Nyt lähtee kaikki turha

Isyyspakkaus

Se alkoi ennen joulua anoppilassa. Päätin, että nyt on aika tyhjentää Rouvan entiseen makuuhuoneeseen jäänyt kirjoituspöytä laatikoineen ja roudata koko hökötys kierrätyskeskukseen. Siinä samassa heittelin pois muutakin romua, jota oli kertynyt hyllyille ja kaapin päälle. Lopputulos oli mukavan paljon lattiatilaa, johon mahtuu asettamaan kassit kyläreissulla.

Seuraavaksi, viime viikonloppuna, otin käsittelyyn ne kirjalaatikot omassa kellarissa. Sitten se jatkui yläkomeroon säilöttyihin muisto- ja valokuvalaatikoihin. Hetken päästä järjestelin pianon vieressä olevia kaappeja ja kolusin eteisen laatikostoja. Homma jatkui tytön huoneen kaappien ja laatikoiden parissa ja siirtyi vielä olohuoneen senkkiin ja cd- ja dvd-kokoelmaan. Tyhjensinpä siinä sivussa muutaman askartelu- ja ompelutarvikelaatikonkin.

Lopputulos: pari kassillista kamaa roskiin. Kolme laatikollista kamaa kellariin. Pari kassillista CD:itä ja DVD:itä mukaan sille kaverille, joka tulee noutamaan ne kaksi laatikollista ja kolme kassillista kirjoja huomenna. Yksi kasa kamaa odottaa viemistä mökille, toiseen olen alkanut kerätä tavaraa, joka lähtee kierrätyskeskukseen. 

Aaaaahhh. Tämä on tosi vapauttavaa ja nautinnollista. Ja myös jotenkin koukuttavaa.

On vaikea selittää, miksi tuntuu niin hyvältä luopua tavarasta. Ehkä siksi, että olen lopen kyllästynyt siihen, että

  1. joka paikka on täynnä tavaraa
  2. koska joka paikka on täynnä, millekään ei löydy enää tilaa
  3. suurinta osaa tavarasta, jota joka paikka on täynnä, ei tarvita ikinä. Ei oikeasti ikinä.

No mutta tämä on vasta alkua. Vaikka olen käynyt kaappeja läpi nyt useampana päivänä, monta kaappia ja laatikkoa kaipaa edelleen karsintaa. Ja vaatekomero. Ja eteisen minivaatehuone. Haaveissani on koti, jossa kaikille tavaroille on oma paikka, eikä niitä ole vain sullottu johonkin, mihin ne sattuvat mahtumaan. Ja kysehän ei ole säilytystilan määrästä, sillä sitä on kyllä ihan riittävästi tässäkin asunnossa.

Nyt lähtee kaikki turha. Oikeasti.

Share

Kommentit

Mahtavaa! Mä haen vauhtia sitten täältä, jos alan hyytymään.

Mun tyhjennysprojekti etenee varovaisemmin ainakin toistaiseksi, mutta samat ajatukset on kuin sullakin; haluan avaruutta, tilaa, selkeyttä, ja sitä, etten hukkaa omaisuuttani omassa kodissani. Mä vielä työstän osittain tätä luopumisen tuskaa, harkitsin tätä Tavara päivässä pois-projektiakin, mutta välillä huomaan, että jo ailahtaa sellanen "kaikkiturhapoistäältänytheti", kummallinen fiilis tällaisella "kaikkimulletännehetinyt"-tyypillä. :D

Mielenkiinnolla jään odottamaan sun raivausprojektipostauksia!

Tommi K
Isyyspakkaus

Wau, siivousblogi! Mullehan siivoaminen on asia, jota inhoan aivan yli kaiken. Tavaroiden lajittelu ja järjestely on ihan eri asia ;) Mutta joo, mulle tuo tavara päivässä ei toimisi ollenkaan. Ensinnäkin tavaraa on niin paljon, että vuodessakaan sitä ei lähtisi tarpeeksi. Parempi ottaa isompi satsi kerralla. Toisekseen kysymys ei ole pelkästään siitä, että laittaisi jonkin yksittäisen tavaran pois, vaan sijoittelen samalla jäljellä olevia kamoja täysin uudelleen: Kun kellarista vapautui tilaa, saan sinne jotain muuta yläkerrasta. Kun lapsen huoneen kaapista vapautui tilaa, saan sinne nyt tavaraa olohuoneesta jne.

Mäkin inhoan siivoamista yli kaiken! Yritän oppia järjestelemällä (eli ikäänkuin vähän siivoskelemalla) tykkäilemään siitä, mutta en pidättele hengitystä odottaessa. ;D

Tommi K
Isyyspakkaus

Ei tarvitse. Siivooja kerran viikossa on paras sijoitus omaan itseen.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Me ollaan muutettu viimeisen seitsemän vuoden aikana neljästi ja niistä muutoista yksi oli mannerten välinen. Ei siis ole kamalasti ylimääräistä tavaraa enää missään, kun kerta toisensa jälkeen käy kaikki tavarat pakatessa yksitellen läpi. Ja muuten madaltuu kummasti se kynnys laittaa tavaraa kiertoon ja roskikseen!

Täällä Kaliforniassa meillä on kiva kierrätyssysteemi - kaikki vaatteet ja pikkutavara käy kierrätykseen, ne pakataan laatikoihin tai jätesäkkeihin ja roudataan kadun varteen. Sieltä sitten paikallinen UFF, Pelastusarmeija tms. käy jakeluautoineen ne hakemassa ja jättää oveen kuitin. Tämän jälkeen ne kaikki kierrätykseen laitettavat kamat saa vähentää verotuksessa (jokaiselle tavaralle ja vaatteelle on valmiiksi määritelty vähennysarvo). Helppoa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Uskomatonta! Mä niin haluaisin tuollaisen systeemin tännekin!

Meillä edellisestä muutosta on jo kaksitoista vuotta, joten tavaraa on ehtinyt kertyä jo aika lailla. Putkiremontti auttoi hieman. Siis hieman. Silloin tuli hankkiudutta eroon jostain ylimääräisestä ja hetken aikaa kaapit olivat tosi hyvässä järjestyksessä. Nyt tavaraa on kaappien päälläkin...

Vadelma

Hienoa! Väännätkö vielä rautalangasta, että miten päin tuollainen vähennys toimii? Saako hankitahinnan (tai oletetun arvon verran) siis vähentää tuloveroista, ts. jos ostat turhaa tavaraa, et maksakaan sen arvosta veroa? Vai oletetaanko, että olet myynyt (tai siis luopunut ilmaiseksi) tavarasta, ja oletetun myyntivoiton verran saamatta jääneitä tuloja voit kompensoida verotuksessa?

IreneH (Ei varmistettu)

Tuttu tunne, raivaamiseen jää koukkuun! :) näin hamstraajan tyttärenä olen ajoittain itsekin sortunut "turhien" tavaroiden säilyttämiseen ja tiedän hyvin sen tunteen kun varastokomero pursuaa kaikenlaista kamaa vuosien varrelta. Koin ensimmäisen herätykseni kun vuosia sitten olimme reilu pari kuukautta silloisen vuokrakämpän kylppäriremontin takia evakossa kalustetussa asunnossa mukanamme vain välttämättömimmät tavarat. Koko sinä aikana kaikista taakse jääneistä tavaroista jäimme kaipaamaan vain kotiin jäänyttä viinipullonavaajaa. Aika hälyyttävää, että omistaa noin 12 muuttolaatikollista tavaraa joita ei kaipaa yli kahteen kuukauteen. Olen sen jälkeen monesti pohtinut miten paljon ihmisillä on tavaraa jota käytetään vain kerran vuodessa (jos silloinkaan) ja voisiko asialle tehdä jotain. Helsingin asuntojen hinnoilla en mielellään käyttäisi ainuttakaan asuinneliötä turhien tavaroiden säilömiseen. Viimeisin niitti oman raivausurakkani aloittamiseen oli kuitenkin pari vuotta sitten katsomani Tavarataivas-dokkari ja vaikka en nyt ihan samalle tasolle päättänytkään lähteä, niin aikamoinen määrä tavaraa on viimeisen parin vuoden aikana (ja yhteensä kolmen muuton aikana) vaihtanut omistajaa kirpparin tai kierrätyskeskuksen kautta. Urakka ei missään nimessä ole valmis, mutta en voi sanoin kuvailla sitä fiilistä kun nykyisen asunnon putkiremontin alta muuttaessamme katsoin makuuhuoneen lattialle kasattuja tavaroita ja mietin mielessäni, että tässä on KAIKKI mitä omistan.. ei enää pursuavia kellarikomeroita! Itseäni on helpottanut erityisesti kirjoista ja cd-ja dvd-levyistä luopuminen, ne kun tuppaavat viemään aika paljon tilaa. Jo pari vuotta olen kirjojen/leffojen ostamisen sijaan mieluummin lainannut tai vuokrannut tai hätätapauksessa ostanut sähköisenä ja hyvin tuntuu toimivan, fyysisessä muodossa meille ostetaan enää harvat ja valitut keittokirjat, "elämäntapaoppaat", matkaoppaat sekä taidekirjat. Tämän juttusi luettuani en melkein malttaisi odottaa, että putkiremontin päättyisi ja pääsisin vielä kerran tutkimaan löytyisikö jotain josta voisin luopua! Yllätys on melkein aina yhtä suuri kun raivauskierroksen jäljiltä täyttyy pari banaanilaatikkoa kierrätetävää vaikka edellisen kierroksen aikana tuntui siltä että nyt on luopunut kaikesta turhasta eikä välissä taatusti ole ostettu sitä määrää uutta tavaraa :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Tiedätkös, meillä oli yksi herätys just se, kun oltiin putkiremonttievakossa neljä kuukautta. Otimme silloin mukaan vain sen, mikä oli pakko ja muutimme taksilla. Emme kaivanneet niistä 70 pahvilaatikosta mitään. Siitä on kulunut jo useampi vuosi, ja tämä oppi unohtui aika pian. Paitsi niiden kirjojen osalta. Jos jotain on pakattanu laatikoihin neljä vuotta, voi jo olettaa, että tarve sille on oikeasti aika pientä.

OP (Ei varmistettu)

Minä en ihan ymmärrä. Minun kellarikomerot tai vinttikomerot on aina olleet tyhjiä. Tai on siellä ollut naapurin auton renkaat joskus. Mistä ihmisille kertyy ne tavaravuoret?
No onhan mulla ne kirjat...postauksesi johdosta raivasin niin, että kirjalaatikoita on enää 24. Säästin romaaneista ne, jotka luen uudestaan, luen ainakin kirjan viikossa, ja työkirjoista luen ne, jotka oikeasti tarvitsen. Saan työni puolesta tekijänkappaleita, arvioijan kappaleita etc, joita en oikeastaan tarvitse. Pistin ne pois. Ne odottavat sovittua hakua, kunhan muutama kirjahullu ystävä käy ensin ratsaamassa haluamansa. Kuudelle kirjalle annoin mahdollisuuden, luen ne joskus työmatkalla ja jätän matkalle, jos ei kiinnosta enää sen jälkeen...Iso osa kirjoista ja työpaperit kuuluisi oikeastaan säilyttää töissä, mutta homeongelma...
Olen aina ollut sen verran ympäristöorientoitunut, että mietin tarvinko jotain oikeasti vai en. Harvat hutiostot ovat kyllä menneet eteenpäin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Se lähtee siitä, että ajattelee säästävänsä jotain siitä syystä, että sitä saattaa vielä joskus tarvita. Remonttitarvikkeita, työvälineitä, maalipurkkeja, pöytälevyjä, lautoja, lasketteluvälineitä... Meidän kellarikomero ei edes ole hirveän iso, ja ongelma ei myöskään ole se vaan se, mitä on ihan kotona kaapeissa: käyttämättä jääneitä astioita, lahjaksi saatuja koriste-esineitä, urheiluvälineitä lopahtaneista harrastuksista, cd:itä, papereita... KIRJOJA! :D

Mä taas en ikinä lue uudelleen yhtään kirjaa, joka on luettu jo kerran. On niin paljon muutakin tekemistä tai luettavaa. Sormusten herran ja Harry Potterit säästin, jos tyttö haluaa joskus lukea. Mutta nekin saisi kirjastosta.

OP (Ei varmistettu)

Se on se ero. Mun tavaravarastot on kaupassa.
Paitsi ne kirjat. Mutta siinäkin on kirjoja 30 vuoden ajalta.Tai oikeastaan vuodesta 1798, tai jotain, en muista. En osannut edes lukea, kun päätin, että joskus minulla on kotona paa-aaljon kirjoja. Ja jotenkin minä olen luonteeltani semmoinen, etten lankea uusiin juttuihin kovin helposti. Ei jää käyttämättömiä harrastusvälineitä, ja kuntopyörä on sitä paitsi hyvä varanaulakko. Tykkään siis siitä, kun tavaralla on useampi funktio.
Maksulliset (remppa)miehet saavat viedä mukanaan sen, minkä tuovatkin ja miellellään jotain muutakin, jos/kun kuormaan kerran mahtuu.
Olen myös asunut ulkomailla pari vuotta- omat tavarat olivat kahdessa matkalaukussa. Asuin toki viimeisen päälle kalustetussa asunnossa.

Tuulis (Ei varmistettu)

Ihan kaikessa sitä varastoa ei vaan ole kaupassa. Työskentelen käsityöalalla ja jotkut materiaalit vaan on sellaisia, ettei niitä saa helposti esimerkiksi Helsingin kokoisesta kaupungista. Yritäpä etsiä vaikka koivulautaa, omenapuunpaloja, laadukasta takkivillaa tai kirjontatylliä jostain helposti... Lisäksi mulla on korkea kynnys luopua ilmaiseksi saaduista, mutta melko arvokkaista työhön liittyvistä tavaroista, joita saatan tarvita joskus. Alavalintani on ruokkinut paljon hamstraamista, vaikka nykyisin yritän rajoittaa sitä. Onneksi toistaiseksi kahden ihmisen tavarat on mahtuneet aika kivasti 35 neliöön, tosin emme saaneet hankittua höyläpenkkiä, kun emme päässeet yksimielisyyteen siitä, mistä huonekalusta luopua.

Runsas raivaaminen on välillä mukavaa, siivosin juuri omiakin tavaroitani kymmenen vuoden takaa. Toisaalta pitkällä aikavälillä raivaamista tärkeämpää on olla hankkimatta turhaa tavaraa tai ainakin olla säilömättä sitä (nim. just lähti pari joululahjaa kierrätykseen).

OP (Ei varmistettu)

Tiedän tuon materiaaliongelman käsityöntekijälle. Teen itsekin jonkinverran käsitöitä. Erityisesti hyvät villakankaat ja silkit on kiven takana. Olen huomannut, että kankaissa on pakko ostaa silloin, kun eteen tulee hyvää, ja ryhtyä tekemään. Ja ymmärrän senkin, että ilman sopivia välineitä ei materiaalia saa muokattua.

Toki ammattilaisen huolet materiaalien suhteen on ihan eri kategoriaa kuin harrastelijan. Mutta käsityöläisen välineet ja materiaalit samoin oma ammattikirjallisuuteni ei ole minusta raivattavaa tavaraaa, ne on tulonhankkimistarkoituksessa hankittuja materiaaleja.

Uraäidin Ruuhkavuodet (Ei varmistettu) http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/

Jösses - oletpa sinä ollut tehokas! Oireyhtymää on liikkeellä ;), itsekin koin saman villityksen minkä vuoksi päätin aloittaa tuon Tavara pois päivässä (365) -projektin. (Alkuhuumasta enemmän omassa blogissani http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi/2015/01/paluu-tavarakasojen-aare...) Eli itse olen luopunut vasta 6:sta tavarasta mutta jo siitä on tullut vapautunut tunne! :D Tällainen pieni projekti on helpompi toteuttaa kuin iso. Kesäloman jälkeen päätin siivota laatikon/hyllyn viikossa ja homma jäi kahteen laatikkoon :/

Tommi K
Isyyspakkaus

Okei, mä en tällaisesta haasteesta ollut kuullutkaan. Mulla tuo 365 taitaa olla jo kohta täynnä ;) Tai osa on vielä tuossa eteisen ja olohuoneen kasoissa, mutta se on vaan kiinni siitä, että saa auton käyttöön taas joku viikonloppu. Niin tai no lasketaanko sitä, että vielä jotain mökille? JOO, lasketaan!

Piipo79

Samaa harrastettu täälläkin, joskin tuntuu että kerran kaksi vuodessa saa tehdä putsauksen että tavaraa ei kerry! (en tajua mistä sitä roinaa tulee). Astakaapissa oli esim. valtavan paljon kippoja ja kuppeja ilman käyttötarkoitusta.  Vaatekaapin putsauksen teen aika ajoin mentaliteettilla jos en ole 2 vuoteen pitänyt...se täällä keskustassa asuessa onkin hyvä, että varastossa ei voi säilyttää vaatteita (meillä ainakin sellainen varastotilaa ettei), joten eipähän kerry extraa nurkkiin ja tulee ostettuakin vaatteita,  jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Huuto.netissä pääsee muuten vaivattomasti ylimääräisestä tavarasta eroon (lue: joku hakee ovelta!) ja kaupaksi menee oikeasti melkein mitä vain, jopa rikkinäisiä elektroniikkaa, oletan että varaosiksi! (helpompi tapa kuin viedä kierrätykseen)

Tommi K
Isyyspakkaus

Vaatekaappi on mulle vaikein asia. Esim. mä en nykyisin käytä kauluspaitoja. Ikinä. Tai paria Rouvan lahjaksi ostamaa tosi kivaa paitaa käytän, mutta muuten ne roikkuvat käyttämättöminä. No entäpä jos sitten tarvitsisinkin niitä jokin päivä ja olen heittänyt ne pois?

Huuto.net on tosi kätevä, kun haluaa myydä pois jotain isompaa tai arvokkaampaa. Mutta sitten kun on sitä pientä jolla ei ole hirveästi arvoa... Pelkkä kuvan ottaminen, kuvauksen kirjoittaminen ja metadatan syöttäminen tuntuu liian vaivalloiselta, kun tavaralla ei ole juurikaan arvoa.

Piipo79

Suosittelen rohkeaa vaatekaapin putsausta. Mua ei oo jääny yksikään vaate harmittamaan, vaikka poisheittäessä olisinkin arponut että pidänkö ehkä vielä...
Joo, tuo huuto.net on minustakin pieniin hankala mutta onnekseni mieheni tykkää laittaa sinne kaiken, varsinkin elektroniikan mikä muuten ongelmajätettä. Joku maksaa siitä (nimellisesti, se raha ei ole edes idea) ja lisäksi hakee tavaran kotiovelta. Kätevää! Lastenvaatteissa kannattaa muuten myydä siellä isoja paketteja vaatteita (koottain lajiteltuna), paitsi jos juhla- tai ulkoiluvaatteita jotka menee varmaan paremmin ihan yksinään.

Ansku BCN (Ei varmistettu) http://barcelonankoti.blogspot.com.es

Samat kuviot täälläkin! Viimeisenä lomapäivänä rakensimme (lue: mies rakensi) uudet vaatekaapit ja kävin jokaikisen vaatekappaleen ja "muiston" läpi ja surutta laitoin tavaraa kierrätykseen. Kerrostaloasuntoon ei vaan määrättömästi mahdu kamaa, pakko on elää minimalistisesti. Joulun jälkeen sen tavaran määrän oikein huomaa, kun pukki tuo lisää rompetta, joka on pakko saada johonkin mahtumaan. Ja meilläkin on takana muuttoja maasta ja asunnosta toiseen, ja silti sitä romua löytyy nurkista, en tajua...

Tommi K
Isyyspakkaus

Mulla on muistoihin ratkaisu: Dedikoitu muistojen laatikko. Siis jos on jotain opiskeluaikaisia papereita, vanhoja kouluaineita, piirustuksia jne., ne kuuluvat "muistojen laatikkoon". Ja se on nyt sitten kellarissa, joten tavarat eivät vie tilaa kotoa. Ja ajan myötä muistojen laatikkoa voi käydä silloin tällöin läpi, ja huomaa, että jotain ei teekään enää mieli säilyttää.

Morsio
Mennään vaan!

Meillä on muutto edessä ja aion tehdä tismalleen saman! Minäkin saan suurta tyydytystä tavarasta luopumisesta, sillä sisimmässäni tykkään kamalasti järjestyksestä ja selkeydestä, vaikka se ei käytännön toimissa aina ihan niin hyvin toistukaan. Asioille tulee seuraavassa kodissa omat paikat, joihin ne aina laitetaan. Ihan oikeesti.

Tommi K
Isyyspakkaus

Se vaan sitten vaatii kuria, että uutta tavaraa ei kerry. Kyllä mä olen ainakin huomannu, että tavaraa on aina vähän enemmän kuin säilytystilaa. Riippumatta säilytystilan määrästä.

Katsoin miehen kanssa viime kuussa Netflixistä tämän dokkarin http://www.imdb.com/title/tt2450264/ ja me kumpikin koettiin jonkinlainen valaistumisen hetki - että iso talo ja tila ei tuo oikeasti onnea. Jotenkin molemmilla on ollut haaveena iso omakotitalo, mutta tajuttiin että ehkä se asia mitä oikeasti halutaan onkin iso piha marjapensaineen ja omenapuineen. Myös nykyisestä tavaranpaljoudesta haluttaisiin päästä eroon, tuntuu että pienessä kaksiossamme ei muuta olekaan kuin turhaa tavaraa. Tulevaisuuden suunnitelmissa on siis pienempi sohva (ja vähemmän Netflixiä) ja isompi ruokapöytä, jonka ympärille mahtuu enemmän ystäviä. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Iso peukku isolle ruokapöydälle! Meillä mahtuu pöydän ääreen kahdeksan, ja se on kyllä kivaa! Mulla oikeastaan ainoa asia, jota nyt toivoisin lisää nykyiseen asuntoon, on vierashuone. Olisi kovin kivaa, jos voisi majoittaa vieraita johonkin muualle kuin eteiseen.

padepade

Jes mikä postaus. ei tarvinnu lukea ku ensimmäinen kappale ja pistin vaatekaapista jätesäkillisen kamaa kierrätykseen. iso peukku !

Tommi K
Isyyspakkaus

Wautsi wau, en mä oikeasti arvannut, että tämä olisi näin huomiota herättävä ja inspiroiva postaus. Ajattelin vaan näpytellä jotain siitä, mihin satuin käyttämään useamman illan ja oli siten päällimmäisenä mielessä.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Vau. Sit kun sulla on kaikki turha heitetty kotoa ja anoppilasta pois, tervetuloa Lontooseen tekemään sama meillä! Tarjoan ilmaisen majoituksen ja voin jopa osallistua matkakustannuksiinkin. t. nimim. 175 neliötä kolmelle hengelle ei meinaa riittää. ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Ooh, älä yllytä! Mä olen ehdottanut Rouvalle jo kymmenen vuotta, että voitaisiin käydä taas Lontoossa, ja mä voisin lähteä milloin tahansa. Rouva taas haaveilee jälleen New Yorkin -matkasta...

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ääh, eiks New York ole jo nähty, mitä sillä on enää muka annettavana? ;) Tulkaa joo Lontooseen, haluaisin teidän otoksen jonkin Shoreditchin tai muun hipsteralueen ravintoloista ja kaupoista, niin ei tarvis laiskana itse etsiä jyviä akanoista... :D

Vau mikä vauva!

Sama mielessä mä aion tulevaisuudessa kiertää kaukaa kaikki ne asunnot, joita mainostetaan "runsaalla säilytystilalla". Argh, mitä enemmän säilytystilaa, sitä enemmän säilytettävää! Vaatehuone on kaikista painajaismaisin, sinnehän "mahtuu" niin hyvin kaikkee ja kaikkee sinne sit myös ängetään. No juu toki kaappeja pitää sen verran olla ettei kaikkee pakollista tarvi pitää esillä, mut sellaste syöverimäiset varastot on ihan kauheita.

Vaatekaappi on kyllä ihan paholaisen keksintö..! Mikään paikka maailmassa ei vedä sisäänsä niin järjetöntä määrää käyttökelvotonta, tarpeetonta, ylimääräistä, "ehkäjosjoskus"- ja "tän mä haluisin säästää"-tyyppistä tavaraa, jota ei kuitenkaan koskaan käytä/kaipaa/muista/tarvitse. En kestä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Oih, vaatehuone olisi kyllä tosi kiva... :) Meillä oli sellainen kerran. Me ei ehdittu asua asunnossa vuottakaan, joten sinne ei ehtinyt kertyä mitään, joten muistot ovat vain positiiviset ;)

KatjaV (Ei varmistettu)

Iso peukku täältäkin!

Aloin samanlaisen raivausprojektin noin vuosi sitten, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia! Vaatekaapeissa on oikeasti tyhjiä hyllyjä, jokaisella tavaralla on oma paikka ja bonuksena - jäljelle jääneet tavarat ovat todella rakkaita ja mieluisia. Todella kummallista: on vaatteita, jotka sopivat hyvin yhteen, astioita, joista jokaisesta muistaa mistä ne on saatu tai ostettu ja koti, joka on entistä mieluisampi rentoutumispaikka.

Suosittelen siis jatkamaan valitulla tiellä - tulokset palkitsevat vaivannäön moninkertaisesti! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Jees! Rouvakin tuntuu lähteneen tähän hommaan mukaan, joten ehkä ne astiat (ja liinavaatteetkin) alkavat nyt vähentyä!

Silkkitassu

Me eilen puolen yön aikoihin päätettiin ruveta käymään läpi meidän liinavaate/pyyhevuorta. Karsittiin puolet pois, iso jätesäkki odottaa kangaskeräyslaatikkoon menoa. Jos ne on hankittu ensimmäiseen omaan kämppään kymmenen vuotta sitten, on jo aika luopua niistä!

Meillä on muutto edessä kuun vaihteessa, joten samalla kun pakkaa, on hyvää aikaa käydä läpi tavarat ja karsia.

Tommi K
Isyyspakkaus

Niin... löytyisiköhän meiltä vielä jotain, joka on hankittu ensimmäiseen yhteiseen kämppään 17 (!) vuotta sitten! Wau. Mä en voi edes ymmärtää, että siitä on niin pitkä aika. No joo, eipä sen kämpän irtaimistosta taida olla enää jäljellä juuri muuta kuin olohuoneessa oleva kaappi ja jokunen astia. Ja yksi kynttilänjalka. Mutta kun tässä asunnossa ollaan asuttu jo 12 vuotta, niin onhan täälläkin jo aika antiikkista kamaa.

Ellielliellie (Ei varmistettu)

Multa löytyy aktiivikäytössä tavaraa jota mun vanhemmat on hankkineet ekaan yhteiseen kotiinsa (mm. seitkytluvun vispilä, Faenza-astioita), isovanhempien juustohöylä kuuskytluvulta ja isäni vuonna -78 ostama matkaradio (ja sen ostokuitti, tämä löytyi hauskasti kun tyhjensin vanhempieni omakotitaloa...isäni kun oli hamsteriluonne), lapsellani on käytössä sama pussilakana jossa itse nukuin pienenä. Siitä mä hämmästyin suuresti kun tajusin että meidän silitysrauta on 16 vuotta vanha ja kattilat saman verran. Niin ja dvd-soitin on mieheni vuonna -99 ostama ja meidän astiat olen minä hankkinut vuonna 2002 (ja tällä hetkellä on pohdinnassa uusien hankinta...vaikea kysymys kun ovat täysin ehjiä, mutta lasite alkaa olla kulunut). Me ollaan siis tällaisia hieman pihejä ekohippejä, että uutta ei osteta jos vanhassa ei ole mitään vikaa ja hämmentävän kauan laadukkaat esineet kestää käytössä (jopa elektroniikka). Niin joo ja lasta odottaa kaapissa 80-luvun Nintendo-videopelejä (sekä miehen että mun lapsuudesta, aah nostalgiaa) ja Playstation 1 (se tosin on roskalavalöytö).

Silkkitassu

Ja siis en tarkoittanut että käyttökelpoista ja itseä miellyttävää tavaraa tarvitsisi siksi heittää että se on ollut niin kauan käytössä. Hyvä vaan että kestää! :) 

Vau mikä vauva!

Mikä ja missä on kangaskeräyslaatikko? Meilläkin on useempi hyllyllinen just sellasia vanhoja pyyhkeitä, liinoja, yksittäisiä verhoja ym joita ei ite tarvita mihinkään, mut ei haluta heittää roskiinkaan just sillä "joku jossain voi näitä joskus johonkin käyttää"-ajatuksella... :/

Silkkitassu

Siis sellaset vaatekeräyslaatikot, joissa menee myyntiin käyttökelvoton vaate/kangas eteenpäin jalostettavaksi. http://www.jkl.fi/jate/kodinjatteet/tekstiili

Londra (Ei varmistettu)

Me ollaan viety tuollaisia eläinsuojeluyhdistykselle.

Nata - White Trash Disease

hyvä sä! mä oon tehnyt tän saman projektin nyt vuoden aikana suht koht valmiiksi. kaksi omaa ja yksi juhanin muutto siihen vaadittiin ja nyt ollaan siinä pisteessä, ettei ole oikeasti mitään ylimääräistä. järjestelyfiksaatiossani kävin joululomalla taas kaikki kaapit läpi (myös jääkaapin!) ja haalin yhden ikea-kassillisen kierrätykseen meneviä vaatteita... ja siinä missä mulle tää luopuminen on nykyään helppoa, niin juhanilla ei ole! hän on meistä se hamstraaja ja on täyttänyt nyt oman kellarinsa lisäksi myös meitsin ullakkokomeron omilla tavaroillaan :DD

kuvasin btw just pari päivää sit omat vaatekaappini, pitää tehdä juttu tästä aiheesta noin ninq vaatenäkökulmasta

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi, ne vaatteet. Väitän, että muuten osaan kyllä hankkiutua eroon ylimääräisestä (ja Rouva on se perheen hamsteri), mutta mun on tosi vaikea luopua vaatteesta, jota voisin vielä käyttää...

Jenniii
Pupulandia

Oi, tästä sain vähän tsemppiä omaankin kaappien läpikäymisprojektiini. Tarkoituksena olisi laittaa melkoinen määrä tavaraa pois, mutta myös pakata osa säilöön jonnekin. Veikkaan tosin, että niistä säilötyistäkin on helpompi luopua, jos ovat olleet poissa silmistä jonkin aikaa ja on tullut huomanneeksi, ettei niitä tosiaan edes osaa kaivata. Meikäläisen hamsteriluonteella (kenties vanhemmilta perittyä?) tuntuu vain jotenkin ihan kamalan vaikealta luopua mistään. Aina sitä kuvittelee tarvitsevansa kaikkea vielä joskus. Mutta toivottavasti tämä projekti on nyt askel kohti askeettisempaa (hohhoh, sen kun näkisi) elämää. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Upeaa ;) Tuo on totta, että kun jokin tavara on ollut kellarissa tai jossain komerossa pitkään, eikä sitä ole tarvinnut moneen vuoteen, luopuminen on helpompaa. Ainakin minulle. Rouva taas on oppinut kotoaan sen, että tavaroita ei pelkästään säästetä siksi, että niitä voi joskus tarvita, vaan niitä myös ostetaan varmuuden vuoksi, jos niitä tarvittaisiin. Edesmennyt appiukkoni oli tässä erityisen lahjakas. Ja Rouvakin on jo oppinut aika hyvin tavoille :D

Ellielliellie (Ei varmistettu)

Meillä sairastettiin koko joululoma (2,5 viikkoa) silleen lievästi ettei minnekään voinut/jaksanut lähteä, mutta kotona tylsistyi pahasti. Tuli sit loman aikana käytyä lähes kaikki kodin kaapit läpi. Poistoon lähti 2 banaanilaatikkoa kirjoja, puoli metriä dvd:itä, 15 pussilakanaa (!!!!...siis meillä on niitä edelleen enemmän kuin tarpeeksi), kassillinen kenkiä, pari muovikassillista vaatetta, paljon silkkaa roskaa (muistolaatikoista), kaksi banaanilaatikollista astioita. Vielä olisi vinttikomero ja kellarikomero inventoimatta. Huvittavaa tässä on että me ei oikeasti osteta läheskään mitään uutta käyttätavaraa (astioita, lakanoita) eikä kirjoja, mutta kun on muutettu miehen kanssa yhteen vajaa kolmikymppisinä, niin kummallakin oli astiastot, lakanat, kirjat jne. Niitä on sit pyöritelty kaapeissa ja säilötty semmoinen kymmenkunta vuotta...ei tajuu. Mutta luopuminen on kyllä vapauttavaa, todellakin. Ainut vaan että pitäisi saada nuo tavarat makkarin nurkasta kuljetettua jonnekin eteenpäin (oottelen kuin kuuta nousevaa että tien toiselle puolelle avautuisi kirppari niinkuin kaveri tiesi kertoa)....Niin joo ja lapsen pieneksi jäänyttä vaatetta on muutama kassillinen sitäkin (ja lastenvaatteita oon kierrättänyt eteenpäin jo pitkään, eli tässä on vain viimeisin vaatekoon muutos, huoooh).

Tommi K
Isyyspakkaus

Vaikka muuten olenkin tyytyväinen autottomuuteen, niin tätä kirppari-/kierrätyshommaa se kyllä vaikeuttaa. Kun autoa ei viitsi vuokrata ihan vain siksi, että pääsisi eroon tavarasta. Nyt ajattelin sitten kerätä tänne eteiseen sellaisen pinon, joka lähtee seuraavalla kerralla mukaan maalle. Toinen pino mökille (tai väliaikaisesti anoppilaan) ja toinen pino paikalliseen kierrätyskeskukseen. Vielä pitäisi saada yksi (roskalavalta aikanaan dyykattu) senkki mukaan, enkä ole vielä ratkaissut, miten.

suvitus (Ei varmistettu)

Samaa prosessia täällä on käyty läpi hiljakseen jo vuoden verran, siitä asti kun muutettiin. Nyt taidan lähteä mukaan tuohon tavara päivässä -haasteeseen, koska perheemme laajenee kolmehenkiseksi toukokuussa ja lievästi sanottuna jo nyt ahdistaa se tavaramäärä, mikä vauvan myötä muuttaa asuntoon! En oikein suostu siihen, että 70-neliöinen kolmio olisi ahdas kolmelle hengelle. Tavaraa tulee vähintään sen 365 lisää tänä vuonna, joten olisi ehkä hyvä saada edes sama määrä ulos ovesta! Hieman myös ahdistaa vauvanvaatteiden ja muun tavaran saanti hyvää tarkoittavilta ystäviltä ja siskolta. Totta kai meidän opiskelijabudjetti on siitä enemmän kuin kiitollinen, mutta pelkään että lopputuloksena on kasakaupalla "ei niin kivaa tai omannäköistä" -tavaraa, jota ei kehtaa heittää pois, kun on kerran lahjaksi saatu. Nyt jo tämä ongelma on ilmeinen raskausvaatteiden kanssa. Voi olla, että olisi ollut parempi investoida niukkaan mutta omanlaiseen vaatevarastoon, kuin ottaa vastaan kasseittain vaatteita, joita en oikein tule käyttäneeksi. Vaikeaa tämä tavaranhallinta!

Ellielliellie (Ei varmistettu)

Lapsen tuoma lisätavaramäärä on hurja ja suuri osa niistä on käytössä tosi lyhyen aikaa. Oman kokemuksen mukaan paras tavara on lainattu tavara, mutta kierrätys kyllä toimii myös (siinä vaan on hommaa). Meillä 78-neliön kolmiossa ei ole tilasta puute ja teimme periaatepäätöksen että raivaamme vauvan tavaroille tilaa olemassa oleviin säilytysratkaisuihin. Aika hyvin se toimi, kun kun lapsi on melkein 3v. on lisäsäilytyskalustetta tarvittu lastenkirjoille (mikä on ok) ja parin lelukorin verran leluille (90% leluistakin on saatu survottua jo ennen lasta olleisiin kalusteisiin).

Pages

Kommentoi