Tunnepohjaisen flashbackin ominaisuuksia

Miten tunnepohjaisen flashbackin voi tunnistaa? Pohjimmiltaan kyse on siitä, että jokin tietty ärsyke (haju, maku, ääni, lause, sana, kasvonilme, olotila, ajatus jne.) palauttaa sinut välittömästi kokemaan kuin olisit jälleen uudelleen traumatilanteessa. Koet täsmälleen samoja tunteita täsmälleen yhtä voimakkaina. Tunnepohjaisten flashbackien ärsykkeet eivät aina ole yhtä konkreettisia kuin PTSD-flashbackien, vaan ne voivat laueta myös omista sisäisistä olotiloistasi tai ajatuksistasi.

Itselläni tällainen ärsyke on suolistoni ontuva toiminta. Enimmäkseen viestit tulevat siis aineenvaihduntani ongelmista. Ulkoisesti elämäni on ollut jo vuosia melko tasaista.

Mietitään hetki mitä tunteita olet tuntenut trauman aikana. Jos olet ollut trauman aikana lapsi, tunteesi ovat mittasuhteiltaan voimakkaampia tilanteisiin nähden, joten älä tulkitse aikuisen näkökulman kautta.

Mahdollisia tunteita ovat:

• avuttomuus
• kyvyttömyys
• luovuttaminen: ”turha yrittää”
• jähmettyminen
• välitön kiire tehdä jotakin heti
• turtana oleminen
• tilanteen tai oman kehonsa ulkopuolella olemisen kokeminen
• todellisuuden epätodelliseksi kokeminen
• viha/aggressio 
• itsetuhoisuus
• ahdistus
• pelko
• kauhu
• häpeä
• syyllisyys
• huommuus
• pelko omasta tuhoavuudesta
• tarve tukeutua (taikauskoisiin) rituaaleihin kuten OCD!!
• tarve miellyttää/huolehtia/kontrolloida muita ihmisiä
• muiden ihmisten runsas kritisointi ja vikojen etsiminen heistä
• kaipuu pois/fantasiamaailmaan
• epämääräinen paniikki

Nämä ovat niitä tunteita, joita koet flashbackin aikana äärimmäisen voimakkaina. Jos siis yllättäen koet voimakkaasti jotakin näistä tai vastaavaa tunnetta, etkä kunnolla ymmärrä miksi, tai tunne on mittasuhteiltaan tilanteeseen nähden ylimitoitettu ja vie toimintakykysi, koet todennäköisesti flashbackia. Nämä tunteet todella kaappaavat toimintakykysi, eli elät uudelleen trauman hetkeä yrittäen selviytyä tunteen osoittamalla tavalla.

Tämä selittää mielestäni hyvin sen, miksi OCD:ssä se hätä ja vimma on välillä ihan pohjatonta. Itselläni se yltyy joskus pakokauhuksi asti, johon kuuluu syvää epätoivoisuutta siitä, että olen täysin yksin, eikä kukaan auta minua.

Voit siis yrittää selviytyä esimerkiksi tuhoamalla traumasta muistuttavan kohteen (viha/aggressio), pakenemalla (rituaalit/fantasiamaailma), dissosioimalla (epätodellisuuden tai irrallisuuden kokemukset) tai turruttamalla/tuhoamalla itseäsi (itsetuhoisuus/päihteet/luovuttaminen).

Kaiken tämän taustalla on kuitenkin trauman aikana ilmenevä perustunne, kuten avuttomuus, mitättömyys, pelko, kauhu, häpeä. Osa flashbackeistä voi olla huomaamattomampia, lähinnä negatiivisia ajatusmalleja tai vastaavia, osa taas selkeästi toimintakykyäsi kaappaavia. Kaiken kaikkiaan olet todennäköisesti hyvin tottunut niihin, jolloin niistä on tullut sinulle normaali olotila, minkä vuoksi niiden tunnistaminen voi olla haastavaa.

No pakko-oireisella ei ole ongelmia tunnistamisen kanssa, niin outoa on se junnaava toiminta ja kummallisia rituaalistiset ajatuskuviot.

