Marjo Juutilainen (04/2023) kirjoittaa Ihminen tavattavissa -sivuston blogissa otsikolla Järki ja tunteet.

Järjen ja tunteiden toivottu yhteistyö kehittyy turvallisessa vuorovaikutuksessa. Toisinaan asetamme järjen ja tunteet vastakkain, vaikka todellisuudessa ne toimivat parhaimmillaan yhteistyössä.

Järjen ja tunteiden yhteistyössä toimimme rehellisesti suhteessa itseemme ja ympäristöömme, jolloin kykenemme kantamaan vastuun tunteistamme ja tarpeistamme. Tämä yhteistyö edellyttää tiettyjen aivoalueiden suotuisaa kehittymistä, joka taas edellyttää turvallista ja johdonmukaista vuorovaikutusta, jossa voimme löytää yhteyttä ja ymmärrystä suhteessa itseemme ja sitä kautta myös toisiimme.

Me synnymme sitä mukaa kun tulemme nähdyiksi kiintymys- ja muissa vuorovaikutussuhteissamme. Se mitä meissä ei nähdä ja peilata meille rehellisesti, jää varjoomme ja vaikuttaa sieltä käsin ilman, että sitä itsekään oikein tiedostamme. Vailla järjen ja tunteiden yhteistyötä ihmettelemme, tai läheisemme ihmettelevät, kenties yllättäviä raivonpuuskia, järjettömiä pelkoja tai pohjattomia itkukohtauksia.

Turvallisen vuorovaikutuksen puutteessa tunteet eivät löydä purkautumistietä tavalla, joka tarjoaa mahdollisuuden niiden vastaanottamiseen, ymmärtämiseen, hyväksymiseen ja säätelyyn. Tunteet kumpuavat tarpeistamme, joihin tunteiden kuuntelu turvallisessa vuorovaikutuksessa voi meidät johdattaa. Ilman riittävää itsetuntemusta ja tunteiden tunnistamis- ja säätelytaitoja elämme ihmissuhteissamme primitiivisin yllykkein usein lähinnä hyökkäys-, puolustus- tai kilpailuasemissa.

Avaan seuraavaksi hieman niiden aivoalueiden kehitystä ja toimintaa, joita tarvitsemme tunteiden ja järjen hedelmälliseen yhteistyöhön.

Liskoaivot kehittyvät aivan ensin, käytännössä sikiökauden loppukolmanneksella ja ensimmäisinä elinviikkoina. Liskoaivoilla on tärkeä elämässä kiinni pitävä (vireystasoa säätelevä) tehtävänsä: ne varoittavat turvallisuutta uhkaavasta vaarasta (vastasyntyneellä esimerkiksi yksin jääminen, pimeä ja kovat äänet voivat laukausta putoamisen tunnetta kuvaavan pelon tai kauhun), ja toisaalta myös tunnistavat elämää ylläpitävän turvan (vastasyntynyt tunnistaa pian tutut kasvot ja tuoksut).

Toiminta perustuu vaistoihin ja alkeelliseen ehdolliseen oppimiseen, jolloin liskoaivojen aktivoima vireystason säätely yksinkertaistaa todellisuutta: liskoaivot eivät erota perustuuko uhkaava tilanne todellisuuteen vai muistoihin (jopa ennen sanallista muistia syntyneisiin), vaan sille kaikki uhat ovat yhtä todellisia tässä ja nyt.

Oho! Pohja omalle OCD-oireilulle on siis luotu jo ensimmäisinä elinviikkoina. Järkyttävää! Olen siis epäkypsien vanhempien vahinkolapsi, jota isä ei tullut hakemaan synnytyslaitokselta vaan lähti kaljalle. Kostoksi tästä äitini jätti minut yksin itkemään. En tietenkään tietäisi näitä asioita, ellei äidilläni ollut pakonomaista tarvetta puhua koko ajan.

Mantelitumake on liskoaivojen ylin ohjauskeskus, joka varastoi tunteitamme lapsuuden ensimmäisinä vuosina kokemistamme tilanteista tehden siten kaikesta kokemastamme meille henkilökohtaisesti merkityskellistä. Mantelitumakkeen tunnemuisti aktivoituu erityisesti pelko- ja raivotilanteissa salamannopeasti (refleksinomainen itsesuojelutoiminta).

Toimintansa mukaan mantelitumaketta voisi kutsua myös hälytyskeskukseksi, joka laukaisee välittömän, primitiivisen, voimakkaan ja mustavalkoisen reaktion uhkatilanteessa. Varhaiset mantelitumakkeen tunnemuistot voivat laukaista hälytystilan, jonka nostattama uhka voi todellisuudessa kuulua kauas historiaan, ei tähän hetkeen.

