Joulukuu, vuoden viimeinen kuukausi on täällä. En ole hankkinut tänä vuonna joulukalenteria itselleni, enkä tänä vuonna pidä sellaista blogissakaan edellis vuoden tapaan. Onneksi viime vuoden blogiluukut löytyvät arkistosta halukkaille.

Joulukuulta toivon yhtä paljon aurinkoisia päiviä kuin marraskuussa oli, ja ihania lenkkeily säitä. Joulu tulee omalla painollaan sellaisena kuin tulee, töissä, kotona tai jossain muualla ilman valmisteluja ja stressiä.

Marraskuussa luin kirjoja sekä kuuntelin äänikirjoja ihan kivan määrän. Ensimmäistä kertaa luin myös kirjan niin, että kuuntelin osan ja luin osan kirjasta.

* Laura Frimanin Tauko kertoo kirjailijan omasta elämästä, uuden vuoden lupauksesta olla ostamatta yhtään uutta vaatetta vuoteen. Tämän, kun kuuluttaa vielä somessa, niin lupaus on pidettävä. Lisäksi vuoteen saapuu korona.

Kirja raottaa kirjailijan vaatekukulutuksia, vaatekaappia, muistoja ja haaveita.

Hauska kertomus kuin selfhelp-opas himoshoppaajan ostolakosta koronan keskellä perhe- ja parisuhdekuvioineen.

Osittain hauska ja oivaltava.

Osittain samaistuttava, en ole hyvä enkä kova shoppailemaan. Mutta lapsuuden vastemuistot ja vaatehäpeä sai muistamaan myös omia kokemuksia. Serkkutytöltä pääkaupungista saatu iso vaatepaketti oli juhlaa, mutta vaatteet päällä koulussa maalaiskylässä jäivät yhteen kertaan.

Gummerus 2021, 219 sivua.

*Muistan, kun teininä luin Liza Marklundin Annika Bengtzon-dekkareita. Joulupukki toi aina yhden, joka sitten äidin kanssa molemmat luettiin. Marklundin Postikorttimurhat taisi jossain vaiheessa mennä vähän yli oman ymmärryksen, mutta Helmifarmi taas oli hyvä.

Tämä uuden Marklundin sarjan aloittava Napapiiri oli myös hyvä. Ei raakoja murhia ja vauhtia niinkuin Annikalla oli, mutta koukuttava psykologinen kerronta piti otteessaan. Tämän äänikirjan lukija (Krista Putkonen-Örn) oli myös todella hyvä, joten sillä on varmasti myös suuri vaikutus, että pidin tarinasta.

Äidin kommentti -”Parempaakin Marklundia on ollut, mutta lukihan tuon”.

Viiden teinitytön lukupiiri, Napapiiri kokoontuu kirjastolle keskustelemaan kirjoista aina niihin päiviin saakka, kunnes yksi heistä katoaa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin ruumis löytyy. Kirjassa on kertoksellinen kerronta nykyaikaa ja 80-luvun alkua, joissa kuullaan jokaisen tytön ääntä.

Mikä johti aikanaan silmittömään rikokseen, mitä tytöille kuuluu nyt? Ja mitä yhdelle heistä tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten?

Seuraavaa osaa odotellessa tähän sarjaan!

Otava 2021, 365 sivua.

(P.s. äiti kuuluu mun lukupiiriin dekkareiden osalta joita vaihdellaan keskenään. Kevyempi kirjallisuus uppoaa vain minulle).

*Tuija Lehtisen kirjat ovat vuosia kuuluneet suosikkeihini ja olenkin lukenut ne kaikki. Lehtisen kirjat ovat ihania, kevyitä rakkausromaaneja, jotka hotkaisee yhdeltä istumalta. Lehtinen on näyttänyt taitonsa viime vuosina myös kevytdekkareiden saralla Erja Revon seikkailuissa.

Studio Thoran kirjassa valokuvaajana työskentelevä Dia kuvaa kesähäissä niin kuin myös aikakauslehtien kuviksi päätyviä smoothieita. Dia pitää eläinten kuvaamisesta ja luonnossa retkeilystä. Studion taustalla häärii sukulainen, kuin myös muissakin käänteissä sisaruksia, serkkuja ja muuta sukua. Onko suku pahin vai paras?  Tasaisena polkeva elämä kaipaisi piristystä, elokuva-ala vai padel -ammattilaisuus?  Löytyykö kesäinen romanssi padelkentältä, naapuri toimistolta vai valokuvauskeikalta kesähäissä kuokkivasta muukalaisesta tai ihan muualta?

Suku pyörii tausta piruna, romantiikkaa, monia polkuja ja käänteitä lukijan iloksi. Huippu viihdettä!

Otava 2021, 272 sivua.

Eka joulukirja tälle joulua!

*Lucy Diamondin menestyskirja Rantakahvila on saanut itsenäistä jatkoa ihanasta Rantakahvilan joulu–kirjasta.

