Itsensä sättiminen – syyttely ja häpäisy – on kokemuksena ahdistava ja lamaannuttava; usein se vaikeuttaa myös dynaamisena pysymistä. On vaikeaa motivoida itseään tekemään mitään, kun tietää että kaikki menee kuitenkin väärin – valitsee, tekee tai yrittää mitä tahansa, aina päätyy samaan lopputulokseen: olemaan häpeällisen huono.

Luulen silti, että hermostossani ei ehkä olekaan mitään vikaa, vaan kaikki ne elämänlaatuani tällä hetkellä heikentävät asetukset ovat jossain vaiheessa palvelleet eloonjäämistäni. Mitä siis saavutan syyllistämällä itseäni? Miten hyödyn tästä toiminnosta?

Vastaus on minusta hämmentävä mutta hyvin looginen: ylläpidän sillä tavalla harmoniaa, jonka avulla pysyn paremmin turvassa. Alistumalla syntipukiksi ja roska-astiaksi helpotan muiden oloa ja kun muiden olotila helpottuu (hermosto rauhoittuu ja mieliala nousee), heistä tulee vähemmän vaarallisia. Samalla kun alistun solvattavaksi, yritän rauhoitella, lepyyttää ja tyynnytellä hyökkääjää.

Minulla on siis ollut tuplaroolitus ja on ollut välttämätöntä suoriutua näistä tehtävistä kunnialla.

Edelleen jatkan oman psyykkeeni tarkastelua, koska se on mielestäni mielenkiintoista. Olen saavuttanut sen tasoisen sisäisen turvan tunteen, että en tuomitse reaktioitani tai yritä kieltää mitään ajatuksistani.

Aina löydökset eivät ole järin mairittelevia.

Olen huomannut, että

1. Toisten ihmisten vähättely, muille naureskelu ja toisten pilkkaaminen nostaa mielialaani – joten se auttaa masennukseen
2. Läheisten syyttely ja suoranainen halveksunta taas rauhoittaa hermostoani – joten se auttaa ahdistukseen.

Itse olen enimmäkseen ollut näiden hyökkäysten kohteena, eli minua on käytetty surutta emotionaalisesti hyväksi, mutta samaan aikaan minulta on vaadittu, että minä en  saa syyllistyä mihinkään näistä; nämä omaa psyykettä tasapainottavat ajatukset ja tunteet ovat olleet minulta täysin kiellettyjä.

Joten olen kääntänyt kaiken vihan itseeni. Ja huonostihan siinä kävi.

Nyt olen oikein tarkoituksellisesti yrittänyt häpäistä ihmisiä mieleni syövereissä, kaivanut vanhojakin epäonnistumisia ja mässäillyt toisten heikkouksilla. Olen myös alkanut tuntea selvää vastenmielisyyttä joitain ihmisiä kohtaan, inhotuksen tunnettakaan minulle ei ole sallittu. Mutta nykyisin minulla on usein miten lupa kokea ”sopimattomia” tunteita.

Elän siis jännittäviä aikoja!

0   0   0   0   0

Olen tässä muutaman päivän oikein yrittämällä yrittänyt heittää lokaa ympärilläni olevien päälle, tosin vain ajatuksissani, mutta ei tämäkään metodi toimi. Aina se syyttävä sormi kääntyy osoittamaan minua itseäni kohti. Luulen että omat puolustusmekanismini eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Voisiko olla niin?

Olen työviikosta väsynyt, ja minua turhauttaa, koska en saa mistään otetta voimakkaan ärtymykseni takia. Olen vihainen ja vihamielisyys kohdistuu edelleen minuun itseeni. Samaan hengenvetoon pelkään omaa aggressiivisuuttani, enkä voi tuoda esiin tai näyttää tyytymättömyyttäni millään tavalla. En usko että kukaan auttaa minua näiden vaikeiden tunteiden kanssa. Ja koska minulla on kokemus, että minun kiukustani seuraa aina jokin rangaistus, eristän itseni muista kun olen ärtynyt.

Pakenen kirjastoon.