
Autuaan tietämätöntä
Kello 8.17 eräänä elokuisena maanantaiaamuna puisto on lähes tyhjä, on pilvistä ekaa kertaa pitkään aikaan, ehkä vähän viileääkin. Ja se tuntuu ehkä vähän ihanaltakin. Nostan aurinkolasit silmiltä, juoksusoittolistan sijaan olen kuunnellut viimeksi killing me softlyä edellisenä päivänä maatessani rannalla pienen päänsäryn kourissa ja se sopii ihan hyvin myös maanantaihin. Tiedätkö, joskus ajattelen että […]