Tag: expatelämä

  Olen siellä vähän liian ajoissa, ehdin katsoa ensin kadulta suurista ikkunoista että näkyykö niitä vielä siellä, ei näy, menen silti sisälle. (Vaikka yleensä odotan ihmisiä mielummin aina baarien edessä kuin sisällä, entä jos tilaankin suuren lasin viiniä ja se peruu, sitten joudun juomaan sen ihan yksin siellä. Kas tässäkö on luottoni ihmisiin?).  Tämä oli ensimmäinen […]

    Pakko myöntää: minua ahdistaa tulla Suomeen joka ikinen kerta.  Pakkaaminen, reissaaminen, tavaroiden roudaaminen ja sitten se, etten koskaan muista ilmoittaa ihmisille aikaisin että olen tulossa, teen sen aina tosi myöhään ja sitten ihmettelen kun kukaan ei ehdi nähdä minua heti samana päivänä. Unohdan aina että joillain on vakkarityöt, harrastukset, perheet ja niin edelleen.  […]

    21.6.Odeceixe, Portugal Kun kolme vuotta sitten harhailin tämän saman pikkukaupungin katuja järkyttävässä virtsatietulehduksessa etsimässä apteekkia kolmenkymmenenseitsemän asteen helteessä, en kuvitellut ikinä palaavani tänne. Vietin silloin viikon ihanilla biitseillä ja kahden palmun väliin ripustetussa riippukeinussa. Kaikki näytti instassa ihanalta ja olikin. Paitsi että olin ihan saakelin väärässä seurassa.  No sellaista on, aina toisinaan.  Nyt katselen kauniisti […]

      Tasan kolme päivää ennen syntymäpäivää se iskee. Vyöryy ylitseni kuin…no joku ylitse vyöryävä asia. Tai no ei, menisikin ylitseni, se iskee ja jää paikalleen. Saakelin ikäkriisi.  Paria viikkoa aiemmin kaikki on vielä kivasti. Käyn pitkästä aikaa piirtämässä elävää mallia, olen ihan fiiliksissä. Juon viiniä ja vaeltelen ympäri kaupunkia yhden uuden ihmisen kanssa. Tehdään kaikki […]

    Istun sängylläni, aurinko paistaa avonaisista ikkunoista sisään. Huoneessani on kaksi ovea, molemmat auki, toisesta näen olohuoneessa rehottavan kasvikokoelmamme, toisesta värikkään räsymaton käytävällä. Joku polttaa tupakkaa ikkunani alla, joku toinen kopistelee näille liukkaille kaduille sopimatomilla korkkareilla.  Kuuntelen ranskankielistä puhelinkeskustelua olohuoneesta. En ymmärrä siitä juuri mitään. Kämppikseni ystävä oli vailla väliaikaisasuntoa Lissabonista ja kahdella messengerviestillä käymämme […]

    Haluaisitko lukea muiden ulkosuomalaisten kirjoittamia tarinoita, kilahti viesti postilaatikkoon eräänä iltapäivänä. Kyllä haluaisin! Ulkomailla elämisessä kun on sellainen juttu, että lähes kaikilla on samantyylisiä tarinoita ja tuntemuksia ja niiden lukeminen on jotenkin ihan superkivaa ja terapeuttista.      Joko ollaan perillä -kirja kertoo suomalaisesta Nina Roususta, jolla on jo lapsena palo muuttaa kauas ulkomaille ja sen […]

    Lehmukset ovat niin vihreitä, sanoo taksikuski kello viideltä aamulla. Niin, kyllä, vastaan. Sitten loppumatkan ajan emme vaihda sanaakaan.  Jotenkin niin Kaurismäkeläistä, ajattelen. Ja niin ihanaa. Niin, sitäkin vielä.  Onkohan mun äänimaailma sittenkin tää lokkien kirkuminen ja vaimeana kauempaa kaikuva raitiovaunun ääni, ajattelen eräässä helsinkiläiskodissa paria päivää aiemmin, kun avaan ikkunat ja keitän vähän lisää aamukahvia. Pakastin on täynnä […]

    6 asuntoa 1 suomalainen kämppis, 1 amerikkalainen kämppis, 1 brittikämppis, 5 ranskalaista kämppistä, 1 portugalilaiskämppis, 3 väliaikaista saksalaiskämppistä. (Yhteenvetona = portugalilainen oli pahin) Yksi maisteritutkinto (Todistusta vielä odotellessa) Yksi lääkärikäynti (Pitäiskö lääkäriin mennä muuten vaan? Onko outoa ettei koskaan käy lääkärissä?) Miljoona litraa kahvia ja viiniä, kaksi tupakkaa 15 samaa teryakilohiannosta     Yksi tuulen […]

    16556. Tajuntaani syöpynyt numero (jonkun mainoslaulun takia), josta saat tietää sen kivan pojan sukunimen jonka puhelinnumeron olet jo onnistunut saamaan. (Ja jota haluat stalkata lisää). Muissa maissa tällaisia palvelunumeroita kyseleviä katsotaan vaan tosi kysyvästi. Looginen jätehuolto. Niin, roskapäiviä on siis maanantai, keskiviikko ja perjantai ja sitten joka toinen sunnuntai ja pahviroskat pitää merkitä […]

    Se on jo tuttu tunne. Se alkaa jo ennen kun lentokone laskeutuu Helsinkiin. Kurkkua kuristaa vähän, jännittää, miten minä selviän siitä taas. Siitä oudosta tunneryöpystä, joka on yhtä aikaa täynnä ihania jälleennäkemisiä ja nostalgiaa ja sitten ajatuksia siitä, että kuka minä olinkaan keväällä kaksituhattaviisitoista valvoessani unettomia öitä parvellani Helsinkokodissani. Koska vaikka miten päin […]