Historiani lukijana
Marraskuu vetelee viimeisiään ja huomenna vietetäänkin jo ensimmäistä adventtia. Marraskuu onkin ollut tänä vuonna itselle mieleinen. Vaikka työ on vienyt kaiken ajan, olen saanut taltutettua pitkän flunssakierteen ja päivät ovat olleet valoisia ja lumisia, ei siis yhtään synkkää. Tänään on myös tiedossa kiva vapaapäivä!
Instagramissa on kiertänyt haaste #historianilukijana ja minutkin siihen on haastettu aika päiviä sitten. Päätinkin avata myös täällä blogin puolella hieman luku historiaani.
Lempikirjani lapsuudessa oli äidin lukemana Penni ja Topo Neuvolassa, kirja on muuten edelleen tallessa. Lapsuudessani meille tuli Aku Ankka ja kuuluin myös kirjakerhoon, josta kuukausittain tuli uusi kirja. Opin itse lukemaan itsekseni vähän ennen koulupolun alkua, juuri näistä kirjakerhon kirjoista.
Mystery Clubit, The baby sitter clubit, Neiti Etsivät, Sweet Valle Hightit tuli lainattua kaikki kirjastosta ja luettua. Lainasin nuoruudessani kirjat meidän kotitien päähän pysähtyvästä kirjastoautosta. Asun eri kylällä nykyään, mutta kirjastoauto pysähtyy täälläkin kerran viikossa lähimmällä bussipysäkillä, ja sieltä edelleen kannan kirjoja kotiin.
Aikuisten kirjallisuuden pariin siirryn Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen myötä. Lukio aikana äiti laittoi rajoituksen kirjaston kirjoihin, 5 per viikko. Meinasi noihin aikoihin jäädä koulukirjat avaavamatta, kun oli niin paljon muuta luettavaa.
Lukuharrastustani on tukenut se, että jouluna sain lahjaksi kirjoja, sekä myös tätini lukuharrastus. Tätini joka lukee myös paljon kantoi kesävierailullaan meille kassitolkulla vuoden aikana lukemiaan pokkareita.
Luen ehkä noin 70-90 kirjaa vuodessa. Kotimaista kirjallisuutta kulutan eniten, kevyt dekkareita, maalaisromantiikkaa ja hömppää, myös elämäkertoja. Vareksia, Seppo Jokisia, Tuija Lehtisiä .. Uutuus kirjoja kuluu eniten ja historiaan sijoittuvat ovat ihan nou nou yleensä, paitsi Anni Kytömäen Margarita❤️. Kaipaan siis kevyttä ja kivaa lukemista suurimmaksi osaksi. Työn puolesta luen päivittäin ääneen lasten-ja nuorten kirjallisuutta, ja välillä myös ammattikirjallisuutta.
Olen lukenut yhden ainoan kirjan uudestaan ja vieläpä monesti. Se kirja on äitini vanha Anni Swanin Iiris rukka, tämö on muuten aivan ihana joulukirja.
Äänikirjat otin kuunteluun ensimmäisen kerran viime keväänä. Lue siitä lisää tästä.Äänikirjoja olen kuunnellut reilu pari kymmentä,koska arjen kiireiden vuoksi ne ovat olleet hetken myös tauolla. Mutta tykkään niistä kyllä valtavasti.
Tämä blogikin on saanut alkunsa kirjavinkkaus motiivista ja voi kuinka paljon olenkaan tätä kautta löytänyt uusia kavereita, näkökulmia kirjoihin ja uusia kirjoja. Vinkkaan myös paljon kirjoja ystäville ja äidille, yhteisistä luetuista on mukava keskustella.
Haastankin kertomaan omasta historiastaan lukijana kanssa blogistit;
Mitäpä tuumatte jos otettaisiin yhteislukuun vuoden aluksi joku kirja ja tehdään siitä yhteinen kirjapiiri postaus?
Lempeää viikonloppua 🤎🤎🤎