Taas lueskelen harhaluuloihin liittyvää tietoa netistä, tällä kertaa kaivelen

Mielenterveystalon
Lievien harhojen ja harhaluulojen omahoito-ohjelmaa:

”Onko sinulla ajoittain kummallisia kokemuksia tai erikoisia ajatuksia? Lieviä harhoja ja harhaluuloja kutsutaan psykoottistyyppisiksi oireiksi.  Niitä kokeva pystyy ymmärtämään, etteivät hänen kokemuksensa ole välttämättä totta. Psykoottistyyppiset oireet herättävätkin usein ahdistusta ja häpeää, vaikka ne ovat tavallisia.”

Voisivatko OCD-kelat olla siis psykoottistyyppisiä oireita? Olenko ollut askeleen lähempänä psykoosia koko elämäni mitä olen tajunnut?! Ajatus on minusta karmea, mutta jotenkin myös koominen!

”Välillä nämä tuntemukset voivat olla voimakkaita ja välillä taas lieviä tai kokonaan poissa. Joskus on helppo havaita, että olo johtuu elämäntilanteesta tai jostain tietystä tapahtumasta. Joskus taas outo olo tulee kuin itsestään.Kaikilla on ajoittain hetkiä, jolloin vointi ei ole hyvä. Ajatukset voivat olla ahdistavia tai häiritseviä. Olo saattaa olla fyysisestikin huono. Monesti tällaiset olotilat menevät itsestään ohi lyhyen ajan kuluessa. Pelkojen, harhojen ja outojen ajatusten myötä esiintyy usein masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. On myös melko yleistä, että olo on korostuneen epäluuloinen tai pelokas.”

”Keskittyminen voi olla vaikeaa, ja olo voi olla sekava tai epätodellinen. Joskus tuntuu siltä, että ajatukset kulkevat outoa rataa. Monesti tällaisista kokemuksista on vaikea puhua, ja avun hakeminen voi tuntua hankalalta. On myös harvinaista, että kosketus todellisuuteen katoaa kokonaan. Vakavakin todellisuudentajun horjuminen voi olla vain väliaikaista. Harhoja ja harhaluuloja voi ajatella janana. Sen toisessa päässä on harvoin koettuja lieviä oireita sekä havainto- ja ajatuslipsahduksia. Ne tuntuvat merkityksettömiltä. Ne voi myös ohittaa helposti. Janan toisessa päässä on samankaltaisia kokemuksia, mutta niitä esiintyy usein. Ne tuntuvat voimakkailta ja häiritseviltä. Oireiden määrä ja voimakkuus voivat vaihdella tilanteen mukaan. Lievät harhat ja harhaluulot eivät itsessään ole diagnosoitava sairaus vaan joukko erikoisia kokemuksia.”

”Puutteellinen oiretiedostus on tyypillistä psykoosisairauksissa. Se tarkoittaa sitä, että sairastunut uskoo, että aistiharhat ja harhaluulot ovat tosia. Sairastunut voi esimerkiksi ajatella, että ulkoiset voimat ohjaavat ajattelua tai vainoaminen on todellista. Psykoosisairauksissa on vaikeaa huomata, että oireet ovat lähtöisin itsestä. Sillä on merkitystä, miten itse suhtautuu erikoisiin kokemuksiin. Jos niitä pitää katastrofina, todellisina tapahtumina tai merkkinä mielenterveyden menettämisestä, voivat ne ahdistaa ja rajoittaa elämää.”

No OCD-potilas yleensä kyllä ymmärtää, että omat pelot ovat liioiteltuja ja ylimitotettuja, osa tunnistaa ne myös hevonsonnaksi. Mutta harva ymmärtää, että ne ovat tosiaan lähtöisin itsestä, eikä minkään OCD-riiviön aiheuttamia.

”Ahdistuksen määrään vaikuttaa se, miten kokemuksiin suhtautuu. Neutraali ja hyväksyvä suhtautuminen auttaa pärjäämään oireiden kanssa. Usein se myös vähentää oireiden ahdistavuutta. Kun oireisiin suhtautuu neutraalin hyväksyvästi, aiheuttavat oireet vähemmän haittaa.Oireisiin voi myös opetella suhtautumaan neutraalimmin. Silloin ne todennäköisesti tuntuvat vähemmän ahdistavilta. Harhaluulot ovat ajatuksia ja uskomuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Ne liittyvät yleensä tavallisiin asioihin. Harhaluulojen voimakkuus voi vaihdella lievästä epäilystä täyteen vakuuttuneisuuteen.”

En ymmärrä miksi näihin harhiksiin saa ja pitää suhtautua neutraalisti ja ymmärtäväisesti, mutta OCD-roskaan pitää suhtautua täysin toisella tavalla – oireista pitää päästä eroon keinolla millä hyvänsä. Vaikka sitten niiden helvatan altistustaulukkojen avulla. Hämmentävän monella on myös käsitys, että kun OCD-rituaalit saadaan loppumaan, ihminen alkaa automaattisesti voida hyvin.

Lähde:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/lievien-harhojen-ja-harhaluulojen-omahoito-ohjelma

Olen jo pitkään miettinyt, että voisiko kognitiivisen mallin mukainen kehäpäätelmä olla osittain virheellinen?

Minusta nuolet menevät väärään suuntaan. Toki voin vain puhua omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani.

Oma OCD-oireiluni selittyy suurimmaksi osaksi tunteilla, jotka ovat ehkä enemmänkin kehollisia tuntemuksia. Noin 90% OCD-oireideni alkuperästä on somaattisia ja ne liittyvät suolistoon. Minulla on kaksi pääsyytä, jotka ovat pakko-oireiluni takana: ummetus ja siitä seuraava nälkä ilman ruokahalua. Kumpikin näistä tekijöistä aiheuttaa ärtymystä ja vihaisena olen vääränlainen, koska silloin en pysty toteuttamaan elämäntehtävääni – olla hyvien fiilisten tuoja ja tsemppari, epävakaan ihmisen tukipilari.

Itselläni ensin tulee tunne taikka tuntemus, josta sitten muodostuu ajatuksia, joidenka pohjalta toimin.

1. tunne: ärtymys ja ahdistus (joka voi olla nälkäkiukkua ilman mielihalua syödä), tästä seuraa
2. ajatus: olen vaarallisella tavalla vääränlainen  = olen vihainen ilman pätevää syytä, koska en tunnista olevani nälkäkiukkunen, joten seuraus on
3. käytöksen muutos: alan toistelemaan jotain OCD-rituaalia, jolla voisin tehdä itsestäni vähemmän kelvotonta ja lisätä siten turvan kokemusta, mutta
   rituaaleista seuraakin
4. tunne: olen outo ja viallinen, koska toimin näin järjettömällä tavalla, tästä syntyy taas
5. ajatus: mitä työkaverinikin ajattelisivat, jos näkisivät minut nyt kun ritualisoin. Tämä ajatus vaikuttaa
6. käytökseeni: lopetan OCD-toiminnot ja ohjaan itseni tekemään työtehtäviä
7. mutta tunne ei muutu: en saa itseäni rauhoiteltua, jotta voisin keskittyä työhöni
8. OCD-ajatukset mylläävät edelleen, seuraa mm turvattomuuden tunteita ja epätoivoisia ajatuksia ”eikö tämä ikinä lopu?!”
9. Jotta pääsen pois kehästä kokeilen keinoina: ensin purukumin jauhamista, seuraavaksi kofeiinia ja sokeria, jalottelua, vedenjuontia, musiikkia (kuulokkeilla ja kovalla), työkaverille puhumista, instan hauskoja videoita, 1/4 bisoprolol, ja jos tästäkään ei riittävästi apua, niin 1/8 osa zopinoxia sammuttaa kyllä hälärit, mutta tunteet ja tolkku jää. Itseasiassa pienellä annoksella zopinoxia työtehoni nousee huomattavasti, koska turha vatvominen loppuu ja pääsen helposti hyperfokusoituneeseen tilaan.