Kun sen oikein oivaltaa

Villi taapero aloitti tänään päiväkodin. Minä en ollut paikalla. Sen sijaan nukuin pitkään Savonlinnassa ja heräsin vasta kymmenen jälkeen ikkunasta kantautuvaan ooppera-aamunavauksen solistivieraan laulamaan lauluun Angelique. Ei pöllömpi tapa herätä. Samassa kuitenkin mieleni mustui ja tuntui kuin sydämeni särkyisi siihen paikkaan, kun tajusin nukkuneeni ohi aamupuhelun taaperon kanssa ennen ensimmäistä päiväkotipäivää.

Mietin hetken ja ymmärsin, että voin itse valita kumman ajatuksen annan hallita päivääni; ihanan herätyksen pitkiltä yöunilta, vai syyllisyyden tunteen missatusta puhelinsoitosta. Haluaisinko nähdä päivän niiden lasien läpi, joissa herään hyvin nukutun yön jälkeen laulun sanoihin: ”vain sinun äänesi kuin musiikkia on, olet täydellinen ja vastustamaton”, vai niillä laseilla, joita värittää syyllisyys ja huono äiti -syndrooma. Valitsin ensimmäisen. Laitoin viestin miehelleni, joka oli taaperon kanssa päiväkodissa. Hän lohdutti ja lupasi soittaa, kun he palaisivat kotiin päiväuniaikaan. Hyväntuulisena hoidin esikoisen kouluvuoteen liittyviä aikatauluja kalenteriin ja sovin muutaman esikoisen asian ex-mieheni kanssa. Tein tehokkaan ja nopean HIIT-treenin, valmistauduin töihin ja söin rauhassa aamiaista. Sitten puhelin jo soikin, kun mieheni palasi taaperon kanssa kotiin päiväkodista.

Töissä harjoitukset sujuivat hyvässä hengessä, ja ehdimme vielä työkavereiden kanssa syömään viereiseen ravintolaan ennen illan kenraaliharjoitusta. Äitini odotteli jo Tallisaaressa, kun palasin linnalle. Vein äitini katsomoon, josta hän seurasi harjoituksen. Harjoituksen loppuessa radiopuhelimesta kuului tavalisen viestittelyn sijasta pätkä laulua ”elämä on ihanaa…”, mikä sai hymyn huulille. Viedessäni radiopuhelimen tuotantotoimistoon oli vastassa kitaraa soittava ja laulava pomoni. Töistä kotiin kävelin äitini kainalossa yhteisen sateenvarjon alla, ja kotiovella vanhempieni koira tuli vastaan ja isäni pötkötti sohvalla. Vanhempani lähtivät takaisin mökille ja minä istuin iltapalalle.

Elämä on ihanaa.

Täytyy vain valita ne oikeat lasit.

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Hyvinvointia eli vko5

Kolmas ja viimeinen viikko detoxia takana. Nyt on hyvä hetki kerrata mitä projektissani on tapahtunut.

Juhannuksen jälkeen aloitin itseni kunnollistus-projektin, koska en voinut hyvin. Ensin tavoitteeni oli vain laihtua ja saada liikunta jälleen osaksi arkeani. Aloitin detoxin, olen juossut, jumpannut ja tanssinut, ja painoa on tippunut mukavasti. Tähän mennessä on painoa pudonnut 6,5kg, mistä olen oikein tyytyväinen. Vielä 2,5kg raskautta edeltäneeseen painoon ja lopulliseen 7,5kg tavoitteeseen. Olen hyvin aikataulussa. Jos paino putoaa tasaisesti noin 200-300 grammaa viikossa olen tavoitepainossani kaksi viikkoa ennen häitä.

image_5.jpeg

Kaiken tämän myötä olen huomannut kehokuvani muuttuneen. Tajuan nyt miten paljon olen inhonnut kehoani ja miten rumasti olen itsestäni ajatellut ja puhunut. Näen toki yhä kehoni ylimääräiset kilot ja muut ’kipukohdat’, mutta en enää inhoa itseäni. En kyllä myöskään ole valmis liittymään siihen kuoroon, joka ylistää kurvejaan. Haluan yhä laihtua takaisin itseni näköiseksi. Ja kokemuksesta tiedän, ettei minun tarvitse olla pullukka ollakseni kurvikas! Erityistä tässä on se, että en muista olleeni tyytyväinen kehooni koko aikuisikänäni. Se on todella hälyyttävää. Miten paljon huonoa energiaa olenkaan kantanut turhaan mukanani itseinhoni myötä. En enää halua kantaa tuota taakkaa.

Tämän uuden itseäni rakastavamman asenteen myötä olen tajunnut, miten paljon paremmin minä voisin voida niin henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Minun hyvinvointini tuo lisää hyvää koko perheelle. Tuntuu kuin kauan kadoksissa ollut minä alkaisi taas hiljalleen löytyä. Se minä, joka suhtautuu rakastamiinsa asioihin intohimoisesti ja raivaa niille tilaa omassa elämässään. Se minä, joka nauttii ystävien seurasta, nauraa ja tanssii häpeilemättä. Se minä, joka rakastaa läheisiään täydestä sydämestä menettämättä itseään. Se minä, joka saa energiaa haasteista. Se minä, jolla on sekä älyä että fyysistä voimaa ja kauneutta.

Minulla on uusi tavoite. Haluan löytää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja tasapainon itseni ja perheeni kanssa. Haluan olla onnellinen ja tuoda onnea ympärilleni. Haluan jälleen avata itseni maailmalle ja purkaa turhat suojamuurit. Haluan olla minä.

image_6.jpeg

Detox on ohi ja olen häkeltynyt miten paljon kehon siivoaminen ylimääräisestä kuonasta on tuonut elämäni kirkkautta. Jatkan siis siivouslinjalla ja alan karsia elämästäni turhia aikasyöppöjä, jotka eivät tuota minulle iloa. On hullua valittaa ajanpuutetta, jos kuitenkin tuhlaa kallista aikaansa jumittaen ruutujen ääressä. Ensimmäiseksi poistin Facebookin puhelimestani. Katsotaan mihin tämä pieni askel vie.

Seuraavalla viikolla lisään tass hiljalleen ruoka-aineita ja yhden aterian lisää ruokailuihini. Olen viimeistä viikkoa Savonlinnassa ja perheeni on jo palannut kotiin Helsinkiin, joten aion myös nauttia täysin siemauksin omasta rauhasta, juoksemisesta kauniissa järvimaisemissa ja työkavereiden seurasta.

Suhteet Oma elämä Hyvä olo