Mantelitumake todennäköisesti on helisemässä jatkuvasti sen takia, että hoivani on ollut kovakouraista ja mekaanista – olinhan koston välikappale. Oikeastaan koko lapsuuteni oli täynnä näitä hälytyksiä aiheuttavia tilanteita, yhtä kaaosta ja sekasortoa.

Limbinen järjestelmä on liskoaivoja korkeampi, monien aivoalueiden muodostama tunnekeskus, joka tuottaa, käsittelee ja jakaa eri aivokerroksiin voimakkuudeltaan ja sävyiltään erilaisia tunteita ja yhdistää niiden synnyttämiä fyysisiä kokemuksia. Siinä missä liskoaivot ilmentävät vain perusmielialoja ja mantelitumake mustavalkoisuutta, mahdollistaa limbinen järjestelmä laajemman tunnemaailman ja ehdollistumista kehittyneemmän oppimistavan tämän eri alueiden välisen yhteistyön kautta.

En tiedä, mutta voisiko limbinen järjestelmä liittyä jotenkin siihen, että reagoin voimakkaasti oman kehoni sisäisiin viesteihin. Minulla on kokemus, että jos minulla on vatsavaivoja tulen torjutuksi ja taas jos homma luistaa, olen todella suosittu. Edelleen tämä toteutuu. Se liittyy oman arvioni mukaan omaan käytökseeni. Mielialani värittävät voimakkaasti esim sitä, miten sosiaalinen olen ja millaisen yhteyden pystyn tarjoamaan muille.

Olen turhan usein tyytymätön, joskus jopa vihainen. Monesti en osaa edes sanoa miksi olen ärtynyt.

Mielen Ihmeet on ”viihde- ja mielipideblogi psykologian tiimoilta”. Ei siis erityisen tieteellinen lähde, mutta ei ole mikään tiedeblogi tämäkään, joten kelpaa itselleni.

Siellä on kirjoitus, jossa on jaoteltu viha kolmeen eri tyyppiin:

1. Instrumentaalinen viha

Aggressiivinen käytös ja väkivaltaisuus voivat ilmetä silloin, kun et pysty tekemään sitä mitä haluat, tai kun jokin estää sinua tekemästä haluamaasi. Tämä käytös liittyy myös ongelmiin ihmisen viestintäkyvyissä.

2. Räjähtävä viha

Tätä ilmenee silloin, kun jokin häiritsevä tai epäreilu tilanne kestää pidemmän aikaa. Pienemmät päivittäiset turhautumiset kasaantuvat ja räjähtävät sitten tietyllä hetkellä. Ihminen, jolla on ollut kauhea päivä töissä ja joka sitten tulee kotiin ja kohtaa jonkin mitättömän ongelman, saattaa tämän vuoksi tulla äkillisesti vihaiseksi.

3. Puolustautuva viha

Jos koet, että sinua vastaan hyökätään tai jos tiedät, että jotakin vaikeaa on tulossa eteesi, viha voi toimia “suojauksena”. Se voi esimerkiksi auttaa sinua välttämään hallinnan ottamista tai ongelman ratkaisemista vaikealla hetkellä.

Hetkinen. Voisikohan oma turhautumiseni olla tällaista puolustautuvaa vihaa, joka tulee esille lähinnä sisäisenä puheena? Joko sätin ja syyttelen itseäni, tai käyn mielikuvitusdialogia jonkun kanssa mieleni sisällä.

Juttu jatkuu:

Räjähtävä viha on merkki vakavasta ongelmasta

Olemme kaikki menettäneet malttimme ainakin kerran elämässämme. Tiedät tunteen. Viha ottaa ajatuksesi, puheesi ja tekosi haltuun. Tunnet olosi hallitsemattomaksi. Tiesitkö, että on olemassa fysiologinen syy sille miksi tunnet näin? Räjähtävän vihan hetkinä koet itse asiassa tiedostamattoman tilan. Mielesi keskittyy hyökkäyksen käynnistämiseen. Tunnet ylivoimaista halua aiheuttaa vahinkoa.

Kun menetät malttisi, aivot periaatteessa sulkeutuvat ja peto sisälläsi herää. Monet ihmiset onnistuvat hillitsemään näitä vaistoja ja ne tulevat ulos vain äärimmäisissä olosuhteissa. Jotkut ihmiset taas menettävät hermonsa aivan milloin tahansa, esimerkiksi kun joku on eri mieltä heidän kanssaan.

Itse en juurikaan räjähtele, mutta lähiympäristössäni tällaisia räyhääviä ihmisiä kyllä löytyy. Olen enemmänkin kiukkua sisuksiini patoavaa tyyppiä ja tämä johtuu enimmäkseen siitä, että minun kiukuteluani ei ole kukaan koskaan jaksanut ottaa vastaan, ja edelleenkin sen avoimesta esille tuomisesta seuraa jotain ikävää itseni kannalta.

Jos menetät hermosi usein, onko se vain osa persoonallisuuttasi? Miksi joidenkin ihmisten vain vaikeampi hallita vihaansa? Me kaikki tiedämme, että jotkut ihmiset ovat tunteellisempia kuin toiset. Mutta mihin asti tällainen käyttäytyminen on vielä normaalia? Missä vaiheessa siitä tulee todellinen oire?

Ihan hyviä kysymyksiä, enkä tiedä vastauksia. Luultavasti liittyy hermostoon ja tunteiden käsittelyyn. Mutta OCD:n puhkeamista tälläiset olot, joissa olet  räjähtävien ihmisten ympäröimänä, samalla kun omat vihan tunteesi demonisoidaan, niistä suututaan, syyllistetään ja niiden ilmaisemisesta häpäistään, edistää huomattavasti. Nämä olosuhteet myös ylläpitävät OCD-oireistoa.

Räjähtävä viha

Viha on peräisin kahdesta peruslähteestä. Yksi on pelko missä tahansa muodossa (yksinkertainen pelko, ahdistus ja paniikki). Toinen on turhautuminen. Ehkä et tunne oloasi mukavaksi, et saavuta tavoitteitasi tai asiat eivät mene niinkuin haluat.

Jos olet usein vihainen, saatat pitää kiinni vääristä uskomuksista, jotka saavat sinut tulkitsemaan todellisuutta pelottavalla ja turhauttavalla tavalla. Tässä on muutamia näistä uskomuksista:

1. Toisten on helppo satuttaa minua: tämä johtaa sinut reagoimaan vihaisesti jokaiseen vähäiseen paheksunnan tai torjumisen merkkiin. Toisten on tehtävä se, mikä on parasta hyvinvointini ja tarpeitteni kannalta: kun toiset tekevät asioita, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa mitä ajattelet, tunnet tai haluat, sinusta tulee suvaitsematon.
2. Mitään esteitä ei tulisi olla tahtoni tiellä: jos kohtaat jonkinlaisen esteen, menetät hermosi. Muiden ihmisten pitäisi lukea ajatukseni ja olla tietoisia tunteistani: jos muut eivät ymmärrä sinua välittömästi tai ota tunteitasi huomioon, se tuntuu hyökkäykseltä. 

Raivon sykli

Räjähtävä viha on seurausta sisällesi kerääntyneestä ahdistuksesta tai pelosta. Ne alkavat purkautua, jos et käsittele ärsytystä, joka lisääntyy yhä enemmän ajan mittaan. Kaikki alkaa lievästä epämukavuudesta. Se voi kohdistua itseesi, johonkin toiseen tai yleisesti maailmaa kohti. Et ota aikaa vihan käsittelyyn, annat sen vain olla.

Ajan myötä tunnistat epämukavuuden, mutta et ilmaise sitä tai hallitse sitä. Ehkä ajattelet, että aika korjaa sen tai että sinun täytyy vain siirtyä eteenpäin. Asiat eivät kuitenkaan muutu, joten alat tuntea vihaa. Saatat sanoa ankaria tai sarkastisia kommentteja.

Kaikesta tästä huolimatta et ehkä vieläkään kiinnitä tarpeeksi paljon huomiota epämukavaan tilanteeseesi. Yrität jättää sen huomiotta tai päästä etäämmälle siitä. Tämä ei kuitenkaan toimi. Sitten jokin laukaisee vihasi ja menetät hermosi. Et hallitse vihaasi ja se johtaa uusiin konfliktien sykleihin ja raivoon.

Ajoittainen räjähdyshäiriö

Ajoittainen räjähdyshäiriö on henkinen tila, jolle on ominaista räjähdysmäisen vihan ilmaiseminen usein. Henkilö, jolla on tämä häiriö, on taipuvainen intensiivisiin reaktioihin, jotka eivät sovi tilanteeseen. Psykiatrisesta näkökulmasta se on luokiteltu impulssikontrollin puutteeksi. 

Ihmisillä, jotka kärsivät tästä häiriöstä, on taipumus lyhyille vihanpurkauksille. Näiden purkausten aikana he tuntevat vapautuneisuutta ja/tai onnellisuutta. He tuntevat kuitenkin katumusta muutaman minuutin kuluttua. Joku, jolla on ajoittainen räjähdyshäiriö, tuhoaa tavallisesti esineitä tai muuttuu fyysisesti aggressiiviseksi muita ihmisiä kohtaan. Itse laukaiseva tekijä ei ole kovin tärkeä. Näillä ihmisillä on yleensä korkea ahdistuneisuuden taso.

Tiedän ja tunnen nämä tyypit, heistä on hermostossanikin selvät muistijäljet.

https://mielenihmeet.fi/rajahtava-viha-on-merkki-vakavasta-ongelmasta/