Jatkoa edelliseen IFS-postaukseen…

• Äärimmäisiin rooleihin joutuneet osat kantavat ”taakkoja”, jotka ovat menneisyyden kokemuksista, erityisesti lapsuudesta juontuvia kivuliaita tunteita tai kielteisiä uskomuksia. Osien taakat eivät ole sisäsyntyisiä, ja siksi niistä on mahdollista vapautua. IFS:ssä puhutaan taakkojen purkamisesta, jonka seurauksena osa voi palata luontaiseen, hyvinvoivaan rooliinsa.
  –
• Psyykkisen parantumisen mahdollistaa asiakkaan itseys. Terapeutti auttaa asiakasta pääsemään itseyden tilaan ja pitämään sitä yllä sekä ohjaa asiakasta terapeuttisessa prosessissa.
  –
• Suojelijat eivät yleensä voi luopua suojelevasta roolistaan ja muuttua, kunnes niiden suojelemien karkotettujen taakat on purettu.
  –
• Karkotettujen kanssa ei koskaan pyritä työskentelemään, kunnes asiakas on saanut siihen luvan kaikilta kyseisen karkotetun suojelijoilta. Tämän ansiosta menetelmä on turvallinen myös silloin, kun työskennellään traumaa kantavien osien kanssa.
  –
• Itseys on sisäisen perhesysteemin luontainen johtaja.
  –
  Haavoittaneiden menneisyyden tapahtumien ja ihmissuhteiden vuoksi suojelijat ovat kuitenkin joutuneet astumaan itseyden paikalle ja peittäneet sen alleen. Kun suojelija toisensa jälkeen aktivoituu ja ottaa systeemin valtaansa, ihminen toimii epätarkoituksenmukaisesti tai jopa haitallisesti. Suojelijat ovat usein myös konflikteissa keskenään, mistä seuraa sisäistä kaaosta tai lamaantumista. (TUNNISTAN TÄMÄN!) IFS:n tavoite on auttaa suojelijoita luottamaan itseyteen, jotta ne voivat antaa itseyden johtaa perhesysteemiä sekä luoda sisäistä harmoniaa.

IFS-työskentelyssä asiakasta autetaan pääsemään itseyden tilaan. Asiakas tutustuu itseydestään käsin suojelijaan ja sen myönteisiin pyrkimyksiin sekä kehittää sen kanssa luottamuksellisen suhteen. Suojelijan luvalla asiakas lähestyy karkotettuja sekä löytää ja hahmottaa ihmissuhteen, josta karkotetun taakka on peräisin. Karkotettu saatetaan pois ajasta ja paikasta, johon se on kokemustensa vuoksi juuttunut, ja sitä autetaan vapautumaan kantamistaan taakoista. Silloin myös suojelija voi luopua äärimmäisestä roolistaan ja omaksua uuden, ihmisen hyvinvointia tukevan roolin.

0   0   0   0   0

Suuntaus tarjoaa toimintamallin yksilöterapialle, ja sitä käytetään ihmisen koko kehityskaaressa aina trauman parantamisesta henkilökohtaiseen kasvuun. Sitä on sovellettu myös seuraavilla aloilla:

1. IFS:n voi olla tehokas väline trauman hoidossa. Kun työskennellään traumatisoituneen karkotetun kanssa, asiakas oppii lepäämään itseydessään ja todistamaan karkotetun traumaattista muistoa ilman, että se valtaa hänen kokemuksensa. Näin muistoa voidaan tarkastella ja prosessoida niin, että tapahtuu parantumista ilman jälleentraumatisoitumisen riskiä.
   –
2. IFS:n puolestapuhujat kertovat soveltaneensa menetelmää pariterapiassa. Silloin tutkitaan, millaista vuorovaikutus kahden ihmisen osien välillä on, sekä miten yhden ihmisen osa voi aktivoida toisen ihmisen äärimmäisiä osia. Pariterapiavastaanotoilla tehdään lyhyitä jaksoja yksilöterapiaa sekä harjoitellaan kommunikoimaan itseydestä käsin.
   –
3. Tutkijat ovat soveltaneet IFS:ää työskennellessään sisäisen kriitikon kanssa ja osoittaneet, kuinka tämä haastavaksi koettu osa todella on IFS:n termein suojelija, johon voi saada yhteyden ja joka voi muuttua.
   –
   Samalla tavalla OCD on minusta suojelija, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut hyvä: pitää ihminen virheettömänä, ja sitä kautta varmistaa jonkin sortin turva epävarmuuden ja uhan keskellä. Mutta sisäinen kriitikko on minusta kaiku menneisyydestä: se on se heijastus siitä tavasta, jolla sinua on kohdeltu – suhtaudut siis itseesi samalla tavalla kuin sinuun on suhtauduttu erilaisissa tilanteissa.Vaikeaa on esimerkiksi keksiä, miten hyödyn siitä, että minua hävettää aina kun olen nälkäinen. Ihmisestä tulee vihainen kun hän on nälkäinen, se on hyödyllistä: saat vihasta energiaa, jolla ratkaiset nälkiintymisen ongelman ja järjestät itsellesi mahdollisuuden syömiseen. Mutta minä en ole saanut olla vihainen nälkäisenäkään ja minua on häpäisty näistä luonnollisista tuntemuksista. Joten kun verensokerini tippuu ja suolistoni kurnii, en tunnista nälkää, vaan kuristavan häpeän tunteen. Niin tehokkaasti on katkottu yhteydet omiin tarpeisiin.

Lähde:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Internal_Family_Systems_-malli

Vielä jatkan IFS-terapiasta:

Internal Family systems on kehitetty 1980-luvulla. IFS:n mukaan ihmismieli koostuu suhteellisen itsenäisistä alipersoonallisuuksista, joista jokaisella on omat näkökulmansa ja ominaisuutensa. IFS kuvailee perheteorian avulla, millaisiksi kokonaisuuksiksi nämä alipersoonallisuudet järjestäytyvät.

IFS:n mukaan mieli koostuu tietoisuuden keskuksesta eli itseydestä ja kolmen tyyppisistä alipersoonallisuuksista eli osista:

• järjestäjistä
• karkotetuista
• pelastajista
  –
  Jokaisella osalla on omat näkemyksensä, kiinnostuksen kohteensa, muistonsa ja tulokulmansa. IFS:n ydin on, että jokainen osa pyrkii ihmisen kannalta hyvään, vaikka sen toiminta tai vaikutukset näyttäisivät olevan haitallisia tai aiheuttavan toiminnan häiriöitä. Koskaan ei siis ole syytä taistella osaa vastaan, pakottaa sitä tai yrittää hankkiutua siitä eroon. IFS-menetelmä pyrkii edistämään sisäistä yhteyttä ja harmoniaa.

Roolit, joissa osat ovat, voivat olla äärimmäisiä tai hyvinvointia ja tasapainoa edistäviä. IFS keskittyy äärimmäisissä rooleissa oleviin osiin, koska ne tarvitsevat terapiaprosessin mahdollistamaa muutosta. 

• Karkoketut ovat osia, jotka kantavat yleensä lapsuudesta kumpuavaa kipua, häpeää, pelkoa tai muuta traumaa. Järjestäjät ja pelastajat yrittävät pitää nämä osat poissa osat tietoisuudesta, jotta voisivat estää niiden kipua pääsemästä pintaan
  –
• Järjestäjät ovat osia, joilla on ennaltaehkäisevä suojaava rooli. Ne vastaavat siitä, miten yksilö on vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa, jotta voisivat suojella häntä satutetuksi tulemiselta ja ehkäistä tuskallisia tai traumaattisia tunteita ja kokemuksia tulvimasta tietoisuuteen. MINUSTA OCD ON TÄLLAINEN JÄRJESTÄJÄ, ja sen tehtävä on tosiaan suojella satutetuksi tulemiselta ja estää tuskaisten olotilojen aktivoitumista. Voisiko olla näin?
  –
• Pelastajat ovat osia, jotka aktivoituvat, kun karkotetut nousevat pintaan ja vaativat huomiota. Nämä osat pyrkivät harhauttamaan ihmisen huomion pois karkotettujen kokemasta kivusta impulsiivisella käyttäytymisellä, kuten ylensyönnin, päihteidenkäytön, väkivallan tai seksuaalisen käyttäytymisen avulla. Ne voivat kääntää huomion pois kivusta myös hienovaraisemmilla tavoilla, kuten ylityöskentelyllä tai ylilääkitsemisellä. (Oma OCD:ni saattaisi rakentua läheisteni pelastaja-osille, jolloin omasta epävarmuudesta on yritetty päästä eroon syyllistämällä minua. Näen tämän bloggaamisen omana pelastaja-osana, täällä yritän käsitellä tuskaisia olotilojani järkeistämällä tunnekokemuksiani ja ottamalla niihin etäisyyttä tiedon avulla)

Osien alla IFS hahmottaa ihmiset eheinä. Jokaisella on osista erillinen ”todellinen minä”; henkinen keskusta, joka tunnetaan nimellä itseys. Myös ihmisillä, joiden kokemusta tavallisimmin hallitsevat erilaiset osat, on pääsy itseyteen ja sen parantaviin kykyihin ja ominaisuuksiin: uteliaisuuteen, yhteyteen, myötätuntoon ja rauhaan. IFS:n mukaan terapeutin tehtävä on auttaa asiakasta erottautumaan osistaan ja löytämään itseyden tilaan, josta käsin hän voi olla yhteydessä osiinsa ja auttaa niitä parantumaan. Siten osat voivat luopua äärimmäisistä rooleistaan ja löytää luontaisen, harmonisen tilansa sekä keskinäisen kanssakäymisen, jota itseys johtaa. 

IFS keskittyy osien ja itseyden välisiin suhteisiin. IFS-työskentelyn tavoitteena on rakentaa yhteistyökykyistä, luottavaista suhdetta itseyden ja kaikkien osien välille. Osien välillä on pääasiallisesti kolmenlaisia suhteita:

• suojelua
• vastakkainasettelua ja
• liittoumia

Järjestäjät ja pelastajat huolehtivat suojelemisesta, jonka tarkoituksena on sekä estää karkotettuja vahingoittumasta että turvata ihmistä karkotettujen kivuilta.

Vastakkainasettelu ilmenee kahden osan välillä, jotka kamppailevat keskenään siitä, kuinka henkilön tulisi tuntea tai käyttäytyä tietyssä tilanteessa. Kumpikin osapuoli uskoo, että sen on pakko toimia omalla tavallaan vastatakseen toisen osapuolen äärimmäiseen käyttäytymiseen. IFS tarjoaa työkalun polarisoituneiden osien kanssa työskentelyyn. TÄMÄN VASTAKKAINASETTELUN TUNNISTAN OMASTA MIELENI DYNAMIIKASTA SELVÄSTI, olisi kuin mieleni sisällä olisi riitatilanne.

Liittouma on sellainen osien välinen suhde, jossa ne toimimivat yhteistyössä saavuttaakseen yhteisen päämäärän.

Hmm, pitäisi siis etsiä liittolaisia, tehdä mielensisäisiä liittoutumia, sillä tavalla voisi välttää vastakkainasettelua?

Lähde:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Internal_Family_Systems_-malli