Lapsilla vai ilman?

Olemme aloittaneet häiden vieraslistan kirjoittamisen. Häiden pääluku nousee hurjaa vauhtia ja ei vähiten siksi, että useiden ystävien mukana tulee paitsi puoliso myös lapsi tai useampia lapsia. Nyt lapsia on jo reilusti kahdenkymenen paremmalla/pahemmalla puolella. Tämä tarkoittaa tietenkin lisää suunnittelua sen osalta miten tämä lapsi lauma saadaan viihtymään juhlassa.

 

Ymmärrän hyvin pareja, jotka haluavat pitää lapsettomat häät. Etenkin jos pailla ei ole omia lapsia on helpompi rajoittaa vieraat vain täysi-ikäisiin ja sisäsiisteihin vieraisiin, jotka suurimmaksi osaksi (tai ainakin oletettavasti) osaavat käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Budjettikin kiittää, kun lasten kotiin jäädessä säästetään paitsi ruokakustannuksissa myös muissa menoissa – onhan vieraat kuitenkin lopulta häiden suurin menoerä. Lapset kotiin jättämällä voidaan myös varmistaa mahdollisuudet tavata kasvotusten myös niitä ystävi, joiden aika usin menee oman jälkikasvun paimentamiseen. Ja vältytään varmasti myös mahdollisilta nälkäitkuilta, haisevilta turahduksilta ja uhmaikäisten huutobanaanikohtauksilta vihkiseremonian tai puheiden aikana. Eikä kukaan pääse söpöydellään varastamaan showta hääparilta… Syyt pyytää vieraita jättämään lapset kotiin ovat monet.

Meille lasten kutsuminen juhlaan oli itsestäänselvyys. Emme halua juhlia häitämme ilman omaa jälkikasvuamme, jolloin ystäviemme ja sisarrustemme lasten kotiin jättäminen tuntuisi epäreilulta. Ajattelimme myös, että lapsista on toisilleen myös seuraa juhlan aikana. Olemme ajatelleet järjestää lapsille juhlatilastamme oman kabinetin, johon tuomme mukanamme kasan leluja, piirustuspaperia ja ehkä videoitakin. Lisäksi aikeenamme on järjestää lapsille osittain oma buffetpöytä, josta löytyy erilaisia lasten makuun olevia ruokia, jos aikuisten menu tuntuu vieraalta. Emme kuvittele lasten jaksavan pitkiä seremonioita tai pöydissäistuskeluja ruokailun tai puheiden yhteydessä, joten haluamme tarjota heille mahdollisuuden karata omaan valtakuntaansa, jossa on heitä miellyttävää tekemistä. Tietenkin pienimmät lapset tarvitsevat hoitajaa jatkuvasti, mutta kouluikäiset osaavat jo viihdyttää vapaasti käytössä olevassa tilassa itseään ja tarvittaessa vähän pienempiäkin. Omille lapsillemme olemme jo sopineet hoitajan koko päiväksi, jotta saamme itse hieman enemmän tilaa olla häidemme ajan morsiuspari.

Emme kuitenkaan halua häistämme lastenjuhlaa, vaan olemme päättäneet ilmoittaa kutsuun kellonajan, jonka jälkeen juhlia jatketaan vain aikuisten kesken.

Onko kenelläkään hyväksi koettuja ideoita lasten viihdyttämiseksi häissä? Tai muita kokemuksia 0-12 -vuotiaiden lasten viihtymisestä isossa juhlassa, jossa ei ole mahdollisuutta työntää lapsia välillä ulos?

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Syntinen nainen

image.jpeg

Kolmistaan-blogin Karoliina julkaisi omat 10 syntiään. Tämä oli mielestäni niin hauskaa, etten voinut olla osallistumatta. Tässä tulee:

  1. Jätän hiuspinnejä kaikkialle missä kuljen. Niitä löytyy pianon päältä, vessasta, sohvapöydältä, ruokapöydältä, kirjahyllystä, eteisestä, kirjoituslipastosta…. Kaikkialta.
  2.  Valitan muiden sotkuista, vaikka syyllistyisin samoihin sotkuihin itsekin.
  3. Täytän pesukoneen pyykeillä ja unohdan laittaa sen päälle. Näin käy monta kertaa viikossa ja jäämme ilman niitä vaatteita, joiden kuvittelimme jo olevan puhtaita.
  4. Vihaan roskien viemistä ja välttelen sitä niin pitkälle kuin pystyn. Esimerkiksi esikoisen ensimmäinen ”oikea” kotityö oli roskien vieminen.
  5. Olen oikukas ruokailija. Kun sanon, että mikä tahansa käy tarkoitan, että mikä tahansa sellainen, joka vastaa ruokavaliotani ja sen hetkistä mielialaani, jota en ehkä itsekään ole vielä tavoittanut, käy.
  6. Kuvittelen sanoneeni ääneen sellaisia asioita, joista olen ajatellut, että pitäisi sanoa. Tästä syntyy joskus riitoja kotona, kun aloitan valmiiksi harmistuneena sättimisen siitä miksei mies tai lapset ole vieläkään tehneet sitä mitä pyysin, tai siis sitä mitä unohdin pyytää.
  7. Jätän vuoteen useimmiten petaamatta, sen sijaan myllään peiton ja jätän noustessani vuoteen mahdollisimman levälleen. Minua ällöttää ajatus siitä, että kehon lämpö jää hautumaan lakanoihin päiväpeitteen alle. Kun vuode on tuulettunut, olen jo itsekin unohtanut koko petaamisen.
  8. En osaa olla normaalisti kameran edessä, minkä vuoksi minusta tuskin koskaan tullaan näkemään järkeviä kuvia missään. Yleensä näytän aivottomalta bimbolta tai irvistävältä klöntiltä. (Tuossa yllä on todistus. Bimbo vai klöntti, sen voi päättä kukin oman makunsa mukaan…)
  9. En koskaan syö omenoita sellaisenaan. Haluan omenani aina paloiteltuna, ja mieluiten kevyellä kanelihunnulla cashew-tahnan ja mulperimarjojen kera. Kokonainen omena ei houkuttele minua pätkääkään.
  10. Ympyröin kuvastoista kivoja vaatteita ja tavaroita, joita en koskaan kuitenkaan osta. Tämä on jäänne lapsuudesta, jolloin sisarteni kanssa leikimme ”minkä ottaisin tältä sivulta” -leikkiä, lisäsääntöinä ei saa ottaa samaa ja jotain on pakko ottaa. Tosi kivaa tää oli lelukuvastojen kanssa, Anttilakuvastoissa oli kauhea tappio joutua ottamaan, jotkut miesten pitkät kalsarit!

 

Millaisia syntejä sinulla on?

Puheenaiheet Höpsöä