Eloon heräävä elämä

Eloon heräävä elämä

  Ulkoterassit aukeavat. Huomaan etten osaa enää puhua enää portugalia sanaakaan. Sem açúcar, mumisen maskiini. Viereisen pöydän lounastavat portugalilaispapat näyttävät vapautuneen onnellisilta syödessään turskalounastaan. Yksi vanha mies on tullut puku päällä lounaalle yksin. Tuntuu jotenkin juhlavalta, vähän kun vapulta. Tosin minulla on ryppyinen pellavapaita mutta olenkin vain kahvilla. On 23 astetta lämmintä, juon kesältä maistuvaa jääkahvia. Suomessa sataa lunta. […]

Ikisuosikkini luonnonkosmetiikan merkeiltä

Ikisuosikkini luonnonkosmetiikan merkeiltä

    Yhdellä parhaimmista Lissabon-ystävistäni on maailman paksuin tukka, jota kadehdin aina kun näemme. Hän voi laittaa hiuksensa sellaiselle puolinutturalle päälaelle ja jäljellä olevat hiukset ovat silti seitsemän kertaa paksummat kuin omat hiukseni kokonaisuudessaan. Hän myös joutui etsimään Lissaboniin muutettuaan pitkään kampaajaa joka osaisi ohentaa hänen hiuksiaan niitä leikatessaan. (Varmaan joka ikinen suomalainen voi olla […]

Kirjoita, lähetä, peruuta

Kirjoita, lähetä, peruuta

    Lokakuu 2020, Olen kirjoittanut hirveän paljon viime aikoina.  Auringossa, kaatosateessa, puhelimeen, läppärillä, aurinkoisella kadunvarsiterassilla, itku kurkussa. Olen kirjoittanut kaikkea sellaista mitä en kuuna päivänä julkaisisi, vaikka olen oppinut että kuuna päivänä saattaa tulla nopeammin kuin sitä uskookaan.  Olen lukenut myös hirveän paljon viime aikoina. Pariskunnasta jolla on ihanaa mutta kaikkea varjostava stalkkeri. Kokoelmaa koronakevään […]