Aivoni hälyttävät vaarasta. Olen vääränlainen ja minua hävettää. Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että en ole niin aikaansaava kuin pitäisi. Sisäinen syyttäjä  piiskaa taas minua, niin että ruoska soi! Ja vaikka minä itse tiedän, että valheellista paskaahan tämä taas on, hermostoni viestittää toisin. Se sanoo, että olen vastenmielinen, eikä sille voi yhtään mitään. Kaikki vaihtoehdot joita minulla on, ovat riittämättömiä. Teen mitä tahansa niin aina menee väärin. En voi onnistua. Tällaisen viestin alta on vaikeaa ohjata omaa toimintaa. Lamaannun ja hätäännyn. Minua pelottaa vaikka olen yksin turvassa kotona.

Tätä tunnetta välttääkseni, olen kehittänyt itselleni fiktiivisen rinnakkaitodellisuuden: pakko-oireet. Niiden avulla väistelen toivottomuuden tunnetta, totaalista lamaantumista, täydellistä kaaosta pääni sisällä. Rituaaleilla pääsen myös takaisin turvaan. Riittää että noudatan tarkasti jokaista sääntöä, seuraan silmä tarkkana omaa toimintaani, teen kaiken täydellisesti. Virheitä ei saa tulla, tai taika ei toimi. Rituaalit ovat oman sisäisen logiikkani mukaan johdonmukaisia, ne ovat säännöllisiä ja niillä on tietty rytmitys. Ne lisäävät päiviini myös ennalta arvattavuutta, ennen kaikkea struktuuria. Rituaaleilla lisään omaa sisäistä turvallisuuden tunnettani. Mitään todellista apua niistä ei oikeesti ole, mutta ne auttavat hermostoani palautumaan, saan niillä tunteen kontrollista. Ja koska todellisuuteni on sama kuin hermostoni toiminta, koen hyötyväni pakko-oireista.

Yritän kuitenkin olla tuhoamatta ja tuhlaamatta elämääni pakko-oireiden orjana. Minulla on kaksi strategiaa: huumaa tai harhauta. Pyrin jälkimmäiseen eli itseni harhauttamiseen. Nytkin tulin kirjoittamaan tätä postausta kesken sisäisen syyttäjän moukarointia. Ajattelin että saan vähän välimatkaa hermostoni väärille signaaleille. Ja vaikuttaa että kehoni rauhottui. Koen syvää ja hyvää kiitollisuutta, aina kun onnistun.

Huumaamisen säästän niihin hetkiin, kun vatsaa viiltävä, rintakehää puristava, mielen kaaokseen sysäävä ahdistus on jo kestänyt monta tuntia, eikä minkäänlainen harhautus tuota tulosta. Silloin yleensä kamppailen menneisyyden haamujen kanssa, eikä pelkotilalla ole mitään tekemistä nykyhetken kanssa.

Parasta apua olisi turvallisen ihmisen seura. Valitettavasti sellaista ei ole tarjolla. Hulluilla ihmisillä on yleensä hulluja ihmissuhteita, enkä minä ole mikään poikkeus.

Klikkailin itseni Maiju Palinin blogiin Kultainen Sulka, kun etsin tietoa sisäisestä turvattomuudesta. Oma käsitys on, että OCD:n takana on nimenomaan turvattomuuden tunne.

Palin kirjoittaa aiheesta blogissaan otsikolla :
”SISÄINEN TURVATTOMUUS VIE VOIMAVAROJA”
Alla olevat kursivoidut kappaleet ovat lainauksia hänen tekstistään.

Sisäinen turvattomuuden tunteen tila on hermostollinen ja sitä kautta kehollinen, vaikka se oireileekin yleensä mielessä ja näkyy käytännön toiminnassa. Toiminnallamme yritämme kompensoida turvattomuuden tunnetta. (kultainensulka.com)

Itsellä ainakin pakko-oireilu kertoo omasta hermoston tilasta, miten uhattuna koen sillä hetkellä olevani. Minulla on OCD:n lisäksi myös IBS eli ärtyvä suoli. Jos suolistossani on jokin asia huonosti, olen lähes poikkeuksetta myös ahdistunut ja ärtynyt. En ole saanut lapsena näyttää vihan tunteitani, joten kun sellaisia viriää erityisesti ilman mitään selkeää ulkoista ärsykettä tai syytä, minut valtaa kiukun tunteiden lisäksi jäätävä syyllisyys ja pelko. Ärtymys triggeröi siis pelkotilan, enkä osaa käsitellä tunnetta. Aivoni menevät jonkin sortin kaaostilaan ja jotta pääsisin pois sekasorrosta, minulla on tarkkoja sääntöjä sisältäviä pakko-oireita.

Tämä on siis vain esimerkki somaattisesta syystä, joka laukaisee OCD:n. Ärtyneenä olen vääränlainen ja vääränlaisena en ole turvassa. On toki olemassa lukemattomia muitakin triggereitä, joista minulle tulee voimakas tarve pakko-oireilla. Yleisin syy on krooninen riittämättömyyden tunne, eli ihanneminäni on jossain valovuosien päässä omasta reaaliminästäni.

Sisäinen turvattomuuden tunne liittyy usein traumaan. Moni ei tosin edes tiedä kärsivänsä traumasta; me saatamme kasvaa traumaan ja selviytymismekanismeistamme muotoutuu osa persoonaamme. On vaikea hahmottaa jotain minkä sisällä elää. Kuin kala vedessä, joka ei ymmärrä uivansa vedessä – samalla tavalla moni ei tiedosta elävänsä turvattomuudessa, koska turvattomuus on ollut normaali olemisen tila niin kauan. (kultainensulka.com)

Oman sisäisen turvan tunteen tason voi jokainen VAIN itse henkilökohtaisesti todentaa; siihen ei ole olemassa mitään pätevää tutkimusmenetelmää. Vain me itse voimme tunnistaa kuinka vahva tai heikko sisäinen turvallisuuden tunne meillä on. Siitä voi olla viitteitä myös ulos päin. Moni asia toiminnassamme voi kertoa tunnemmeko turvattomuutta vai turvaa. Toimintamme heijastaa sisäistä tilaa. (kultainensulka.com)

Jos olosuhteissamme ei ole turvallisuuden tunnetta heikentäviä fyysisiä tekijöitä, niin ulkoisten puitteiden ei tarvitse muuttua millään tavalla kokeaksemme sisäistä turvaa enemmän. Ainoa minkä tulee muuttua on sisäinen tunne turvallisuudesta. Sisäinen turva vahvistuu kun tulemme tietoiseksi turvattomuudesta ja ymmärrämme millaisilla keinoilla voimme siihen vaikuttaa. (kultainensulka.com)

Jos turvattomuus on suurta, kaaos näkyy konkreettisesti elämässämme. Jos pyrimme esimerkiksi turvattomuudesta käsin siivoamaan sotkuista asuntoa, se voi pelkästään ajatuksena jo uuvuttaa täysin. Turvattomuuden tila on niin vahvasti hermostollinen, että se jo itsessään vie valtavasti voimia. Siksi energiaa ei enää riitä käytännön tekemiseen. Tietyt totutut tavat voivat myöskin tuoda turvaa, esimerkiksi sotkuisuus voi olla omaa turvavyöhykettä. Kun puhutaan siisteydestä, niin jatkuva siivoaminen voi toisessa ääripäässä yhtälailla kertoa turvattomuudesta. Kontrolloimalla ympäristöä ihminen pyrkii kontrolloimaan turvattomuuttaan. Kun lisäämme turvaa, askareet muuttuvat rennommiksi ja luontevimmiksi ikuisen suorittamisen tai taistelun sijaan. (kultainensulka.com)

Usein se, että olemme fyysisesti turvassa, sallii sisäisten turvattomuuden tilojen nousta tietoisuuteen ja alamme tunnistaa niitä. On tärkeää, että opimme myös kunnioittamaan henkisiä rajojamme ja ilmaisemaan niitä. Sillä tavalla sisäinen turvallisuuden tunne vahvistuu. Voimme alkaa luottaa olevamme henkisesti turvassa kun alamme luottaa itseemme siinä, että pidämme huolta omista rajoistamme joka tasolla. (kultainensulka.com)

Jos emme saa mallia omien henkisten rajojen vahvistamiselle ympäristöstä, ylitämme jatkuvasti rajojamme ja siksi koemme olomme turvattomaksi. Saatamme sanoa asioille ja tilanteille kyllä, vaikka oikeasti haluaisimme sanoa ei. Ylitämme voimavarojamme työelämässä, miellytämme muita toimimalla itseämme vastaan ihmissuhteissa ja erinäisissä tilanteissa ettemme tulisi hylätyiksi. Rajattomuutemme voi olla selviytymisstrategia pitäytyä kohtaamasta erilaisia pelkoja, joita meissä on.  Turvan luominen auttaa purkamaan ja kohtaamaan selviytymistrategioita ja turvattomuutta. (kultainensulka.com)

Kun keskittyy turvan tunteen lisäämiseen, muutkin asiat järjestyvät elämässä. Sisäisestä turvan tilasta lähtee kaikki olennainen. (kultainensulka.com)

Klikkaa itsesi Maijun blogiin täältä: https://kultainensulka.com/sisainen-turvattomuus-vie-voimavaroja/