Kirjassa on kolme pienoisromaania, Joulu saapuu Rantakahvilaan, Jouluyllätyksiä Rantakahvilassa ja Rantakahvilan uusi tulokas.

Kahdessa tarinassa päästään Rantakahvilaan viettämään joulua kahtena peräkkäisenä jouluna ja kolmas tarina sitoo vielä Evien ja Edin tarinan yhteen. Kolme ihanaa, keveää ja jouluista tarinaa sopivat suklaan ja glögin äärelle.

Rantakahvila kirjasta tutut Evie ja Ed pääsevät viettämään ensimmäistä yhteistä romanttista joulua kahdestaan Rantakahvilassa kiireisen kahvilakesän päätteeksi. Evie on henkeen ja vereen jouluihminen ja jouluperinteitä ja have to do- juttuja riittää,jopa Edin ensimmäinen joululahjakin täytyy olla täydellinen, ei vilkasukkia ja suklaata. Juuri ennen joulua Evie pääsee tapaamaan myös ensi kertaa Edin veljen ja samaan aikaan Evien paras ystävä kärsii sydänsuruista. Kuinkas romanttisen ja rauhallisen joulun sitten kävikään?

Toisessa tarinassa Evie on kutsunut siskonsa lapsineen Rantakahvilaan viettämään joulua, Evie on huonovointinen ja Ed lähtee joulunviettoon Lontooseen äitinsä luokse, voiko tästä joulusta tulla edes kohtuullinen?

Kaikki kolme pienoisromaania löytyvät myös erikseen äänikirjoina. Hyvä mieli ja joulufiilis löytyy tästä kirjasta. Ihana Rantakahvila miljöö ja hauskat kyläläiset värittävät tarinaa.

Otava 2021, 320 sivua. (Kirja saatu Otavalta pr-tuotteena).

P.s. En ole itse lukenut Rantakahvila kirjaa, mutta silti nautin näistä kirjoista, joten pystyy erinomaisesti lukemaan erillisenä kirjana.

*Ulla-Maija Paavilaisen kirja Kuin muuttolinnut valikoitui lukupinooni aivan puhtaasti kirjaston hyllyyn houkuttelevasti asettelun ja kansikuvan perusteella. Sieltä hyllyn päältä sen nappasin sylissäni jo uhkaavasti keikkuvan kirjapinoni päälimmäiseksi. Ja hyvä niin, mukava yllätys ja uusi tuttavuus tämä kirja olikin.

Tämä kirja oli samalla ensimmäinen kirja jota luin sekä kirjana, että kuuntelin äänikirjana. Ja tämä oli ihan sattuma, edellisen kirjan loputtua nappasin tämän hyllystä ja olin lukenut tätä lähes viisikymmentä sivua, kun lähdin lenkille ja huomasin edellisen äänikirjan päättyneen. Lenkkitossun jo painellessa asfalttia pitkin, päätin etten ala pohtia mitä kuuntelisin seuraavaksi, vaan valitsin jo kesken olevan kirjan oikeasta kohdasta korville ja annoin lenkkarin kuljettaa.

Viisikymppinen Satu irtisanotaan ja hänen miehensä saa hänet vakuutumaan muuton maalle Sadun lapsuudenkotiin olevan loistava idea. Tästä saa alkunsa vaihderikas tapahtumien suma; aviomies joutuu sairaalaan, koronavirus valtaa Suomen, Sadun äiti palaa aurinkorannikolta karanteeniin, vanhoja ja uusia ystäviä alkaa tupsahdella kuvioihin ja salaisuuksia riittää yhdellä jos toisellakin.

Huvittava, monia sananlaskuja sisältävä kertonta pitää otteessaan, vaikka välillä tiivistystä olisinkin kaivannut. Vaihtelua kevyeen, maalaisromanttiseen genreen kun päähenkilö on vaihteeksi viisikymppinen ja sitä oikeaa ei etsitäkkään vaan pureudutaan kevyehköllä otteella myös poikkeustilaan, naisen asemaan parisuhteessa-, työelämässä kuin äitisuhteessakin. Oiva teos. Tähän varmasti sopisi myös jatko-osa.

Otava 2021, 304 sivua.

* Virginie Grimaldi Suloisimmat hetket on kertomus äidinrakkaudesta.

Kahden naisen Lilin ja Elisen elämät ovat käännekohdassa. Toinen synnyttää yllättäen keskosen, joka joutuu jäämän osastolle lämpökaappiin ja lisä happea saamaan.Toinen naisista täyttää 50 ja molemmat lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Nyt elämää voisi elää itselleen, mutta kuinka se onnistuu kun aiemmin on asettanut toisten tarpeet omien edelle. Miten nämä kohtalot kietoutuvat yhteen, lue itse!

Lämminhenkinen ja humoristinen romaani surullisten, pelottavien ja uusien elämäntilanteiden äärellä.

Otava 2021, 284 sivua.

Tunnelmallista joulukuun alkua! 🤎