Tein tällä viikolla erittäin onnistuneen DIY vartalovoiteen. Viime kesänä innostuin ensimmäisen kerran kokeilemaan omien kosmetiikkatuotteiden valmistusta välttääkseni ylimääräisiä tuotepakkauksia zero wasten nimissä. Olen lukenut toinen toistaan houkuttelevampia vartalovoideohjeita sekä Katja Kokolta että Virpi Mikkoselta ja lukuisilta ulkomaisilta zero waste sivuilta, mutta luottamukseni Kokkoon ja Mikkoseen on niin suuri, että olen omia kokeilujani tehdessä keskittynyt ensisijaisesti heidän ohjeisiinsa. Ensimmäinen tekemäni DIY vartalovoide oli ihan hyvä, mutta ei sen enempää. Ehkä minulla ei ollut riittävän hyvää vatkaint akäytössäni silloin, koska voiteen rakenne jäi melko raskaaksi. Ja totta puhuakseni olin silloin aika hukassa kaikkien ihanien ohjeiden ja lukuisien uusien ainesosien viidakossa, enkä osannut valita yhtä ohjetta ja sekoittelin vähän mitä sattuu.

Nyt, kun kotoani nyt löytyi jo joitakin voiteeseen sopivia raaka-aineita, päädyin lopulta tekemään yksinkertaisen voiteen itse keksityllä ohjeella sen pohjalta mitä kaapistani löytyi. Lähdin liikkeelle siis niistä aineksista, mitä minulla oli kotona jo valmiiksi ja muistelin kaikkea sitä mitä olin aiemmin lukenut. Keskeistä kaikissa voideohjeissa tuntui olevan se, että huoneenlämmössä kiinteitä rasvoja on enemmän kuin nestemäisiä ja että yhteen sulatettujen rasvojen annetaan ensin jähmettyä ja sitten ne vaahdotetaan kuohkeaksi voiteeksi.

Voiteesta tuli sanalla sanoen täydellinen! Se on rakenteeltaan kevyen kuohkeaa ja se levittyy ja imeytyy hyvin. Voiteen tuntu on ylellinen ja pehmeä.  Ja viimeinkin ymmärrän mistä Katja Kokko puhuu voidetta käyttäessä kuuluvasta poksunnasta! vaahdon ilmakuplat pitävät ääntä, kun voidetta ottaa purkista. Ainesosiensa ansioista voide on todella riittoisaa. Kohtalaisen pieni määrä levittyy laajalle ja riittää ihon kosteutukseen. Voiteen voi hyvin myös levittää vielä hieman kostealle iholle. Voiteen tuoksussa sekoittuu eteerisistä öljyistä saatujen appelsiinin ja greipin  tuoksujen lisäksi voidepohjasta tuleva vieno häivähdys kaakaon tuoksua. Esikoiseni nimesikin tämän alatuoksun salaiseksi fazerina-tuoksuksi. Tästä inspiroituneenä päätin, että seuraavaan satsiin kokeilen sitten eteerisenä öljynä minttua, jos saisin siten aikaiseksi suklaasuosikkieni after eightien ja fazermintien tuoksuisen voiteen.

Pidän tästä voiteesta erityisen paljon myös siksi, että tiedän tarkkaan mitä se sisältää. Voide on luonnonmukainen, ympäristöystävällinen ja vegaani. Lisäksi se sopii tarvittaessa hyvin myös lapsen iholla käytettäväksi. Voiteeseen käyttämiäni aineksia voi käyttää myös mm. deodorantin valmistuksessa, sellaisenaan tai muihin tuotteisiin sekoitettuna kauneudenhoidossa ja osaa myös ruoanlaitossa.

Oman voiteeni lusikoin vanhaan hillopurkkiin. Voide näyttäisi purkissa kauniimmalta, jos olisin pursottanut sen sinne, mutta en halunnut menettää tippaakaan tätä ihanaa vaahtoa pursotuspussille. Oman purkkini vetoisuus on puoli litraa ja se on juuri sopivan kokoinen valmiin voiteen määrälle. Lapsuudessani isäni säilytti tässä purkissa pieniä kolikoita. Myöhemmin purkki päätyi isosiskoni kautta minulle. En ole aivan varma onko purkki peräisin 30 vuoden takaa vai vielä kauempaa. Pidän kovasti purkin muodosta ja sen historiasta perheessäni.

Lue myös:

DIY deodorantti x3

DIY pyykkietikka

DIY yleispuhdistusaine