Pelastuisiko maailma neljän päivän työviikolla?
Uusiseelantilainen firma Perpetual Guardian lähti maaliskuussa 2018 uskaliaaseen kokeiluun: kahden kuukauden ajan firman työntekijät tekisivät vain nelipäiväistä työviikkoa, mutta saisivat palkkaa viiden edestä. Kokeilun tulokset olivat lupaavia: työntekijät voivat paremmin, tekivät työnsä tehokkaammin ja olivat motivoituneempia. Tuottavuus firmassa ei laskenut, päinvastoin. Kun aikaa ei ollut tuhlattavaksi, työnteosta tuli fiksumpaa. Maratonikokouksia lyhennettiin ja häiriötekijöitä vähennettiin.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että harva ihminen pystyy keskittymään ajatusta vaativiin työtehtäviin muutamaa tuntia enempää. Aivokapasiteetti on rajallinen, vaikka työpäivä venyisikin molemmista päistä. Teemme 40-tuntista työviikkoa ilman, että kukaan kysyy miksi.
Vaikka kuukauden pituus perustuu kuunkiertoon, seitsemänpäiväinen viikko on ihmisten keksintö, samoin kuin se, että viikosta olisi työskenneltävä viisi päivää. Itse asiassa 40-tuntinen, viisipäiväinen työviikko tuli Suomessa voimaan vasta 1960-luvulla. Sitä ennen työpäiviä oli kuusi.
Teknologisen kehityksen on ennustettu vähentävän tarvetta työvoimalle, mutta ainakin tietotyössä teknologia on näkynyt lähinnä siinä, että on oltava jatkuvasti tavoitettavissa. Ei ihme, että burnoutit ja väsyminen yleistyvät.
Usein kuulee väitettävän, että kaltaiseni alle kolmekymppiset antaisivat työlle vähemmän arvoa kuin esimerkiksi elämyksille ja matkustelulle. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa: alle kolmekymppiset ylirasittuvat yhä lisääntyvissä määrin. Tunnistan itsekin tarpeen todistaa joustoilla ja ylitöillä olevansa työpaikan arvoinen.
Kun väsyminen työelämässä yleistyy ja kuluttaminen tällä tasolla kuin nykyään ei ehkä tulevaisuudessa ole mahdollista, herää kysymys: entä jos tekisimmekin vähemmän töitä?
Kovan työn tekemisen eetos istuu vielä niin tiukassa, että töiden vähentäminen tuntuu lähes kapinalliselta, etenkin jos työaikaa lyhentää vain siksi, että huvittaa. Tuntuu vähän jännittävältä edes kirjoittaa tällaista.
Vaihtaminen nelipäiväiseen työviikkoon ei toki ole taloudellisesti mahdollista kaikille. Työaikakeskusteluun osallistuvat usein lähinnä hyvin palkatut tietotyöläiset. Elintasomme on myös noussut sitä tahtia, että sen ylläpitämiseksi tarvitaankin vähintään 40-tuntista työviikkoa. Kaikkien työn vähentäminen herättää myös kysymyksen hyvinvointiyhteiskunnan kuluista: kuka maksaa palvelut, kun veropotti pienenee?
Silti on kiinnostavaa tarkastella työn tekemisen ja kuluttamisen tapoja ja pohtia, voisiko jotain tehdä toisin. Kun ilmastonmuutos huolettaa ja kuluttamista on tulevaisuudessa vähennettävä, pienemmät tulot ja lisääntyvä vapaa-aika vaikuttaa jopa järkevältä yhtälöltä. Enemmän aikaa opiskella, tehdä vapaaehtoistöitä, huolehtia läheisistä tai ihan vain lööbailla. Vähemmän rahaa matkustella ja shoppailla.
Kuulostaa aika mukavalta.
Olisitko sinä valmis tekemään lyhennettyä työviikkoa?