Lähde:
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/05/narsistisen-suhteen-jalkeen-tunnista.html

Sisäinen ja ulkoinen kriitikko flashbackien taustalla

Tunnepohjaiset flashbackit ovat tiiviissä yhteydessä sisäiseen kriitikkoon. Sisäinen kriitikko laukaisee ja ylläpitää flashbackejä kriittisellä ja soimaavalla äänellään. Se sanoo, ettet ole mitään, sinusta ei ole mihinkään, et taaskaan pystynyt ja että vain täydellisyys on riittävää. Pete Walker erottelee kirjassaan sisäisen ja ulkoisen kriitikon. Sisäinen kriitikko on keskeisin trauman alkujuuri, ahdistava ja mitätöivä osa minäkuvaa. Sisäinen kriitikko on sisäistynyt kaltoinkohtelevan läheisen ääni oman pään sisällä. Sisäinen kriitikko ei ymmärrä, että traumasi johtui kaltoinkohtelevan ihmisen puutteista. Sen sijaan se moittii ja syyttää sinua jatkuvasti kaikkien ongelmiesi alkulähteeksi. Sisäisen kriitikon ääni on mustavalkoinen, ehdoton ja ylilyövä.

Jos sisäinen kriitikko käy liian ahdistavaksi, se voi muuttua ulkoiseksi kriitikoksi. Ulkoinen kriitikko kääntää sisällä vellovan ahdistuksen ja itsevihan ulkomaailmaan, jolloin samat mustavalkoiset, ehdottomat ja ylilyövät odotukset kohdistuvat muihin ihmisiin. ”Jos minulta vaaditaan täydellisyyttä, niin vaadin samaa myös muilta”, ulkoinen kriitikko päättelee.

Pete Walker kirjoittaa ulkoisen kriitikon syntyneen vaarallisten ihmissuhteiden pohjalta, jolloin alkaa pitää jokaista ihmistä ensisijaisesti uhkaavana. Lapsen kehitykseen liittyvän teorian pohjalta minäkäsitys muodostuu sitä kautta, miten ensisijainen hoitaja kohtaa lapsen (eli kohtaaminen on ennen minää), ja minäkäsityksen pohjalta lapsi kohtaa muita ihmisiä (eli minä suodattaa kohtaamista). Sisäinen kriitikko syntyy siis läheisessä vuorovaikutuksessa (kaltoinkohtelevan läheisen ääni sisäistyy) ja tämä sisäinen kriitikko luo ulkoisen kriitikon (minut on kohdattu kamalana -> olen kamala -> vuorovaikutus on kamalaa -> muut ihmiset ovat kamalia).

Näin se valitettavasti menee.

Ulkoinen kriitikko voi kuitenkin tuoda itsensä esille usealla eri tavalla. Narsistisessa tai taistelumoodissa ulkoinen kriitikko hyökkää ja dominoi, kun taas vetäytyvämmässä moodissa se täyttää sinut pelolla ja turvattomuudella tai pistää sinut harmittelemaan mielessäsi muiden ihmisten huonoja puolia. Ulkoisen kriitikon vaikutuksen alla näkemyksesi muista ihmisistä ovat kaikki tai ei mitään tyyppisiä: ”ei kehenkään kuitenkaan voi luottaa” ja jokainen ihminen väistämättä tuottaa pettymyksen.

Kyllä ja kyllä. Mieleni on rakentunut traumojen pohjalta. Kiinnostaisi tietää, kuka minä itse oikeasti olen.

Ulkoinen kriitikko suojelee sisäisen kriitikon haavoittavuudelta, sillä sen avulla voi hetkeksi suunnata itseä kohtaan jylläävät vaatimukset ja moitinnat muita ihmisiä kohtaan. Tämä voi siis ilmetä myös esimerkiksi itsesäälinä, jolloin omaa tilannettaan kohtaan pystyy tuntemaan myötätuntoa muiden ihmisten ollessa vaarallisia tai kamalia. Kompleksi trauma estää tuntemasta tervettä myötätuntoa itseään kohtaan, jolloin itsesäälistä tulee ainut mahdollisuus kokea hetkellistä helpotusta sisäisen kriitikon moittivalta ääneltä. Hetken päästä sisäinen kriitikko kuitenkin takuulla muistaa haukkua sinut itsesäälihetkesi säälittävyydestä ja typeryydestä.

Lähde:
https://ketunhantak.blogspot.com/2018/05/narsistisen-suhteen-jalkeen-tunnista.html