Tag: oma elämä

Sinä päivänä kun istuin täpötäydessä bussissa ja bussi ajoi sen kaupungin ohi, sen missä tapasimme, sinä päivänä ajattelin sinua. (Oli syksy 2018 ja nyt on kevät 2020.) Olen jo melkein sataprosenttisen varma etten tule koskaan tapaamaan miestä, joka haluaisi minut yhtä paljon kuin sinä silloin halusit. Se on syy, miksi palaan vieläkin siihen päivään, tai […]

Muistan kevään 2017, kun matkustin ystäväni luo Tornioon ja tiesin, että tästä saattaa tulla aikamoinen seikkailu ja että seikkailuni luon minä itse. Tiesin jo ennen Lappiin lähtöäni, että tulisin viettämään kesäkuukaudet Tukholmassa, mutta halusin kokea vielä sitä ennen viimeisen niin sanotun kevätkuukauden Suomen Lapissa. Ei minulla paljoa rahaa ollut, olin oikeastaan käyttänyt kaikki säästöni, mutta […]

Elämä. Life. Liv. La vie. Sitä on mahdollista elää kahdella tavalla (mielestäni ainakin): valitsemalla ne helpoimmat reitit (tai vaihtoehdot, suunnat, polut – you name it) tai sitten valitsemalla asioita sen hankalimman kautta. Tämä oivallus sai minut kirjoittamaan omista elämäni valinnoista. Olen kai lähes aina valinnut tuon jälkimmäisen. Eli elänyt elämääni sen hankalimman kautta. En ole […]

Mieli Kaipaan maisemanvaihdosta, mieleni kaipaa sitä. Uusia paikkoja tutkittavaksi ja ihmisiä ympärille – sitä haluan juuri nyt. Olen saanut paljon mielihyvää ja hyvää oloa muutenkin liikunnasta, sellaisesta, missä koko kropan aineenvaihdunta tehostuu kunnolla. Etenkin pyöräily ja lihaskuntotreeni omalla painolla ovat sellaisia liikuntamuotoja. Ja jooga meren rannalla tai ihan missä tahansa luonnonhelmassa – parasta kesässä, parasta […]

Vielä pari vuotta sitten elin siinä ajatusmaailmassa, että koen elämisen tunteen – siis elän – vain, kun varaan ulkomaanmatkan ja poistun edes hetkeksi rajojen ulkopuolelle. Kun lähden niin kauas, että voisin unohtaa niin sanotusti sen oikean elämäni – arkeni – täällä Suomessa. Ja jotta lähtemällä kauas, osaisin nähdä taas lähelle. Että elämästä tulisi elämisen arvoista, se […]

Södermalm, Tukholma, kesällä 2017. Minusta on alkanut tuntumaan, että asuminen pienessä kaupungissa ei riitä minulle. Olen alkanut kaipaamaan enemmän elämää, vilinää, kulttuuria ja mahdollisuuksia ympärilleni. Varsinkin niitä mahdollisuuksia. Asuminen vuorotellen isoissa ja pienissä kaupungeissa on ehkä muokannut minua ja ajatusmaailmaani niin, että ymmärrän mitä tarvitsen ympärilleni ensinnäkin tunteakseni eläväni. En koskaan luovu rakkaudestani luontoa kohtaan, […]

Olen viime aikoina tunnustellut itseäni, kuunnellut omaa järkeä ja sydäntä, ihan vain voidakseni todeta nyt tämän asian; olen parisuhdeihminen. Tai ainakin luulisin niin, sillä yhdenillanjutut eivät kiehdo minua. En jaksa sitä säätämistä. Minulla on ollut yhdenillanjuttuja, ja luulin että ne olisivat ihan kivoja näin sinkkuna, mutta jos rehellinen olen, ei niistä kovin hyvä olo jää. […]

Minulla on haaveita, tällä kertaa materiaalisia sellaisia. Yleensä omat materiaaliset haaveet liittyvät jollain tapaa jonkin pitkäaikaisen tavoitteen saavuttamiseen tai hetkiin, jolloin minulle tapahtuu jotain todella merkittävää. Merkittävinä hetkinä pidän koulusta valmistumista tai esimerkiksi (unelma)työpaikan saamista – en niinkään merkkipäiviä tai muita vastaavia juhlapyhiä, eli minulle ”tavispäiviä”, joita koetaan ja juhlitaan – vähemmän tai enemmän – […]

Onko minulla edes sellaista? Unelmaelämää. Tiedättehän, kun ihminen muuttuu ja kehittyy, niin myös unelmat muuttuvat. Unelmat saattavat muuttaa muotoaan, vanhojen unelmien tilalle saattaa tulla uusia unelmia. Iän karttuessa elämä alkaa realisoitumaan, ihminen oppii päivittäin niin itsestä kuin ympäröivästä maailmasta jotain uutta. Sen uuden oppiminen avaa myös omaa elämää, antaen uusia näkökulmia. Asiat loksahtelevat pikkuhiljaa paikoilleen, […]