Kuulumisia ja kevään 2019 matkasuunnitelmat

Ladataan...

Joulukuun 14. luukku avattu ja kohta aukeaa jo viidestoistakin. Koko joulukuu on kohta ohi kuin salamaniskusta. Rakastan tätä odottavaa tunnelmaa ja hiljalleen kasvavaa joulun tuntua - vaikka tänä vuonna ei ole kyllä hirveästi kerennyt odotella. Työt, gradu ja tavallinen perhe-elämä ovat muodostaneet melkoisen stressi -trion tässä loppuvuodesta. Nämä on kaikki olleet silti tosi mieluisia juttuja; gradu on hyvässä vauhdissa, oon päässyt tekemään oman alan töitä ja...

Äidinrakkauden eri vaiheet

Ladataan...
-AnneMari- AnneMarin päivät

Radiossa soi Juha Tapion kappaleen kertosäe: mutten mitään, en ketään, alla ikivanhan auringon, en mitään, en ketään, enemmän kuin sua. Äitiyden myötä sanat ovat saaneet uuden tarkoituksen. En tiedä mistä rakkaudesta kappale kertoo, mutta nyt uskon tietäväni. Kirjoitin aiemmin tässä postauksessa https://www.lily.fi/blogit/annemarin-paivat/asiat-jotka-olisin-halunnut-tietaa-tuoreena-aitina...

Tauko

Ladataan...
elamankevat Arpia

En puhunut anopilleni lopulta neljään kuukauteen. Siis jos vaimeata hyvän joulun toivotusta ei lasketa.

 

Olin pyytänyt, etteivät appivanhemmat tulisi jouluaattona meille, mutta mies ilmoitti aattoaamuna kutsuneensa vanhempansa. Minun oli vain tyytyminen siihen, että minua loukannut ihminen istui samassa joulupöydässä kanssani. Muille keskustellessaan anoppi antoi piikikkäitä kommentteja, arvosteli minua rivien välistä. Nielin kaiken, sillä mies...

Syksy

Ladataan...
elamankevat Arpia

Silloinkin oli syksy. Vaikka en saa enää päähäni, oliko syyskuu vai lokakuu, tulee tuon tilanteen rajuus mieleeni aina aika ajoin. Jäin todella yksin. Minua oli loukattu, mutta silti olin muiden mielestä väärässä.

 

Kotona oli pitkään kireä tunnelma. En osannut puolustautua, ottaa asiaa esille puolisoni kanssa. Anopin kanssa tuli vielä lisää kahnauksia. Hän kävi riehumassa työpaikkani pihalla, nimitteli minua narsistiksi ja uhkasi puhua minusta...

Puolet

Ladataan...
elamankevat Arpia

Kotona säntäsin makuuhuoneeseen, turvaan. Anoppi luikki tiehensä. Mies tuli perässäni ja syöksyin hänen syliinsä. - Mitä sä sanoit mun mutsille? mies kysyi.

 

Olin hämmentynyt. Minä?

 

Olin ollut vastaanottavassa päässä, altavastaajana. En ollut päässyt sanomaan kahta sanaa. Mies muistutti, että riitaan tarvitaan aina kaksi. Sen sanottuaan hän lähti kavereidensa kanssa mökkireissulle.

 

...

Anoppi

Ladataan...
elamankevat Arpia

Syksyllä 2013 appivanhempien auto oli korjattavana ja heillä oli lainassa kakkosautomme. Olin eräänä perjantaina lähdössä töistä ilman autoa ja suunnittelin meneväni bussilla kotiin. Minulla oli kiire, sillä mies oli lähdössä kavereidensa kanssa reissuun. Anoppi ilmoitti tulevansa hätiin. Hänellähän tuo autommekin oli. Töistä päästessäni anoppi odotti minua autossa työpaikkani pääovella. Puhuin puhelimessa ja kävelin autolle.

 

Istuin autoon,...

Alku

Ladataan...
elamankevat Arpia

En osaisi vastata, jos joku pyytäisi kertomaan, mistä kaikki alkoi. En osaisi kunnolla sanoa edes vuotta. Parhain arvaukseni osuu vuoteen 2013, aikaan kaksi vuotta ennen varsinaisia eropohdintoja. Tuo vuosi oli raskas töissä ja vapaalla.

 

Sain keväällä 2013 uuden kiinnostavan duunin, palkka nousi kohisten ja vastuu samassa suhteessa. Syksyyn mennessä jouduin toteamaan, että homma ei ihan ollut sitä, mitä oli luvattu. Ennen joulua itkin...

Sitku

Ladataan...
elamankevat Arpia

Puoli vuotta aikaisemmin makasin akupunktiopöydällä neuloja päässäni, kasvoissani, käsissäni ja jaloissani. Ajattelin ensimmäistä kertaa kaiken olevan helpompaa, jos vain kuolisin. Karistin ajatuksen mielestäni miettiessäni lapsiani. Alkoi itkettää.

 

Lämpimät kyyneleet polttivat silmiäni ja valuivat ohimoitani pitkin korviini muodostaen niihin pienet kutittavat lammikot. Neulojen takia en voinut liikkua. En raapia korviani tai pyyhkiä kyyneleitäni...

Pages