Mitä et ostaisi käytettynä?
Syksyllä tein päätöksen: lopetan pikamuodin ostamisen. Päätös on pitänyt ongelmitta ja olen pärjännyt oikein vähällä rahallakin, sillä harvat tarvitsemani asiat olen ostanut käytettynä.
Viime aikoina vastaan on kuitenkin tullut kiinnostavaa rajanvetoa, esimerkiksi kun totesin tarvitsevani sekä uusia sukkia että urheilurintaliivit. Etenkin jälkimmäisten kohdalla vastuullisten merkkien tarjonta on valitettavan vähäistä, ja niinpä olenkin alkanut miettiä second handin puoleen kääntymistä. Jokin ajatuksessa on kuitenkin tuntunut vähän hankalalta, ja se onkin herättänyt kiinnostavan kysymyksen: onko asioita, joita en olisi valmis ostamaan käytettynä?

Sukkien kohdalla pääsin helpolla: tein kuten usein ennenkin ja painelin SPR:n Konttiin. Olen ostanut sukkia Kontista todella usein, sillä valikoimasta löytyy säännöllisesti käyttämättömiä, edelleen pakkauksessaan olevia sukkia. Etenkin ohuiden nylonsukkien ja sukkahousujen kohdalla kirppisshoppailu tuntuu ainoalta fiksulta ratkaisulta, sillä viimeistään kolmannella käyttökerralla repeävien sukkien ostaminen uutena on silkkaa rahan ja luonnonvarojen haaskaamista. Mieleeni ei ole juolahtanutkaan, että haluaisin mieluummin ihkauusia sukkia marketista.
Jostain syystä rintaliivit tuntuvat kuitenkin eri asialta. Mitään järjellistä syytä tähän ei varsinaisesti ole — olenhan ostanut kirpparilta bikiniyläosiakin, eivätkä ne varsinaisesti eroa urheilurintaliiveistä. Kontissa sukkaostoksillakin näin monia täysin käyttämättömän näköisiä urheilurintsikoita, ja osassa oli vielä hintalaputkin kiinni. Miksi en siis ole jo kirpparin sovituskopissa liiveineni?
Kirpputoreilla oli aikoinaan maine likaisina paikkoina. Monet ajattelivat niiden olevan haisevia ja inhottavia, ja valitettavasti stigma siirtyi myös kirppisvaatteisiin pukeutuviin ihmisiin. Käytetyn hankkiminenhan yhdistyi myös vähävaraisuuteen, ja vähävaraisuus on pitkään yhdistetty likaisuuteen, piti se paikkansa tai ei.
Tätä nykyä suurin osa meistä ei kuitenkaan taida enää ajatella, että second hand olisi jotenkin ällöttävää. Suuri osa kirppiksistä on hyvin siistejä paikkoja, ja esimerkiksi Kontissa tekstiilit höyrytetään ennen myyntiä. Siitä huolimatta huomaan, että jonkinlainen raja on yhä olemassa. Monet turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten vaikkapa pyöräilykypärät, suositellaan usein ostamaan uutena, ja ihan ymmärrettävistä syistä. Mutta miksi minä vaikeilen käytettyjen rintaliivien ostamista, ja miksi esimerkiksi eräs ystäväni kauhisteli kierrätyssukkiani?
Olisi suuri houkutus kuitata asia hygieniasyillä, mutta sekään ei olisi täysin aukoton perustelu. Olisihan minun täysin mahdollista pestä kirppisvaatteet kuumalla pesuohjelmalla. Lisäksi olen muun muassa ottanut vastaan perheenjäseniltä ja ystäviltä saatuja vanhoja alusvaatteita. Aiheesta käytiin itse asiassa jokin aika sitten kiinnostavaa keskustelua Instagramissa Pallon kokoinen elämä -tilillä, ja keskustelussa monet totesivat voivansa ostaa käytettyjä alusvaatteita lapsille, mutta eivät itselleen. Rajanveto on siis monella tavalla hyvin mielivaltaista ja enimmäkseen korviemme välissä.
Sama pätee oikeastaan myös niihin ostamiini sukkiin. Olen ostanut kierrätyssukkia, mutta aina sellaisia, jotka ovat yhä paketissaan. Mutta miksi en yhtä hyvin voisi ostaa paketista poistettujakin? En keksi siihen yhtään varsinaista syytä. Vaatteiden vastuullisuus ja second hand ovat aiheita, joista kirjoitamme paljon, mutta tässä on selkeästi hyvä lisäpohdinnan paikka itse kullekin.
Taitaapa olla niin, että lähden tästä pian kirppiskierroksella urheilurintaliivit mielessä, tai kenties teen täsmäiskun Toriin. Pikamuotia en enää tahdo, se on täysin selkeää. Ja jos en kerran löydä eettisiltä merkeiltä sopivia ratkaisuja, miksi en kääntyisi käytetyn puoleen? Jo olemassa olevat vaatteet ovat kuitenkin se kaikkein vastuullisin valinta.
Nyt kiinnostaisikin tietää: Onko jotain, mitä sinä et ostaisi käytettynä?
Lue myös nämä:
Parhaat Tori-löydöt — ja näin teet niitä itse
Näin teet parempia second hand -ostoksia
*
FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM