Museohaaste: HAM
HAM eli Helsingin taidemuseo sijaitsee Tennispalatsin yläkerrassa ja tuntuu olevan jotenkin poikkeuksellisen keskellä kaikkea muuta kaupunkikulttuuria. Kävin HAMissa eräänä sateisena iltapäivänä, kun huomasin kotimatkalla, että minulla oikeastaan olisi tunti aikaa. Sattumalta silloin HAMissa oli myös ilmaisen sisäänpääsyn päivä, joten minun ei tarvinut edes kaivaa museokorttia lompakostani, kunhan vain jätin takkini maksuttomaan narikkaan.
HAMin näyttelytila on kahdessa kerroksessa. Alakerrasta löytyy Tove Janssonin elämää ja taidetta käsittelevä pieni näyttely (31.12.2022 asti), jossa nähtävillä mm. suuret reliefit maalais- ja kaupunkilaiselämästä. Teokset ovat suuret ja niissä riittää katsottavaa. Tämä näyttely ei ole vain muumifaneille, vaan keskiössä on Tove Jansson taiteilijana ei Tove Jansson muumien ”äitinä”. Myös Paavo Westerbergin valinnat Bäcksbackan lahjoituskokoelmasta (7.4.2019 asti) ovat alakerrassa. Westerberg on tunnettu ohjaajana, käsikirjoittajana, näytelmäkirjailijana sekä dramaturgina ja näyttelijänä ja teatterin keinot oli tuotu osaksi myös näyttelyä. Näyttelyä rytmittivät Westerbergin kirjoittamat ruonot (joiden kautta hahmottuu myös kiertosuunta) sekä näyttelytilaan tuotu äänisuunnittelu. Kokoelmasta poimituista teoksista muodostui kokonaisuus ja tarina. Poistuin näyttelystä syvästi koskettuneena.
Yläkerrassa oli brittiläisen herrakaksikon Gilbert & Georgen näyttely (24.2.2019 asti). Teokset ovat suuria, värikkäitä sekä kantaaottavia ja taiteilijapari esiintyy itse teoksissaan, alakerrassa on vielä nähtävissä herrojen uran alkupuolella tekemiä videoteoksia. Suurta, näyttävää ja maineikasta, mutta ei lainkaan minun juttuni. Gilbert & Georgen estetiikka ei pure minuun, ei yhtään. Viivyin näyttelyssä melko kauan (tai ainakin kauemmin, kuin olisin oikeastaan halunnut), koska yritin antaa teoksille mahdollisuuden. Mutta ei, en saanut näistä mitään sen enempää. Teokset ovat räikeitä, rosoisia ja kantaaottavia ja vaikka mikään näistä ei itsesään ole syy olla pitämättä, niin jäin täysin kylmäksi. En osaa selittää oikeastaan tämän tarkemmin. Tunne tai tunteen heräämättömyys hieman yllätti minut, koska usein olen myös ärsyyntynyt, inhonnut tai alkanut voimaan pahoin jostain taiteesta, mutta nämä teokset eivät tehneet edes sitä.
Näyttelystä poistuessa oli vielä yksi tila, josta löytyi kolmas näyttely, mutta en enää jaksanut enkä ehtiyt keskittyä enempää, kun minun täytyi jo rientää eteen päin. Museosta poistuessa näyttelytilojen rauhallisuus haihtuu hetkessä, kun itsensä löytää elokuvateatterin yläkerrasta kaikuisan kahvilatilan vierestä. Sijainti onkin sekä HAMin vahvuus että sen heikkous. Sinne on helppo mennä, mutta hektisessä ympäristössä näyttelyn tekemän jäljen pohtimiselle ja makustelulle ei tunnu jäävän tilaa, kuten selkeästi erillään olevissa musoissa, joissa viipyilevä tunnelma jatkuu myös näyttelytilan ulkopuolella.
Kuva: Maija Toivasen kuva Tove Janssonin reliefistä Juhlat kaupungissa on lainattu HAMin sivuilta täältä.
Lue myös:
Museohaaste – eli mistä kaikki sai alkunsa