4 x tulevaisuuden ruokailmiö

Jos jokin asia herättää tunteita, se on ruoka. Se, mitä syömme, liittyy erottamattomasti kulttuuriin, muistoihin, identiteettiin… ja ympäristöön. Ruoantuotanto tuottaa merkittävän osan maailman päästöistä, sekä vaikuttaa myös moneen ympäristöongelmaan.

Ruoan tulevaisuuteen keskittyvissä visioissa usein mennään suoraan scifi-osastolle: joko alamme syödä toukkia, nauttia vain nestemäisiä aterioita tai valmistaa ruokaa ilmasta. Siksi katsoimme blogin maltilliseen kristallipalloon ja pohdimme, miltä näyttää tulevaisuuden ruoka. Tässä neljä ehdotusta!

P6241162.jpg

1. Ei enää halpaa lihaa

Liharuoka pitää silti edelleen pintansa suomalaisten lautasilla: jopa parjatun naudanlihan kulutus jatkoi nousuaan viime vuonna. On selvää, että näin ei voi jatkua tulevaisuudessa ja paine tarttua toimeen kasvaa. Vuonna 2017 sijoittajat arvioivat, että lihan haittaverot tulevat yleistymään.

Silti viime vuonna maataloutta tuettiin Suomessa lähes kahdella miljardilla eurolla. Suurin osa siitä menee suorasti tai epäsuorasti liha- ja maitoteollisuudelle. Suurin osuus lihan kuluttajahinnasta päätyy kuitenkin teollisuudelle ja kaupalle, ei tuottajille. Tuemme siis lihantuottajia voidaksemme ostaa kaupasta jauhelihaa edullisempaan hintaan. Kreisiä, eikö?

Monissa maissa lihantuotannon haittaveroista on jo keskusteltu. Näihin lukeutuu esimerkiksi Tanska, jossa popsitaan lihatuotteita yli 100 kiloa vuodessa henkeä kohden. Kuinka paljon lihan haittaveron sitten pitäisi olla? Jopa 40%, ehdottaa Oxfordin yliopiston tutkimusryhmä. Kalliimpia jauhelihapaketteja odotellessa!

Template 1.png

Löytyyköhän vuonna 2030 lautaselta enää viiniä tai juustokekoa? Ei välttämättä.

2. Hyönteisiä lautasille

Vuonna 2017 maistoin ensimmäistä kertaa rapeaksi paistettua sirkkaa helsinkiläisillä katuruokafestareilla. Maku oli pähkinäinen ja koostumus rapsakka, mutta sirkan jalat juuttuivat ikävästi hampaiden väliin. Lyhyesti sanottuna: tarvitsen ehkä vielä vakuuttelua lähteäkseni hyönteistrendiin.

Suurimmassa osassa maailman kulttuureita hyönteisiä on käytetty ruuaksi tuhansia vuosia, mutta Suomessa hyönteiset on voitu määritellä elintarvikkeeksi vasta vuodesta 2017. Moni ravintola tarttui uutuusilmiöön heti. Kaupasta saa jo sirkkaleipää, -suklaata, -granolaa ja Sirkkis-jauhelihankorviketta. Kesäisellä Kolin-reissulla sirkkajauholla ryyditetty pussikeitto maistui hyvin.

Ihan hetkeen ötökät tuskin löytävät tietään kaikkien suomalaisten lautasille, mutta toisaalta ruuassa on aina kysymys tottumuksesta. Vai kuinka monelle nykysuomalaiselle maistuisi savolainen perinneruoka tappaiskeitto?

3. Hyvästi hävikille

Tiesittekö, että suomalaiset heittävät keskimäärin yli 20 kiloa ruokaa roskiin vuodessa? Onneksi ruokahävikin vähentämiseen on syntynyt useampiakin innovaatioita. ResQ Club on välittänyt ravintoloiden ylijäämäannoksia jo useamman vuoden, ja syyskuussa kauppakeskus Rediin aukesi Suomen ensimmäinen hävikkiruokakauppa WeFood. Vantaalla on kehitetty Yhteinen pöytä –toimintamalli, jossa hävikkiruoasta tehdään ilmaisia, yhteisöllisiä aterioita. Samalla tarjotaan köyhyyden lisäksi apua yksinäisyyteen.

Suurin osa ruokahävikistä syntyy kuitenkin kotitalouksissa. Tehokkain tapa vähentää hävikkiä on siis tehdä säännöllinen inventaario omaan jääkaappiin – ja tehdä esimerkiksi hävikkipitsaa.

P6221031.jpg

 

4. Eroon muovipakkauksista

Ruoan ympäristövaikutukset eivät rajoitu vain ruokaan itseensä. Tärkeää on myös se, mihin ruoka on pakattu. Etenkin muovi on massiivinen ympäristöongelma: vuosittain sitä päätyy meriin arviolta 12 miljoonaa tonnia.  Suomessa muovia käytetään eniten juuri pakkaamiseen.

Muovipakkaus parantaa ruuan säilyvyyttä, mutta iso osa käyttämästämme muovista on turhaa: kertakäyttöastioita, tarpeettomia pakkauspusseja ja –kelmuja, noutosalaatteja. Huoli muovin ympäristövaikutuksista kasvaa jatkuvasti ja kilpailu muovin korvaajasta kiihtyy. Pelkästään Suomessa on kehitetty jo ainakin neljä muovin korviketta. Ehkä jo lähitulevaisuudessa ruokamme pakataankin muovipakkausten sijaan sulapaciin!

Mitä veikkaatte, syömmekö 20 vuoden päästä ihan eri ruokaa kuin tänä päivänä? Mitä listalta vielä puuttuu?

 

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Uutiset ja yhteiskunta

Vuosi (melkein) ilman ostoksia

En ole koskaan ollut ostolakossa, mutta rakastan kertomuksia muiden rahankäyttöhaasteista ja shoppailubänneistä. Yksi kiinnostavimmista (ja tiukimmista) ostolakoista, joista olen kuullut, on Michelle McGaghin The No Spend Year -haaste, jossa oli kyse juuri siitä mitä nimi lupaa: vuodesta, jonka aikana McGagh ei ostanut – no, juuri mitään. Jos etsit inspistä rahankäytön järkevöittämiseen, niin tästä projektista sitä löytyy!

the_no_spend_year.jpeg

McGagh on muun muassa The Guardianiin raha-asioista kirjoittava toimittaja, mutta heräsi miettimään omaa talouttaan vasta ostettuaan aivan liian suuren ja kalliin asunnon (ihan vain siksi, että niin kuuluu tehdä) ja tajuttuaan, miten valtava summa rahaa asuntolainan koroista kertyykään. Kun McGagh vielä asui kuukausia remontin keskellä ilman suurinta osaa tavaroistaan, hän ymmärsi, ettei oikeastaan tarvinnut kuin murto-osan vuosien aikana hankkimistaan kamppeista.

Sitä seurasi ahaa-elämys: hänen kannattaisi yksinkertaisesti lopettaa rahan ruhlaaminen turhaan roinaan ja maksaa sen sijaan asuntolainaa pois niin paljon kuin mahdollista. Ja niin sai alkunsa vuoden mittainen ostoslakko, josta myöhemmin syntyi myös kirja The No Spend Year – How I spent less and lived more.

Vuoden aikana McGagh luopui käytännöllisesti katsoen kaikesta ylimääräisestä. Lainaerien ja laskujen maksamisen lisäksi hän laati itselleen minimaalisen ruokaostosbudjetin, mutta ei ostanut mitään muuta – ei bussilipuja, ei vaatteita, ei tuopillisia pubissa. Hän pyöräili kaikkialle ympäri vuoden (mukaan lukien ystävien häihin satojen kilometrien päähän), ja kun tarakalle viritetyistä lenkkareista toinen putosi matkalle, uusia ei ostettu. Piti vain opetella pärjäämään ilman.

Se kaikki myös kannatti, sillä vuoden aikana McGagh sai maksettua asuntolainaansa normierien lisäksi lähes 23 000 puntaa. Sain tästä ihan mielettömät säästämiskiksit, mutta sen lisäksi diggasin kovasti siitä, miten McGagh kirjassaan kannustaa kyseenalaistamaan kulutuskulttuurin ja tapamme kuvitella, että voimme ostaa tiemme onneen.

 

”I’ve come to realise that we’ve all been sold the corporate lie that we can buy our way to happiness and that we should chain ourselves to desks for eight hours a day in order to make money to buy that happiness. Well, I call bullshit on that.”

 

En ole koskaan kokeillut ostolakkoa, koska kulutan muutenkin varsin vähän (tai sitten vain pelkään, mitä saisin selville omista ostostottumuksistani…), mutta kirjan luettuani sellainen kyllä vähän houkuttelisi. Aion vähintäänkin alkaa pitää kirjaa menoistani, sillä vaikka en tuhlaakaan holtittomasti, haluan opetella yhä tietoisemmaksi siitä, millaiset asiat saavat minut kaivamaan kuvetta ilman että todella mietin kyseisen ostoksen tarpeellisuutta. Todennäköisesti ostosteni joukossa on paljon turhaa, jonka karsimisella olisi vain positiivisia seurauksia.

Ottamalla homman paremmin haltuun voisin myös ohjata euroni tietoisemmin sellaisiin asioihin, joihin ne todella haluan käyttää, sen sijaan että hassaan yllättävän suuria summia puolivahingossa. Etenkin kun en todellakaan tarvitse ruokaan ja pakollisiin laskuihin menevän rahan lisäksi juuri mitään – koska oikeastaan, kuten Michelle McGaghillakin, kaikkee on jo.

 

Onko joku teistä kokeillut ostolakkoa, tai houkutteleeko sellaisen aloittaminen?

 

FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

 

Hyvinvointi Mieli Raha Ajattelin tänään