Lopetin Tinderin käyttämisen ja yhtäkkiä tapaan miehiä kaikkialla
Kun muutin Lissaboniin enkä tuntenut ketään,
oli tosi kiva käydä Tinder-treffeillä. Toki elättelin toivetta siitä että tapaisin samantien tänne muutettuani ihanan portugalilaismiehen ja elämästäni tulisi aivan täydellistä.
Tietenkään se ei mennyt niin.
Tapasin tosin heti toisena kuukautena tässä maassa miehen, jonka kanssa hengasimme monta kuukautta. Täydellinen hän ei ollut, eikä portugalilainenkaan ja jutusta ei sitten kuitenkaan tullut mitään pidempää. Sen jälkeen jatkoin deittailua ja tapasin kaikenmaailman tyyppejä, esimerkiksi manspleinaajan, pizzatatuoidun hipsterin ja muita erikoisuuksia. Deittailu oli omalta puoleltani hyvin keveää ja halusin ennenkaikkea tutustua paikallisiin tyyppeihin.
Jossain vaiheessa rakastuin palavasti baarissa tapaamaani mieheen ja särjin sydämeni. Sen jälkeen deittailin yhtä toista juurikin Tinderissä tapaamaani miestä aika pitkään. Ja sen jälkeen sitten toista.
Toki joskus tapasin miehiä myös normaalissa elämässä, mutta aika harvinaista se oli. Portugalilaismiehet ovat tosi ujoja, eivät he tule useinkaan vaikkapa baareissa juttelemaan. Yhdenillanjuttuja tässä maassa ei myöskään voi harrastaa, koska katolisen kasvatuksen saaneet miehet eivät sellaista ymmärrä. Kerran kyseisessä tilanteessa eräs mies kysyikin minulta Haluatko mennä ensi viikolla kahville vai lähteä mun luo nyt? Kahvittelua enemmän sinä iltana kiinnosti muut jutut, joten valitsin kakkosvaihtoehdon. Emme nähneet enää koskaan uudelleen.
Jossain vaiheessa tajusin etten ole käynyt kovinkaan monilla deiteillä sellaisten miesten kanssa jotka olisin tavannut ihan tosielämässä. Tähän oli mielestäni aivan selkeä syy: portugalilaismiehet on ujouden lisäksi ihan idiootteja, sanoin jokaiselle joka asiasta kyseli.
Oikeasti olin vaan ihan sairaan kyllästynyt juurikin kaikkiin niihin kulttuurieroihin jotka ekoina vuosina tuntuivat kiehtovilta. Olin pitkällä tauolla deittailusta koska jo ajatus siitä, että joutuisin kirjoittelemaan jonkun typerän miehen kanssa jälleen kerran, tuntui ihan yhtä kiinnostavalta kuin lattialistojen pyyhkiminen pölykerroksista. En deittaillut pitkään aikaan ketään ja keskityin ihan muihin asioihin. Tämäkin auttoi siinä.
Tänä vuonna päätin luopua deittiapplikaatioiden käyttämisestä. En kuitenkaan poistanut niitä kokonaan, koska ajattelin etten yleensä ole niin kovin pitkäjänteinen muissakaan päätöksissäni.
Mutta sitten tapahtui jotain kummaa.
Baarissa tapaamani mies antoi minulle puhelinnumeronsa.
Seuraavalla viikolla kiva kahvilanomistaja pyysi kahville.
Itse flirttailin toiselle kahvia keittävälle miehelle ihan vahingossa.
Erään uuden baarin avajaisissa juutuin juttelemaan kaakelikuvioinneista graafikkomiehen kanssa ja hän pyysi minua seuraavalla viikolla kävelylle.
Aloin kulkea silmät ja korvat avoinna aina kun olin ulkona. Juttelin yhtäkkiä ihmisille enemmän. Ja tajusin niin vanhan kliseen: kun juttelee ihmisille enemmän, ne juttelee takaisin. Yhtäkkiä maailma tuntui olevan täynnä potentiaalisia tyyppejä.
Okei, tietysti tämä meni vähän överiksi: kuvittelin yhtäkkisen miesten mielenkiinnon johtuvan vain ja ainoastaan siitä, että olen ultimaattisen viehättävä ja ihana. Aloin hymyillä kaikille komeille vastaantulijoille ja kivan oloisille tyypeille. Ajattelin etten enää KOSKAAN voi sitoutua tai muuttaa takaisin Suomeen, koska en voisi luopua tällaisesta huumaavasta huomiosta.
(Viikkoa myöhemmin tajusin että hei nainen, ehkä olet vain kuvitellut nyt osan näistä jutuista. Siitä baarimiehestäkään ei kuulunut sen lounaan jälkeen mitään).
Äh blaah, ajattelin eräänä lämpimänä lauantaipäivänä sovittaessani uusia bikineitä olohuoneen peilin edessä. Samassa puhelimeni soi ja juurikin se baarimies pyysi minua biitsille.
Opetus: poista Tinder ja elämästäsi tulee täydellistä?
Ei, elä elämääsi vähän enemmän ja siitä tulee vähän kivempaa.