Olen aiemmin ollut melkoinen kosmetiikkahamsteri. Kun tapasimme mieheni kanssa seitsemän vuotta sitten oli minulla kylpyhuoneessa useampi shampoo ja hoitoaine, hiusnaamioita ja liuta erilaisia voiteita vartalolle ja kasvoille eri alueille ja eri ongelmakohtiin. Kylpyhuoneessani velloi suloisen tuoksuinen ja kirjava purnukkameri. Myös meikkejä minulla oli moneen eri lähtöön ja ajatus niiden säilyttämisestä vain yhdessä meikkipussissa oli mielestäni lähinnä huvittava. Kun näin kaupassa jonkin mielenkiintoisen tai ihanan tuotteen, oli se hyvin nopeasti löydettävissä kylpyhuoneestani. Ei myöskään ollut tavatonta, että ostin uuden luomivärin tai hulipunan vain juhlien, hyvän fiiliksen tai auringonpaisteen vuoksi ja jopa ihan ilman sen kummempaa ajatusta. Nykyisin tuo kaikki tuntuu lähinnä hulluudelta, etenkin kun muistelen opiskeluaikojeni budjettia.

Siirtyminen luonnonkosmetiikkaan alkoi suurin piirtein samoihin aikoihin. Ihoni oireili (ei sinänsä ylläri kaikkien läträämieni tuotteiden keskellä) ja luononnkosmetiikka toi helpotuksen kiristeleviin ja kutiseviin kasvoihin sekä dödä aristeleviin kainaloihin. En edes viitsinyt käyttää kaikkia purnukoita loppuun, kun halusin vaihtaa tuotteet ekompiin vaihtoehtoihin. Viehtymykseni ekslusiiviseen kosmetiikkaan hillitsi hieman purkkimeren kasvamista, mutta yhä vain oli hyllyissäni useita eri voiteita eri tarkoituksiin ja kokeilin sarjaa jos toistakin. Ajatuskin kaikesta siitä rahasta, mitä olen vuosien aikana purnukkoihin käyttänyt hirvittää, siksi onkin parempi olla ajattelematta sitä. Olen kiitollinen itselleni sopivien tuotteiden löytymisestä ja toivon hartaasti, ettei niiden valmistusta tai maahantuontia lopeteta tai reseptiä muuteta. Näin seitsemän vuoden jälkeen on helppo sanoa, että siirtyminen luonnonkosmetiikkaan ja lopulta koko kodin pesuaineiden korvaaminen ekommilla vaihtoehdoilla on kaikenkaikkiaan ollut yksi parhaista valinnoista, mitä koskaan olen tehnyt.

Minimalismiin tutustumisen ja kaiken karsimisen myötä, on kylpyhuoneen purkkimeri on kutistunut purkkilammeksi tai lätäköksi ja meikit (siis ihan kaikki meikit, mitä omistan) on helppo pakata yhteen meikkipussiin. Olen yrityksen ja erehdyksen kautta olen vuosien varrella löytänyt itselleni sopivimmat tuotteet. Olen myös oppinut keskittymään paremmin olennaiseen ja tunnistamaan omat ja ihoni tarpeet. Tyylini ei ole meikitön, mutta melko luonnollinen. Olen todellakiitollinen ”ranskalaisen” luonnollisen hiustyylin noususta, jotta kaltaiseni laiskiaiset saavat huoletta viilettää hiukset kiharalle kuivuneena – fööniä, suoristusrautaa tai kiharrinta en edes omista. Olen viimeaikoina kiinnostunut yhä enemmän itse tehdystä kosmetiikasta. Minua kiinnostaa mahdollisuus välttää purnukoista syntyvää jätettä tekemällä osan tuotteista itse. Tähän mennessä en kuitenkaan ole vielä ehtinyt kosmetiikkakokkailua kokeilemaan. Odotan ensin nyt käytössä olevien tuotteiden loppumista, etten turhaan kasvata malttamattomuuttani tuota purnukkalampeani isommaksi. Tällä hetkellä erityisesti vartalovoiteen sekä jalka- ja käsivoiteiden sekä huulirasvan valmistaminen itse on ensimmäisenä tehätävälistalla, kun sen aika koittaa. Myös voidemaisen dödön sekoittelu houkuttaa, nyt kun ole ostetun vastaavan todennut erittäin hyvin toimivaksi ja riittoisaksi.

Käytössäni on palamuotoinen kasvoputsari ja konjakkisieni, kasvovesi ja kasvovoide, toisinaan käytän kuuriluontoisesti myös seerumia tai kasvoöljyä, mutta ne eivät kuulu vakituiseen kalustoon. Kylpyuhoneestani löytyy shampoo ja hoitoaine, suihkusaippua ja vartalokuorinta. Kuorintavoide on jäänyt vähälle käytölle kuivaharjauksen myötä eikä purkki tyhjentyessään saa enää seuraajaa. Hyllyllä nököttää kuivan ihon ja hiusten pelastajat: vartalovoide, paksumpi voide jaloille, käsivoide, kosteuttava kasvonaamio, luonnonkiharoitani hoitava kiharavoide, ryhdistävä hiuksiinjätettävä hoitoaine (nämä kaksi on käytössä vuorotellen ilman kuvuudesta riippuen)  ja  todella harvoin tarvittava hiuskiinne. Lisäksi minulta löytyy dödö ja kolme erilaista hajuvettä (näitä riittäisi yksikin, mutta nykyisessä tilanteessa olen pääätäänyt käyttää pullot loppuun ja nauttia vallitsevasta mahdollisudesta valita tuoksu fiiliksen mukaan). Meikkiarsenaaliini kuulu peitevoide, mineraalipuuteri, aurinkopuuteri, poskipuna, kulmakynä, luomiväripaletti, ripsiväri (löysin viimeinkin tänä keväänä luonnonkosmetiikan ripsarin joka toimii minulla!), huulirasva ja kaksi huulipunaa ja viisi kynsilakkaa (vanhaan verrattuna tämä kynsilakkamäärä on tälle hamsterille vähän). Lisäksi töissä minulla on käsidesi ja käsivoide.

Yhteensä minulla on siis 35+2 kosmetiikkatuotetta. Hammastahnan jätin pois laskuista, koska jotenkin se ei tunnu mielestäni olevan samalla tavalla kosmetiikkaa kuin nämä muut. Näin luettelona purkkien määrä tuntuu valtavalta, siksi minun kai on parempi pysyä jatkossakin erossa minimalismiin joskus liitettävästä tavaroiden laskemisesta, ellen halua tuntea itseäni jotenkin huonoksi (terve vaan perfektionismi ja kilpailuvietti). Totta on, ettei kaikki tuotteet siunkaan ole minulla päivittäisessä käytössä. Todennäköistä onkin, että muutamien vain harvoin käytössä olevien purkkien pohjan tullessa vastaan ei korvaajaa tule enää ostettua.

Millaiset kosmetiikka-arsenaalit teillä on? Oletteko pohtineet kosmetiikan vähentämistä tai kokeilleet omien zero waste -tuotteiden valmistusta?

Lue myös:

Zero waste -valintoja kylpyhuoneessa

Kuva: Pexels.