Viikko kanssani: Sunnuntai
Viikko kanssani -sarjassa jaan kanssanne kokonaisen viikon elämästäni jaettuna seitsemälle kuukaudelle. Aloitin syyskuun ensimmäisellä maanantailla ja siitä olen jatkanut aina seuraavaan kuukauteen ja seuraavaan viikonpäivään. Tämä sunnuntai minun piti jakaa jo maaliskuun alussa, mutta jäin harmittelemaan ensin puuttuvia kuvia ja sitten kaiken elämän päälle läjähtikin korona ja maaliskuun alun menoista kirjottaminen tuntui lähinnä törkeältä. Tänään on kuitenkin nyt melkein kuukauden myöhässä tämä maaliskuun ensimmäinen sunnuntai, joka täyttää Viikko kanssani -sarjan. Ehkä tämä postaus voi toimia muistutuksena siitä, että tavallinen elämä odottaa meitä vielä tämän eristäytymisen jälkeen ja pian pääsemme taas nauttimaan ystävien seurasta ja kulkemaan vapaammin kaupungilla.
9:20 Kuopus kiipeää päälleni ja toteaa: ”Nyt on aika herätä.” Esikoinen on juuri lähtenyt uintitreeneihin. heräilen hitaasti enkä haluaisi vielä jättää peiton lämpöä.
10:00 Nousen ylös ja teen aamupesut. Laitan eilen ostamani ja yön yli vettä imeneet tulppaanit maljakkoon, mutta jätän niistä 10 erilleen ystävälle vietäväksi. Mies herää ja alkaa valmistaa brunssia.
11:00 Syömme kotona brunssia ja luemme lehtiä. Kuopus leikkii ja pelaa Pikku kakkosen eskari -pelin uutt amusiikkiosiota. Esikoinen palaa kotiin treeneistä ja syö lounasta. Vastailen pariin sähköpostiin ja hoidan juoksevia asioita pois kuljeskelemasta.
13:15 Silitän paidan ja valmistaudun lähtemään ystäväni synttäreille kuopuksen kanssa. Kuopus pohtii laiskiaisasun ja kaulunpaidan välillä ja päätyy lopulta kauluspaitaan ja rusettiin.
14:15 Puhelimeni simahtaa yllättäen kylmässä bussipysäkillä. En ole varma ehtikö juuri kesken ollut bussilipun ostaminen tapahtua vai ei. Pääsemme kuitenkin onneksi bussin kyytiin. Bussista poistuttuamme suunnistamme loskassa ja räntäsateessa kohti ystäväni osoitetta, jonka arvelen ehkö muistavani. En ole käynyt tässä kodissa aiemmin.
15:00 löydämme lopulta perille. Olemme läpimärkiä, mutta märät sukat unohtuvat lämpimään vastaanottoon. Muista lapsivieraista löytyy kuopukselle pian leikkikavereita ja minä istun juttelemassa aikuisten kanssa. Ihmettelemme yhteen ääneen, miten pojat, jotka ei koskaan aiemmin ole tavanneet toisiaan, leikkivät yhdessä riemuissaan kuin vanhat tutut.
17:00 Mies saapuu noutamaan meitä autolla kotiin. Kastuneet kengät ja tympeä sää ei houkuta enää uudelle seikkailulle. Kotona jätän puhelimen latautumaan rauhassa ja toivon, että simahduksen syynä oli kylmä eikä räntäsateessa kastuminen. Pelaan kuopuksen kanssa Inkan aarre -lautapeliä ja mies laittaa päivällistä. Esikoinen saapuu kotiin kaverin luota.
18:00 Istumme päivälliselle. Kuopus, joka on syönyt juhlissa ehkä vähän liikaa kiukuttelee pöydässä. Lähetämme hänet omaan huoneeseen miettimään hetkeksi pöytätapoja. Poika suuttuu ja kieltäytyy tulemasta enäälainkaan pöytään. Tiedämme, ettei pojalla ole nälkä kaiken juhlissa syödyn jälkeen, joten päätämme jättää tämän taistelun taistelematta. Syömme kolmisin miehen jaesikoisen kanssa.
19:00 Kuopus tulee rauhoittuneena iltapalalle. Minä ilmoitan esikoisen kesäleirille. Keskustelemme muutenkin esikoisen kesälomasuunnitelmista ja -toiveista: ainakin pohjoiseen kalastamaan, protuleirille ja musiikkileirille. Päätämme lähettää myös isäni työpaikalla järjestettävään 15-17-vuotiaille suunnattuun kesäharjoitteluun.
19:40 Käyn antamassa kuopukselle hyvän yön pusut ja halit. Alan sitten kirjoittaa Miten ihanaa -kulttuuriblogiin postausta eilen näkemästäni improkeikasta.
21:15 Sovin äitini kanssa lastenhoidosta ensi juhannukseksi, jotta pääsemme osallistumaan ystävämme juhliin. Lueskelen hajamielisesti blogeja, juon vettä ja juttelen TV:tä katsovan miehen kanssa.
22:00 Katson uutiset mieheni kanssa. Menen sitten iltapesulle ja nukkumaan.
Kuva: Koska puhelimeni simahti koko päiväksi, jäi kuvat otamatta. Kuvituskuvana kuva tammikuisista tulppaaneista.
Lue myös: