Lily

Vähän vähemmän

Vähän vähemmän
reettam

Unelmieni junareissut

En ole viimeiseen muutamaan vuoteen päässyt vielä viettämään täyttä neljän viikon kesälomaa, mutta minulla on varastossa useampi reissusuunnitelma sitä varten, kun joskus pidempi loma toivottavasti toteutuu. Maata pitkin matkustamisessa on se huono puoli, että aikaa tarvitaan rutkasti normireissua enemmän. Viikon kesäloma ei valitettavasti riitä junamatkaan Italiaan ja takaisin. Toivottavasti tulevaisuudessa onkin mahdollista repäistä ja toteuttaa kerralla pidempiä lomamatkoja.Tässä muutama noista unelmien matkasuunnitelmista!

Moskovasta Pekingiin

Siperian halki kulkeva Trans-Siperian junareitti on maailman pisin raideyhteys. Lähes 10 000 kilometrin junarata Moskovasta Vladivostokiin haarautuu Ulan Uden kaupungissa, josta on mahdollista matkaa Trans-Mongolian reittiä Pekingiin saakka.

Haaveilen junan ikkunan takana siintävästä Baikal-järvestä, Mongolian aroista, ravintolavaunun venäläisistä herkuista ja loputtomiin jatkuvasta siperialaisesta metsästä. Kokonaisuudessaan matka kestää seitsemisen päivää, joten aikaa matkaan pitäisi varata runsaasti – etenkin jos junalla aikoo kulkea molempiin suuntiin. Ehkä jonain päivänä töistä saisi pidemmän vapaan!

Pariisista Istanbuliin

Legendaarinen Idän pikajuna Pariisista Istanbuliin lopetti toimintansa vuonna 1977, mutta Pariisista Turkin Instanbuliin voi silti yhä kulkea junalla. Klassinen reitti Pariisista Zürichin, Wienin, Budapestin ja Bukarestin kautta Istanbuliin olisi hieno vaihtoehto, etenkin kun matkalla pääsee ihailemaan Euroopan kauneimpia maisempia Alpeilla. Toinen vaihtoehto on kulkea Zürichin ja Wienin sijaan Saksan Münchenin kautta – ihan kelpo vaihtoehto sekin!

Junaillen Britteihin

Paitsi itään, Pariisista pääsee junalla tietysti myös Lontooseen. Brittien junayhteydet ovat kuuleman mukaan kalliita, mutta haluaisin seikkailla junalla Manchesterin kautta Skotlantiin ja miksei laivalla Irlantiinkin asti. Liekö Harry Potter –elokuvien ansiota, mutta junan ikkunasta olisi upeaa ihailla peribrittiläistä nummimaisemaa. Brexit-sekoilu taitaa laittaa suunnitelmat Britteihin matkustamisesta toistaiseksi jäihin, mutta tulevaisuudessa haluaisin ehdottomasti matkustaa saarivaltiossa myös junalla.

Mitä junareittejä te olette testanneet? Jaa omat suosikkisi kommenttiboksissa!

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Avainsanat: ,
Puheenaiheet Matkat Vastuullisuus
oonaj

Teen ympäristötekoja, koska rakastan

Viime aikoina olen kuullut usein sanottavan, kuinka yhden ihmisen tekemillä ympäristöteoilla ei ole väliä — sillä, vältteletkö muoviroskan tuottamista, boikotoitko halpamuotia, syötkö lihaa. Ja on tietysti totta, että yksilöllä on häviävän vähän valtaa suuryritysten ja poliittisten päättäjien rinnalla. Vaikka kierrättäisin parhaani mukaan, ympäristöuutiset muuttuvat silti päivä päivältä hälyttävämmiksi. Mutta tarkoittaako se, ettei mitään pitäisi tehdä?

Ei, ei tarkoita. Pelastuuko maailma minun pienillä teoillani? Ei varmaankaan. Mutta olen myös alkanut tulla siihen tulokseen, ettei sillä oikeastaan ole väliä. Sillä emmehän me yleensäkään laske vain tekojemme faktisia vaikutuksia ja päätä niiden perusteella, milloin pyrimme tekemään hyvää. Sen sijaan toimimme tavoilla, joiden uskomme olevan oikein — siksi, että haluamme niin tehdä.

Tämä pitkään päässäni muhinut pohdinta kirkastui, kun luin viikonloppuna The Guardianista kolumnin otsikolla Skipping a flight might not save the Arctic, but it means you care.

Kolumnissa lainattiin kirjailija ja ympäristöaktivisti Derrick Jensenin Beyond Hope -esseetä. Siinä Jensen muun muassa  tiivistää syynsä siihen, miksi vaivautuu taistelemaan ympäristön puolesta, vaikka laajan muutoksen aikaansaaminen ei aina tunnu todennäköiseltä. Ja syy on tämä:

“Because I’m in love. With salmon, with trees outside my window, with baby lampreys living in sandy stream bottoms… And if you love, you act to defend your beloved. Of course results matter to you, but they don’t determine whether or not you make the effort.”

Vapaasti käännettynä ajatus voisi kuulua näin: Koska rakastan. Lohia, ikkunani ulkopuolella kasvavia puita, pieniä nahkiaiskaloja, jotka elävät jokien hiekkaisilla pohjilla… Ja kun me rakastamme, me toimimme puolustaaksemme rakkaitamme. Tuloksilla on tietysti väliä, mutta se, teemmekö parhaamme, ei riipu niistä.

Minä haluan elää samoin. Vaikka tekoni eivät muuta ympäristötuhoihin johtanutta kapitalistista järjestelmää, jossa kaikki on kaupan ja vain voitoilla on väliä, en silti suostu luovuttamaan. En yksinkertaisesti tahdo tuhota. Ja siksi, vaikka toimeni eivät riitäkään muuttamaan maailmaa, aion silti tehdä parhaani jatkossakin.

Koska se on oikein. Koska rakastan.

Se kuulostaa ehkä imelältä, mutta on täyttä totta.

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus