Viherkasvien keväthuolto, osa 3/3

Kahdessa edellisessä postauksessa on huollettu hyväkuntoiset viherkasvit sekä vaihdettu ruukut ja mullat sitä tarvitseville kasveille. Tässä postauksessa keskitymme kasvien lisäämiseen keväthuollon yhteydessä.

Yhdestä useammaksi

En suinkaan ole ostanut kaikkia viherkasvejani uusina! Olen sen sijaan saanut tai luvalla leikannut ystävien ja perheenjäsenten kasveista pieniä pistokkaita tai juurrutettuja rönsyjä. Monet kasvit myös kasvattavat juurelleen pienempiä versioita itsestään. Esimerkiksi araliani ovat saaneet alkunsa pistokkaina samoin rahapuuni ja anopinkieleni sekä rönsyliljani. Myös kukkakaupoissa ja puutarhamyymälöissä myytävät suloistakin suloisemman minikasit ovat käytännössä yleensä pistokkaita, joista voi sopivalla hoidolla kasvaa täysikokoisia yksilöitä, kuten kävi esikoiseni neljä vuotta sitten valitsemalla pikkuruiselle pullojukalle.

Monet kasveista voi helposti jakaa, niistä voi leikata pistokkaita tai ne kasvattavat itse rönsyjä, joista saa kokonaan uusia kasveja. Kaikki nämä lisäämistavat toimivat omalla tavallaan ja jokaiselle lajille on sopivimmat tapansa. Itse en ole kokeillut tätä kuin helpoimmilla lajikkeilla, eikä niitä haastavia lajikkeita kotoani juuri löydykään.

Pistokkaat

Pistokkaat ovat kasvista leikattavia pieniä oksia, joilla tiettyjä lajikkeita voi lisätä helposti ja vaivattomasti. Hyviä pistokaslajeja on kokemukseni mukaan erilaiset nopeasti kasvavat köynnökset kuten kultaköynnös, juoru ja herttaköynnös. Esimerkiksi myös aralia ja peikonlehti sopivat hyvin pistokkaista lisättäviksi.

Pistokas leikataan hyväkuntoisesta ja elinvoimaisesta kasvin oksasta. Siihen leikataan terävällä veitsellä hyvä imupinta ja oksa laitetaan veteen. Pidä huolta siitä, ettei veden pinnan alle jää mahdollisesti mädäntyviä lehtiä. Pidä vesi puhtaana ja lisää tarvittaessa.

Pistokkaalle lasia valitessa kannattaa ottaa huomioon, että kasvi kasvattaa uudet juurensa veteen. Näin ollen pullomaiset ohutkaulaiset astiat eivät käy pistokkaiden juurruttamiseen, koska niistä ei juuria saa ehjänä ulos. Kannattaa myös huomioida veden pinnan korkeus, ettei juuret kasva liian korkealle suhteessa tulevan ruukun korkeuteen. Kun kasvi on kasvattanut itselleen uudet juuret, voi sen istuttaa multaan.

Joitakin kasveja voi lisätä myös suoraan lehtipistokkaista ilman uusien juurien kasvattamista lasissa. Tällaisia ovat esimerkiksi saintpaulia, palmuvehka ja monet mehikasvit. Pistokkaina kannattaa myös hyödyntää monien kasvien kasvattamat ilmajuuret, jotka helposti kasvavat uusiksi juuriksi mikäli eivät ole kuivahtaneet ja kuolleet.

Vaikka kasvin leikkaaminen saattaa tuntua pahalta, se ei vahingoita pistokkaiksi soveltuvia kasveja. Leikatun latvuksen kohdalta kasvi yleensä alkaa haarautua. Näin pistokkailla voidaan esimerkiksi tuuhentaa emokasvia ja muotoilla liian pitkänhuiskeiksi tai väärään suuntaan kasvaneita oksia.

Jakaminen

Osa kasveista kasvattaa juurelleen uusia yksilöitä ja ikään kuin leviävät ruukun pinta-alaa pitkin. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi anopinkieli, aloe vera ja saintpaulia. Mikäli ruukku alkaa olla täynnä, pienemmät versot haittaavat emokasvin kasvamista tai haluat nauttia useammasta kotonasi viihtyvästä kasvista, on syytä jakaa kasvi osiin. Sain anopinkieleni äitini kasvista jaettuna ja omassa ruukussaan se on vuodessa ehtinyt kasvattaa jo kolme uutta lehtiruusuketta ympärilleen.

Ostimme toissa vuonna miehelleni isänpäiväkukaksi aloe veran, joka pian kasvatti juurelleen useamman pikkukaverin. Kesällä ruukku alkoi olla liian pieni ja jaoin kasvit omiin ruukkuihinsa (vaikkei aika ollutkaan jakamiselle otollisin). Tänä talvena emo kasvi hukkui ruukkunsa salaojituksesta huolimatta, mutta pienemmät aloet ovat jo ehtineet kasvaa samoihin mittoihin, joissa emokasvi oli sen ostaessani ja toinen niistä on jo kasvattanut juurelleen oman poikasen. Samoin tämän kevään mullan vaihtamisen yhteydessä jaoin saintpauliani juurelta kolme pientä lehtiruusuketta.

Kasvien jakaminen on helpointa tehdä mullan vaihtamisen yhteydessä. Kasvi jaetaan varovasti joko käsin tai veitsellä leikkaamalla. Jaettavaan osaan olisi hyvä saada mukaan hieman juuriakin, mutta monet jaettavista kasveista kasvattavat kyllä nopeasti tarvitsemansa uudet juuret. Jakamisen jälkeen emokasvi sekä jaetut pikkukasvit istutetaan omiin ruukkuihinsa.

Rönsyt

En ole itse lisännyt kasvejani vielä rönsyistä, mutta kotonani on kaksi ystäväni rönsyliljasta lisättyä pientä rönsyliljaa. Rönsyistä lisääminen on tiettyjen kasvien luonnollinen leviämistapa. Esimerkiksi rönsyliljat (kuten nimikin jo kertoo!) sekä orkideat ja mansikat kasvattavat rönsyjä. Omat rönsyliljani olen saanut viime kesänä ystävältäni, mutta ne ovat vielä niin pieniä, etteivät ole ehtineet vielä kukkia eikä kasvattaa omia rönsyjään.

Rönsyt ovat kokonaan uusia kasveja lehtiruusukkeineen ja juurineen, jotka kasvi kasvattaa kukkavarteen kukinnan jälkeen. Joskus näkee hienoja perinteisiä rönsyliljaistutuksia, jotka valuvat ruukuistaan yli kerroksittain. Myös esimerkiksi orkideat saattavat kasvattaa kukinnan jälkeen uuden rönsyn, mikäli se ei kuivata kukkavanaa. Ei siis kannata leikata orkidean kukkavanaa heti poikki kukinnan jälkeen jos se ei itsestään kuivu!

Rönsyä ei kannata irrottaa emokasvista ennen kuin se on kasvattanut itselleen kunnolliset lehdet. Rönsyliljan rönsy irrotetaan emokasvista ja laitetaan veteen lehdet ylöspäin kasvattamaan itselleen juuret, minkä jälkeen se voidaan istuttaa. Orkidean ja esimerkiksi mansikan kohdalla taas neuvotaan istuttamaan rönsy omaan astiaansa emokasvin viereen ja leikkaamaan kukkavana poikki vasta uuden rönsyn juurruttua kunnolla.

Lue myös:

Viherkasvien keväthuolto 1/3

Viherkasvien keväthuolto 2/3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *