Haluatko enemmän aikaa vai rahaa?

Kumpi on minulle tärkeämpää, aika vai raha? Olen miettinyt kysymystä paljon viime aikoina. Vastauksen luulisi olevan yksinkertainen, sillä meistä suurin osa varmaankin sanoisi ajan olevan etusijalla. Mutta elämmekö me sen mukaisesti?

Mietin sitä, kun jälleen yhden työviikon jälkeen makaan väsyneenä olohuoneen lattialla. Ja mietin sitä, kun luen Hesarin jutun naisesta, joka tekee pari kolme kuuden tunnin työpäivää viikossa — siksi että haluaa. Muun ajan hän on jouten, istuskelee, kuljeskelee, ajattelee. Luin artikkelia kateellisena. Kuvailtu elämä kuulostaa sellaiselta, jota minäkin tahtoisin elää.

Miksi en sitten tee niin? Jälleen kerran: kumpi on minulle tärkeämpää, aika vai raha?

Jos saisin käyttää aikani miten mielin, hengailisin enimmäkseen peiton alla kirjan ja kissan kanssa.

Etenkin syksyllä ja talvella, kun pimeä tulee aikaisin, tuntuu toisinaan siltä, ettei työpäivän jälkeen jää tunteja eikä paukkuja enää mihinkään muuhun. Näin poikkeusaikana olen luonnollisesti valtavan kiitollinen, että minulla on kokopäivätyö ja vakaa kuukausipalkka. Ne ovat luksusta, joka mahdollistaa tällaisten ajatusten pyörittelyn ja prioriteettien pohtimisen.

Mutta entä jos kokopäivätyö tarkoittaa, ettei koskaan ole aikaa?

Minäkin tahtoisin nimittäin olla enemmän jouten. Toisinaan kaipaan sitä niin, että ihan kivistää. Tahtoisin viettää päiviä peiton alla lueskellen. Kuopsuttaisin puutarhaa ja tekisin käsitöitä. Viettäisin enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ja ennen kaikkea olisin vain. En osaa kuvitella yhtäkään skenaariota, jossa joutilaisuus ei tekisi hyvää sekä kehoni että mieleni terveydelle ja parantaisi elämänlaatuani kaikin tavoin.

Ajan järjestäminen vain on vaikeaa. Käytännössä ylimääräisen siivun tulisi irrota työtunneista, mutta vakitöitä tekevien ihmisten lyhennetty työviikko on Suomessa yhä varsin harvinainen juttu. Monissa muissa maissa se on tavallisempaa: esimerkiksi Hollannissa lähes 30 prosenttia miehistä ja yli 70 prosenttia naisista työskentelee alle 36 tuntia viikossa. Se ei tietenkään ole ongelmatonta, etenkin jos jako on voimakkaan sukupuolittunut ja liittyy esimerkiksi lasten hoitamiseen. Positiivista tällaisissa luvuissa on kuitenkin se, että ne merkitsevät kulttuuria, jossa lyhennetty työviikko on täysin normaali juttu.

Sen sijaan Suomessa esimerkiksi nelipäiväisen työviikon pyytäminen on monelle vaikeaa, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei siihen ole täällä totuttu. Niinpä pomon reaktiota saatetaan pelätä, tai sitten koko lyhennetyn työviikon mahdollisuus ei edes juolahda mieleen. Sitä osataan ajatella korkeintaan väliaikaisena ratkaisuna silloin, kun lisääntynyt ajan tarve liittyy vaikkapa lapsen hoitamiseen tai opiskeluun. Mutta protestanttisen työmoraalin läpäisemässä maassa monilla ei tule mieleenkään pyytää työtuntien vähentämistä siksi, että laiskottelulle olisi enemmän aikaa.

Mahdotonta se ei toki ole. Kumppanini aloittaa ensi kuussa nelipäiväisen työviikon — ihan vain siksi, että tahtoo. Hän tahtoo levätä, niin ettei viikonloppu kuluisi aina vain työviikosta palautumiseen. Hän tahtoo elämään enemmän sellaista sisältöä, mikä ei liity vain työhön. Ja ennen kaikkea hän tahtoo enemmän aikaa, jonka voi käyttää juuri kuten mieli tekee. Olen tietysti tästä kateellinen, mutta ennen kaikkea inspiroitunut. Hän haluaa mieluummin aikaa kuin rahaa. Minäkin väitän niin, mutta elänkö sittenkään niin prioriteettieni mukaisesti kuin kuvittelen?

Meistä monien olisi ainakin teoriassa mahdollista valita, mihin suuntaan ajan ja rahan balanssia rukkaamme. Julia Thurén laski Ylen jutussa nelipäiväisen työviikon hinnan  ja totesi, että 3000 euron bruttopalkalla yhden vapaapäivän hinnaksi tulee noin 80 euroa. Kuukaudessa palkka putoaisi siis noin 320 euroa. Kaikilla ei tietenkään ole varaa sellaiseen pudotukseen — mutta miksi he, joilla on, eivät yritä tarttua tilaisuuteen? Miksi minäkään en ole niin tehnyt?

Jos joku kysyisi minulta, tahdonko mieluummin aikaa vai rahaa, vastaukseni olisi selkeä. Tietysti aika on minulle tärkeämpää.

Kenties nyt pitäisikin alkaa pohtia, miten saisin valinnan myös oikeasti näkymään elämässäni.

*

Lue myös nämä:

Miksi mulla on koko ajan kiire?

Asioita, joiden en halua palaavan ennalleen

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Työ ja raha Puhutaan rahasta Työ Vastuullisuus

Arkivé Atelier: Huolla – vaatteet, kengät, asusteet

Vaatteiden huolto- ja korjausrintamalla näyttää olevan käynnissä pienimuotoinen vallankumous. Oona kirjoitti lokakuun alussa Anni Ignatiuksen uunituoreesta Korjaa kauniiksi –oppaasta ja nyt vaatehuollosta kiinnostuneita hellitään jo toisella vaatehuollon perusteoksella. Arkivé Atelier –verkkokauppaa ja vaatehuoltosivustoa pyörittävät Jenna Kiuru, Maria Manninen ja Johanna Valkola ovat julkaisseet juuri uuden Huolla-oppaansa, joka on aivan erinomainen pikaopas monien vaatteiden huoltamiseen.

Nahkakengät ja villaneuleet kuosiin

Jos Korjaa kauniiksi on mainio opas jo rikki menneiden vaatteiden korjaamiseen, on Arkivé Atelierin poppoon kirja keskittynyt vaatteiden päivittäiseen huoltamiseen ja rikki menemisen ennaltaehkäisyyn. Tämän teoksen pitäisikin kuulua jokaisen kenkiä, laukkuja tai vaatteita ammatikseen myyvän pakolliseen lukemistoon – monet kerrat kun olisin kaivannut vastaavia ohjeita jo vaatteita ostaessani!

Huolla on erinomainen tietolähde etenkin arvokkaampien materiaalien kuten villan, silkin ja nahan hoitoon. Juuri eläinperäisistä materiaaleista pitäisikin huolehtia aivan erityisen hyvin ja niiden alkuperää kunnioittaen, mutta myös pukeutumisessa vegaaniperiaatteita noudattavalle kirjalla on ehkä vähemmän annettavaa.

Vaatehuollon perusteiden lisäksi kirjassa on yksityiset ohjeet erilaisten tekstiili- ja nahkatyyppien pesuun ja huoltoon. Vaikka Arkivén verkkosivusto onkin erinomaisen toimiva, pidän siitä, että kaikki oleellinen tieto löytyy kirjan muodossa yksissä kansissa. Kuten Oonan suosittelema Korjaa kauniiksi, myös Huolla on sellainen perusteos, joka teki mieli ostaa ihan omaksi. Vaikka vaateharjan ohella tämä olisi varmasti erinomainen lahja myös lähestyvää joulua ajatellen.

Vaatehuollosta houkuttelevaa

 Arkivé Atelier –saitilla on ollut merkittävä rooli omalla matkallani kohti innokasta vaatteiden huoltajaa. Olen aina halunnut pitää omistamastani hyvää huolta, mutta nettisivun ja nyt kirjan kauniit kuvat ja täydellinen konseptointi tekivät vaatehuollosta hetkessä pakollisen pahan sijaan merkityksellistä. Ehkä olen visuaalisena ihmisenä helposti kauniilla kuvilla käännytettävissä, mutta mielestäni vaatehuolto on saanut tällä kirjalla ansaitsemansa kasvojenkohotuksen. Olen itse huomannut arvostavani jokaista omistamaani vaatetta enemmän, kun huollan niitä säännöllisesti ja ajatuksella.

On ihanaa, että vähitellen vaatteiden huoltaminen, korjaaminen ja arvostaminen ovat saaneet enemmän huomiota. Oonaa mukaillen, vaateteollisuuden muutoksen alku kun lähtee ennen kaikkea meidän jokaisen omalta kaapilta.

Jenna Kiuru, Maria Manninen ja Johanna Valkola: Huolla – vaatteet, kengät, asusteet.

Gummerus 2020.

237 s.

*

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Muoti Vastuullisuus