Onko mitään oikeasti pakko ostaa uutena?
Kun kolme vuotta sitten muutin Suomeen ulkomaan vuosien jälkeen, minua odotti tyhjä asunto. Sen jälkeen kaikki tarpeelliset tavarat ovat löytäneet tiensä kotiimme – käytettynä. Huonekalut, petivaatteet, keittiövälineet, viherkasvit, puutarhakalusteet… Kaikkee on, ja se kaikki on haalittu kirppiksiltä tai kierrätyskeskuksista, saatu tai dyykattu.
Se sai minut miettimään. Suomalainen keskivertoperhe omistaa tutkimuksen mukaan 10 000–50 000 esinettä. Se on ihan valtavasti. Samaan aikaan maailman ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta (tänä vuonna se oli 1. elokuuta, ja Suomen ylikulutuspäivä jo 5. huhtikuuta) ja me tuhlaamme valtavasti luonnonvaroja uusien esineiden tuotantoon, vaikka maailma jo hukkuu tavaraan.
Onko mitään oikeasti pakko ostaa uutena?
On hienoa, että vintagevaatteiden ja huonekalujen shoppailu alkaa olla todella normaalia. Mutta toivon, että saisimme vielä aikaan laajemman asennemuutoksen, mitä tulee käytettyyn tavaraan.
Kun keksimme haluavamme tai tarvitsevamme jonkin esineen, marssimme yleensä suorinta tietä kauppaan. Ja onhan uuden ostaminen usein helpompaa ja nopeampaa kuin käytetyn metsästäminen. Mutta oikeastaan haluaisin, että kyseenalaistaisimme tämä koko ajatuksen. Sillä kuinka tärkeää helppous ja nopeus lopulta onkaan? Kuinka oleellista, ihan todella?
Voisimmeko sittenkin odottaa hetken, käyttää jotakin muuta sillä välin, tai jopa pärjätä kokonaan ilman? Loppujen lopuksi on hyvin vähän sellaisia tavaroita, joita tarvitsemme välittömästi. Lisäksi netissä toimivat second hand -liikkeet, erilaiset markkinasivustot ja oman asuinalueen kierrätysryhmät ovat nykyään tehneet käytettynä ostamisen niin helpoksi, että toisinaan se saattaa olla peräti vaivattomampaa kuin kaupassa käyminen.
En kerta kaikkiaan keksi käytettynä ostamisesta yhtään huonoa puolta. Se on paitsi säästänyt minulta pitkän pennin rahaa, myös valtavasti luonnonvaroja. Kierrätyskeskuksen nettikaupasta voi tsekata second hand -shoppailunsa vaikutuksen, ja sieltä selviää esimerkiksi se, että ostamalla paistinpannun käytettynä uuden sijaan säästää kiinteitä luonnonvaroja yli kuusitoista kiloa.
Ajatelkaa, millainen vaikutus sillä olisi, jos ostaisimme edes osan omistamastamme 10 000–50 000 tavarasta käytettyinä.
Tällä viikolla polkaistaan käyntiin zero waste -syyskuu, ja sen tiimoilta haastankin teidät kaikki mukaan! Sovitaanko, että tämän kuun aikana tarkastelemme ostoslistojamme kriittisesti ja kyseenalaistamme uutena ostamisen ’tarpeen’? Jos siis aiot tässä kuussa hankkia jotakin uutta, mieti, voisitko hankkia sen käytettynä. Muutoksesta koituva vaiva ei todennäköisesti ole kovin suuri, mutta teon vaikutus kyllä on.
*
Lue myös nämä:
Ota vastaa ostoksistasi korjaamalla vanhaa
Entä jos ompelisit vaatteita itse?
*