäinen. Olen ylipäätään itsekriittisempi ja tyytymättömämpi itseeni nälkäisenä. 

lähteminen. Kotoa lähteminen on aina pieni kriisi. Aamulla töihinlähtö sujuu kohtuullisen sutjakkaasti, koska aikaa on rajallinen määrä. Vapaapäivinä kotoa lähteminen on huomattavasti vaikeampaa ja ahdistavampaa. Niin paljon asioita, joita voisi tehdä aina vaan paremmin. 

ristiriita. Ristiriitainen olo on tunteista yksi hankalimmista. Joku kiva ja kiltti ihminen ärsyttää suunnattomasti. Joku tekee sinulle mukavia asioita, kuten siivoaa ja kokkailee, mutta kiitollisuuden tunteen sijasta ärsyynnyt. Haluaisit tehdä jotain, vaikkapa lähteä pitkälle baarikierrokselle, mutta tiedät että se ei kannata, koska krapula kestää ikuisuuden keski-ikäisenä ja humalassa toikkarointi pelottaa. 

väsyminen. Voin nukkua muutaman yön huonosti, mutta kolmannen sängyssä pyörityn jälkeen alan väsyä. Muisti pätkii ja keskittyminen on huonoa. Yritän pakkotoiminnoilla kompensoida kontrollin löyhentymistä.

turhautuminen. Päivästä toiseen samat asiat pitää tehdä ja minua tylsistyttää. Tau kun teen jotain, mikä ei etene ollenkaan. 

syyllisyys. Kun en ole niin reilu ja kiva kun haluaisin olla. Kun tavoittelen jotain, joka on oman etuni mukaista ja samalla joltain toiselta pois. 

häpeä. Tunne siitä että olen jotenkin riittämätön tai huono. Ruma ja arvoton. 

– ummetus! Minulla on ärtynyt suoli -oireyhtymä ja ongelmana on todennäköisesti ylipitkä paksusuoli. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että stressaavissa tilanteissa kerään p*skaa sisälleni, eikä mikään tule ulos. Olosta tulee kammottava. Siedän unettomuuttakin paremmin kuin ummetusta. Minusta tulee väsynyt, ärtynyt ja masentunut. 

levottomuus. Ennen juhlia olen hyvin levoton ja turvaton. Minua jännittää ja pelottaa mitä ilta tuo tullessaan. Minua jännittää tavata uusia ihmisiä, pidetäänkö minusta, osaanko olla hauska ja rento. Alkoholin juominen myös pelottaa, lähteekö mopo kätösistä, juonko liikaa, meneekö muisti, hölmöilenkö, kadotanko jotain. 

kukat02.jpg

Mitenköhän teillä muilla, joilla on OCD? Huomaatteko että tietyissä tilanteissa pakko-oireita on tavallista enemmän? Millaiset tilanteet teillä nostaa kierroksia ja lisää tarvetta ritualisoida?

Kommentit (3)
  1. Itselläni ei ole diagnosoitu ocd:tä, mutta taipumusta siihen ja ahdistuneisuuteen on vahvasti. Kärsin oireista eritoten stressaantuneena, kiireisenä ja väsyneenä, yllätys yllätys. Minulla on myös fyysinen sairaus, joka pahenee huomattavasti stressissä jne., ja huomaankin, että pakko-oireet tulevat monesti sitten kun fyysiset oireet helpottavat: olen aina ollut vähän sellainen, että jokin murehittava asia täytyy olla. Kiva että tässä pysyy kuitenkin yksi kerrallaan 😀
    Aloin käyttäytyä pakko-oireisesti ekoja kertoja joskus 12-vuotiaana, kun murehdin sitä kelpaanko ja kaverisuhteet oli vaikeita, ystäviä ei oikein ollut. Silloin se oli perus tavaroiden siirtelyä ja sähkölaitteiden kiinniolemisen yms. varmistelua. Pääsin siitä eroon, kun aloin voida paremmin muilla osa-alueilla ja päätin, etten jaksa tätä enää. Lopetin väkisin, ja se toimi.
    Muutamia vuosia meni vähän hiljaiselossa tän kanssa, kunnes ison stressin tultua sain karseita pakkoajatuksia. Mua on aina pelottanut se ajatus, että kuka vaan voi seota millon vaan, joten pakkoajatukset on olleet itselleni satakertaa pahempia kuin pakolliset teot. Sitten luin kirjan Irti murehimisesta, ja se auttoi todella paljon. Ymmärsin, mistä on kyse: en ole hullu, vaan mun aivot reagoi stressiin näin, enkä todellakaan ole ainoa.
    Sen jälkeen, jos huomaan pakko-oireiden hiipivän takaisin, luen kirjaa ja teen sen tehtäviä taas hieman, jolloin saan heti stopattua sen. Suosittelen siis lämpimästi jos et oo lukenut, en nyt kerkeä perehtymään blogiisi enempää jotta tietäisin 🙂

    1. Kiitos kommentista Punakukka! Etsin ton opuksen: ”Irti murehtimisesta” käsiini! Kiitti vinkistä! =) Oon kuullut että pakkoajatuksia on paljon hankalampaa kontrolloida ja ne on siksi tosi raskaita sietää. Mulla itsellä on pelkoja siitä, että en tule hyväksytyksi sellaisena kuin olen ja jään porukan ulkopuolelle. Toisina päivinä tunnen itseni myös todella riittämättömäksi ja epäonnistuneeksi. Pakkoajatuksia mulla on melko vähän, mun OCD keskittyy pakkotoimintoihin. Hyvää jatkoa sulle Punakukka, kivaa että kirjoitit =) 

      1. Jep, se kannattaa, vaikka kirjan tehtävät tuntui ainakin itselle välillä haastavilta ja turhauttavilta 🙂 sen tapaisia oot kuitenkin ilmeisesti tehnyt aiemminkin, ainakin tossa uusimmassa postauksessa vaikuttais samankaltaisilta.
        Ja joo niinpä, lisäksi pakkoajatuksista ei olla ainakaan ennen puhuttu yhtä paljoa kuin pakkotoiminnoista on puhuttu (super hyvä että niistä on, koska olisin muuten säikähtänyt vielä enemmän lapsena kun niitä tuli) ja aihe oli tuntemattomampi. En osannut heti edes liittää niitä tähän, koska pakkoajatukset voi olla tyyliä ”haluan tappaa mieheni”, eli selvää on, että niitä säikähtää 😀
        Samanlaista riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta on mullakin ollut paljon, ja luulenpa, että tästä kärsiikin useammin tunnolliset ihmiset, ketkä tahtoisivat miellyttää vähän kaikkia. Täytyisi olla niin saatanan varma siitäkin, että kelpaa.
        Kauan vois aiheesta jauhaa, monelta eri kantilta, mutta hauskaa on jo se, että tiedän sun tajuavan mistä puhun. Tekstejäsi on kiva lukea siksi.
        Kaikkea hyvää sullekin! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *