Pelastava iPad

Isyyspakkaus

No niin, ennen kuin joku ehtii ihmetellä, että miksi niitä lapsia tehdään, jos niiden kanssa ei halua olla, sanotaan heti, että joskus ne on vain saatava hiljenemään ja olemaan hetki paikallaan keinolla millä hyvänsä. iPad on erittäin hyväksi koettu keino, kun kaikki muut on käytetty, ja kesälomallakin usean hetken - ja ravintolaillallisen - pelastus oli jokin alla mainituista sovelluksista.

Ensin on kuitenkin mainittava ehkä paras asia, jonka Apple on keksinyt lisätä iOS:iin: ohjattu käyttö. Kun näpäyttää iPadin kotinäppäintä kolme kertaa, saa päälle ohjatun käytön eli lapsi ei pääse sillä hetkellä päällä olevasta sovelluksesta pois. Buahahahaa.

Ohjattu käyttö pitää kuitenkin laittaa ensin toimintaan iPadin asetuksista: Asetukset > Yleiset > Käyttöapu > Ohjattu käyttö. Samalla kannattaa estää se, että ohjelmaa voi vaihtaa pyyhkäisemällä ruutua neljällä tai viidellä sormella: Asetukset > Yleiset > Moniajon eleet. Näin siis iOS 7:ssä, ja ensi kuussa iOS 8:n myötä kaikki voi olla toisin.

Sitten niihin sovelluksiin. Sovellusten saatavuudesta muille kuin Applen laitteille en ottanut selvää. Arvaukseni on, että Androidille ne ovat ehkä saatavilla, mutta Windows Phone 8:lle todennäköisyys on pienempi. BlackBerryjä tuskin on kenelläkään :)

Kikattava Kakkiainen

Kikattava Kakkiainen ei ole ollut meille tuttu hahmo, vaikka sillä kuulemma oma TV-sarja onkin. Otimme Gigglebug-kutituspelin käsittelyyn nyt kesällä, ja tyttö suorastaan rakastaa sitä. Pelissä on viisi surullista eläinhahmoa, jotka on kutitettava iloisiksi, ja loppuhuipentuma on käpybändi, jossa käpyjä muistuttavat oliot soittavat eri instrumentteja. Aivan hittijuttu. Tyttö pyytää Kakkiaista päivittäin ja jos sanoo ei, hän pyytää sitä uudelleen - ekkeksi aikaa.

 

Rusinapuu

Kikattavan Kakkiaisen Rusinapuu-spin-off on muistipeli, jossa lapsi paljastaa puun oksilla keinuvien heinätuppojen takaa käpybändin muusikoita. Tätä peliä tyttö jaksaa pelata viidenteen tai kuudenteen kenttään saakka, mutta sitten mielenkiinto herpaantuu. On ehkä vielä hieman vaikea kaksivuotiaalle.

Kapun metsä

Kakkiaisen jälkeen lapsen toiseksi suurin suosikki on Kapun metsä. Peli sisältää useamman minipelin, jossa esimerkiksi kasvatetaan jänikselle porkkanoita tai syötetään ketulle marjoja. Viime aikojen hitti on ollut pöllöpeli, jossa tarkoitus on sytyttää kaikkien ruudulla näkyvien tulikärpästen peräpäihin valot palamaan yhtä aikaa. Tyttö jaksaa pelata Kapun metsää yllättävän pitkään.

Virtuoso

"Haluu tätä", sanoo tyttö ja näppäilee ilmaa kuin pianoa. Hän haluaa siis soittaa pianoa iPadilla. Virtuoso olisi muuten kiva, mutta sovellus ei toimi, jos ohjattu käyttö on päällä, joten ei mene kauaa, kun lapsi vaihtaa itse toiseen ohjelmaan.

Paper

Se toinen ohjelma on usein Paper. Siis yksinkertainen piirustusohjelma, jossa pädin ruutuun voi piirtää sormella. Jos sormea liikuttaa nopeammin, tulee paksumpaa viivaa. Myöskään tämä ohjelma ei näytä toimivat ohjatun käytön kanssa, joten aika pian mielenkiinto herpaantuu.

Netflix

Sitten kun kaikki muut keinot on käytetty - tai jos aamulla lapsi on täysin hereillä aivan liian aikaisin - otetaan käyttöön järeimmät aseet: Halinallet. Kyllä: nyt tyttö on löytänyt Netflixistä uuden lempiohjelmansa. Mimi ja Kuku ovat edelleen huippuja, mutta viime aikoina useammin on pyydetty Halinalleja (tai Nalinalleja). Itse asiassa tyttö löysi ne kerran itse vahingossa näppäillessään Netflixissä ja jäi heti koukkuun. Ensin hän keskittyi katsomaan Halinallet-elokuvaa useamman kerran ja nyt hän on katsellut vähitellen Halinallet-sarjaa.

Angry Birds

No joo, tietysti olen näyttänyt lapselle myös Angry Birdsiä. Ihan sitä AB Classicia. (Hän ei muuten enää sano Ää Pöö vaan linnut ovat nykyisin Ääli Pöös tai jotain sinne päin). Peli on vaan lapselle edelleen liian vaikea: Hän ei ymmärrä ritsan käyttöä ja yrittää vetää sormella siihen suuntaan, johon linnut pitäisi lennättää. Linnut lentävät siis taaksepäin. Silti peli näyttää viihdyttävän häntä jonkin aikaa.

Mitä seuraavaksi?

Nyt olisi kiva kuulla teiltä, mitä muita applikaatioita voisin käyttää kasvat... hilj... viihdyttämään lastani tarvittaessa. Pikku Kakkosen appsin löysin jo, ja Lasten Areenakin on ladattu. Siellä muuten näytti olevan myös se Kikattavan kakkiaisen TV-sarjakin. 

Hauskaa! Melkein kiinnostaisi itsekin katsoa, mistä on kyse.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Myönnetään! Joskus se lapsi vaan pitää saada hiljaiseksi. Näistä lähtee meillä kokeiluun ainakin Kapun metsä ja Kakkiainen :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä 2 v 6 kk on jo pitkään osannut käyttää sujuvasti yle areenaa iPadilla, ja viihtyy kyllä sen parissa varsin hyvin. ;) Osaa siis itsenäisesti valita haluamansa ohjelman, ja pysyy siellä lastenohjelmaosiossa ilman mitään ohjattua käyttöäkin. Nykyään jaksaa jo hyvin keskittyä katsomaan kokonaisen jakson ennen kuin ohjelma vaihtuu. Kapun metsä on myös ladattu, samoin Pikkukakkosen sovellus, mutta yleensä valinta on aina yle areenan lastenohjelmat.

Linda-Linda (Ei varmistettu)

Suosittelen Sago Sago -appsejä: http://www.sagosago.com

Forest Flyer ja sisarpelinsä meressä uiva kala ja avaruudessa seikkaileva koira viihdyttävät aikuistakin. Nuo ovat ns. loppumattomia pelejä, eli otus pörräilee metsässä/meressä/avaruudessa ja puuhailee omiaan. Mainioita!

Kummelikopplan

Meidän samanikäistä poikaa viihdyttää eniten Legon Duplo pelit. Juna on niistä lemppari ja jätskikiska hyvä kakkonen. Löytyy ilmaisina appstoresta! 

Piipo79

Meillä jaksaa katsoa youtuben Kaapo-jaksoja. Se alkumusiikki on oikea korvamato, ja meillä sitä lauletaan pikkuneidin toimesta jo ilman ohjelmaakin.

joyjoy (Ei varmistettu)

En tajua, mikä sen Kaapon salaisuus on - ainoa lastenohjelma, jota meidän 2-vuotias katselisi vaikka tuntikausia putkeen!

KleJar (Ei varmistettu)

Meillä näistä on kolme appsia kovassa käytössä. Netflix, Kapun metsä ja kikattava kakkiainen. Angry Birds on kans asennettu, mutta meillä siis sama lapsilla, että vetävät sitä väärään suuntaan =)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Apua onko tää oikeasti näin normaalia että lapsella on tabletti käytössä enemmän tai vähemmän säännöllisesti?! Tai en tiiä apua mutta jotenki olen eläny semmosessa onnellisessa kuplassa, että ei se ole niiiiiiiin yleistä kuin parikin eri puhelinmyyjää (ovat kaupanneet jotain sähköistä satukirjastoa tms) on väittänyt.

Meillä siis ei ole tablettia, ei koeta sille minkäänlaista tarvetta. E odottaa syödessä ihan kauniisti, tai jos ei, niin sitten piirtely ihan paperille on riittävä... mutta mä en vaadi että se on hiljaa. Huutaa ei saa eikä turhaan mölytä, mutta juttelu onnistuu kyllä ja laulaakin saa (järkevällä volyymilla). Ja satunnaisiin kiukkukohtauksiinkaan ei kuole, ei vanhemmat eikä muut syöjät :) Kunhan lapsi rauhoittuu sitten niin, että ruokarauha on kuiten taattu.

Mun mielestä tää tablettijuttu on jännä ilmiö. Tuntuu, että jotkut vanhemmat käyttää sitä jo ennakoiden (eli lapsi ei saa edes mahdollisuutta käyttäytyä/opetella käyttäytymään/odottamaan kauniisti) vaan se tabletti lykätään eteen heti, ettei lapsi vaan ala huutaa. Ja sitten pitkillä automatkoilla se tabletti on paras viihdyttäjä eikä lapsi "jaksa istua" autossa kauan ilman sitä. Tottakai joskus se on hyvä ja ainoa vaihtoehto ja E saa katsoa puhelimen kautta Youtubesta Kaapoa tms. silloin, kun on ihan oikeasti aivan viihtyä yhdessä paikassa eikä mikään muu toimi. Mutta mikään itseisarvo se ei ole ja kaikki muut keinot käytetään ennen sitä.

En siis tarkoita nyt tätä kohdistaa suoraan Tommi sinuun, kunhan vaan yleisesti pohdin :) Lähipiiriin tehdyn empiirisen tutkimuksen mukaan (superluotettavaa, tiedän :D) tabletit yleisestikin on enemmän semmoinen (kärjistetysti sanottuna) kaupunkilaisten juttu. Tiedä sitten onko se se kamalan kiireinen elämä ja sitä rataa, mutta ei mun mielestä täällä ole läheskään kaikissa perheissä tablettia ja jos jollain onkin, niin ei silti alle kouluikäisille ole niissä omia sovelluksia... jotkut pelaa kyllä jo esim. 4-5-vuotiaina mutta silloinkin enimmäkseen tietokoneella.

Mutta tämmöistä ajatusoksennusta ennen aamuseittemää, pahoitteluni jos on joku outo ajatusvirhe! Se on tämä ensimmäinen työviikko hehe..

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän kaupunkilaisperheessä ei tablettia ole (ei lapsella eikä vanhemmilla) kun meistä se on turhake (ei sillä, kannettavia löytyy kyllä ja älypuhelimia). Meillä lasta ei hiljennetä pelaamalla ohjelmia, mutta toisaalta tietokoneesta ei pidetä erossakaan. Hän saa katsoa lempiohjelmiaan Areenasta (tai Youtubesta), yleensä juuri pikkukakkosessa olleita pätkiä tai sitten musiikkia. Tämän lisäksi lapsi tahtoo myös "tehdä kirjaimia", eli silloin avataan tekstinkäsittelyohjelma ja lapsi saa käyttää näppäimistöä. Yksi suosikki on myös katsoa (yhdessä vanhempien kanssa) omia valokuvia tietokoneelta. Automatkoilla (harvinaista herkkua meillä) lapsi on niin innoissaan ettei viihdykettä tarvita, juna- ja lentokonematkoilla viihdykearsenaali sisältää piirustusvihkon, värikynät, tarroja ja duploja - sekä tietokoneen, josta katsotaan jotain sitten kun muut lelut eivät enää huvita. Ravintoloissa meillä on tiukempi linja, silloin viihdykettä ei ole tarjolla pääosin (joskus värikynät ja tarrat) eikä olla oikeastaan tarjottukaan. En noita lasten pelejä sinällään karsastakaan, mutta ei ole tullut tutustua, eikä varmaan 2,5 vuotiaan ole kiire, ehtii sitä myöhemmin (ja kyllä olen sitä meiltä tietotekniikan alalla työskentelevänä, että kyllä nämä taidot ovat tärkeitä, oikeasti innoissani odotan sitä että millaista matskua lasten ohjelmointiin on tulossa ja milloin pääsen opettamaan lastani ohjelmoimaan ... friikki äiti ;)).

Tommi K
Isyyspakkaus

Aa joo, omien valokuvien ja videoiden katseleminen on myös tytöstä tosi hauskaa. Pädiltä ;) Ja ihan työnikään puolesta en pidä tablettia todellakaan turhakkeena, ja jopa hyvin teknologiavastainen Rouvani käyttää huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin omaa iPad Miniään kuin kotikannettavaansa. Hän on myös innostunut lukemaan kirjoja pädiltään.

Mulla taas tuo tietokone on sellainen pyhä asia, että siihen lapsi ei saa koskea. Siellä on liikaa asioita, jotka voivat mennä rikki tms., jos lapsi menee sinne näppäilemään ja räpläämään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, meillä oli nollatoleranssi aikuisten tietokoneesiin koskemiseen ja lapsi ryntäsi aina paukuttamaan näppäimistöä. Päätin sitten yksi päivä että ehkä toinen lähestymistapa toimisi ja opeteltiin miten näppäimistöä käytetään (eli "tehdään numeroita ja kirjaimia"). Tämä selvästi kiehtoo lasta ja hallittu käyttö on nyt sen verran hyvin opittu, että uskallan jättää lapsen katsomaan videota tai kirjoittamaan kirjaimia ilman ihan jatkuvaa valvontaa (ja tokihan varmuuskopiointi pitää muistaa olla hyvä). Olisi meillä pöytälaatikossa yksi ikivanha mutta toimiva mac mini unixilla jonka voisi lapsen käyttöön säätää jos vain jaksaisi :)

Joo ja olen hyvin tietoinen että meidän talous on vähän teknologiavastainen, mutta en ole ihan oikeasti keksinyt mitään (mitä haluaisin) mitä tabletilla voisi tehdä mitä läppärillä ei. Mulle tabletit näyttäytyy vain rampoina tietokoneina (mutta disclaimeri että tablettia olen käyttänyt ikinä ehkä yhteensä vartin verran ja kun kosketusnäytöt eivät tällaiselle näppäimistöön tottuneelle (= tuhansia ja tuhansia tunteja kun on tietokoneessa kiinni sekä työssä että vapaa-ajalla) ole helppoja, niin tokihan opettelu auttaisi). Lapsellehan kosketusnäyttö on mitä intuitiivisin käyttöliittymä (ja kyllä se vieläkin välillä luulee että meidän tietokoneissa olisi kosketusnäyttö). Ehkä meille jonain päivänä tabletti saapuu, tiedä häntä...

Jenppaus (Ei varmistettu)

Valokuvien katselusta tuli mieleen. Nykyään itse kuvaan hyvin paljon joko iphonella tai ipadilla ja kun kuvia katselee, ni niitähän voi zoomata sormien avulla. Well.. Katselin tässä taannoin valokuvia omasta lapsuudestani (siis ihan oikeita valokuvia :D) ja ennen kuin huomasinkaan, niin koitin zoomata yhtä kuvaa.. Eh, ei zoomannut!

Nykyäänkin teetän paljon valokuvia ja laitan niitä albumeihin, kerran veljentyttöni (silloin 4-5v) kysyi hämmentyneenä, että miten ihmeessä sain valokuvat ulos tietokoneesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei ole meilläkään tablettia (lapset 4 ja 8) eikä lapset käytä älypuhelintakaan viihdytykseen. Telkkaria eivät oikein välitä katsoa, pienempi katsoo jonkin dvd-pätkän noin kerran viikossa ja isompi saa pelata tietokoneella 2 krt viikossa, koska muuten tippuu totaalisesti tuonikäisten pikkumiesten maailmasta ulos. Jos et pelaa, et ole kukaan etkä pääse välituntileikkeihinkään mukaan, koska niissäkin leikitään Minecraftia yms. pelejä, joista Täytyy Tietää. Pienempi ei pelaa koneilla vielä mitään. Odotustilanteissa ja automatkoilla meillä luetaan kirjoja ja sarjiksia ja piirretään. Väritys- tai puuhakirja vedetään joskus ässänä hihasta, jos ravintolassa joutuu odottamaan nälkäisenä pitkään.

Piipo79

Samaa mieltä siinä, ettei padi ole ensimmäinen vaihtoehto. Meillä on tietty aika kun saa katsoa. Aina itkun kanssa joutuu lopettamaan!

Tommi K
Isyyspakkaus

Luulen, että lapset käyttävät pädiä enemmän perheissä, jossa sitä käyttävät myös aikuiset, jolloin on aika luontevaa antaa myös lapsen leikkiä sillä. Itse en pidä esimerkiksi sen ihmeellisempänä katsoa tv:tä tabletilta kuin tv-vastaanottimestakaan. Sitten tietysti joku voi olla sitä mieltä, että ei lapsen tarvitse katsoa tv:tä tai pelata lainkaan. Siitä saa olla mitä mieltä vain, itse sanoisin, että kohtuus kaikessa.

Pitää korostaa vielä paria asiaa: Ensinnäkin meillä tabletti ei kuulu lapsella normaaleihin arki-iltoihin. Kotona ruokaillessa ei pelata, eikä meillä ole koskaan edes tv päällä, usein koko iltana.Automatkat, ne harvat, joita teemme, lapsi nukkuu, joten autoviihdykkeeksikään sitä ei tavallisesti tarvita. Myös ravintolassa syödään ensin ruoka, ja pädi kaivetaan esiin vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Toki esim. Italian-matkalla siihen piti turvautua, sillä saatoimme istuskella ravintolan pöydässä helposti puolitoista - kaksi tuntia. Ainakaan meidän kaksivuotiaamme ei pysy niin pitkään paikallaan pelkän piirustuspaperin voimalla.

Pädi käytetään myös mökillä silloin, kun on varmistettava, ettei lapsi karkaa yksin esimerkiksi rantaan. Juu juu, totta kai lapsen kanssa voi mennä yhdessä sinne rantaan, mutta joskus on vain saatava tehtyä jokin homma, tiskattava tai laitettava ruokaa juuri tiettyyn aikaan, ja kokemuksella voin sanoa, että meillä pädi toimii tässä tarkoituksessa paremmin kuin kaikki muut keinot yhdistettyinä.

Annika/Karkkipurkki (Ei varmistettu) http://www.karkkipurkki.com

Loistava vinkki tuo kolme kertaa kotinäppäimen näpäytys, tuommoista olen joskus kaivannut, että lapsi pysyisi yhdessä sovelluksessa! :D
Mun yhdestä postauksesta löytyy vinkkejä mitä meillä pelataan: http://www.karkkipurkki.com/2013/11/ipana-ipad-eli-mita-meilla-pelataan....
Täytysikin tehdä uusi postaus aiheesta, sillä paljon on sovelluksi ladattu tuon jälkeen :)

HannaE (Ei varmistettu)

Meillä tykätään Tocan peleistä. Erityisesti Toca Monster, Toca Kitchen sekä Hair Salon on sekä vanhempien että mukuloiden suosiossa.

Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu) http://hallittuhysteria.blogspot.fi

Legon Duplo-pelit ovat meilläkin olleet suosittuja. Kolmevuotiaana lapsi innostui myös pelaamaan Lola Pandan aakkosjunaa ja matikkajunaa. Rasmus Nallella on myös kiva sovellus, samoin Timpalla, tosin Timpan sovellus taisi olla englanninkielinen eli Timmy Time.

Minä en oikein ymmärrä tekniikkaennakkoluuloisuutta, jota lasten tablettien tai älypuhelimien käyttöön tunnutaan kytkevän. Toki ei ole hyvästä, jos lapsi viettää päivät pitkät tuijottaen vilkkuvaa ruutua, mutta koen että tablettitietokoneen käyttäminen on lapselle huomattavasti hyödyllisempää kuin passivoiva television tuijottaminen.
Nythän pari päivää sitten oli Hesarissa juttua yleissivistyksestä ja siitä miten se edelleen painottuu niin vahvasti pois luonnontieteistä ja insinööritieteistä. Itse insinöörinä kuitenkin vahvasti koen, että tietokoneiden ja tekniikan ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää ja haluan antaa lapselle siihen jo pienestä asti ikätasoisen mahdollisuuden siinä missä muuhunkin yleissivistävään toimintaan. Ei se tabletti vähennä yhtään kirjan arvoa tai kynän merkitystä, mutta pystyy tarjoamaan monenlaista muuta lisäarvoa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Jees, samaa mieltä. Voin taata, että meidänkin tyttömme tekee suurimman osan valveillaoloajastaan jotain aivan muuta kuin hiplaa viihde-elektroniikkaa. Isästä ei voi sanoa samaa :D

empuska

Ei silleen, että ne ennakkoluulot olisivat täysin perusteettomia, jotkut isänmaantoivot oikeasti luulevat, että sovelluksilla pitäisi rahastaa ne juuri syntyneet vauvatkin kehdoistansa. Onneksi yleinen linjaus melkein missä tahansa on ollut se yli 3-vuotiaille. 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Minä en koe itseäni tekniikkaennakkoluuloisena, ennemminkin kriittisenä :) Mun mielestä on paljon tekniikkaa joka on ihan täysin turhaa (no, tabletit on vahvasti lipumassa tähän lokeroon) ja mietin, miksi ihmiset oikeastaan hankkii niitä. En koe itseäni liian kiireiseksi avatakseni ihan läppärin tai vastaavasti en koe, että mun pitäisi esim. autossa päästä katsomaan mitään puhelimen näyttöä isommalta ruudulta. Enkä tajua, miksi iso ruutu on helpompaa kuskata mukana kuin läppäri? Ei nykyään läppärit ole niin painavia...

Mutta joo, ehkä se on tämä pohjoisen junttius joka puskee läpi tms. :D Ylipäätään tämä puhelimenhiplaus-aikakausi on musta kiinnostava. Kattokaapa ympärillenne missä tahansa, missä pitää istua hiljaa yksin (sairaalan odotushuone on hyvä). On ehkä yks pappa nurkassa joka ei räplää puhelinta, kaikki muut istuu nokka kiinni ruudussa. :D

MirvaK

Meillä homman hoitaa kännykät. Äidin puhelimella pelataan Pouta ja isin puhelimesta katsellaan Robinia youtuben kautta. :) Joskus myös Netflix/Watson käytössä ohjelmien katseluun.

Rg (Ei varmistettu)

Me ihmetellään ihan koko perheenä(myös lapset) tätä nykyajan tabletin käyttöä ravintoloissa. On itseasiassa surullista nähdä perheitä ruokailemassa ja kukaan ei juttele lasten kanssa jotka korkeintaan(ei aina) pitävät tauon peleissä tai filmeissä syömisen ajaksi. Ollaan jopa nähty tapauksia, jossa kukaan ei keskustele toisen kanssa, vaan jokainen räpeltää omaa laitetta! Meidän lapset ovat tottuneet jo pienestä pitäen todella hienoihin ravintoloihin ja aina on paperilla ja kynillä pärjätty:) Nyt 8-ja 10-vuotiaina eivät tarvitse mitään, sillä osallistuvat ihan normaalisti pöytäkeskusteluun ja haluavat myös samat menut kuin aikuiset. Me ei olla mitään teknologian vastustajia, päinvastoin ostettiin eka ipad aikoinaan, kun se markkinoille tuli. Meille nä härvelit eivät vain kertakaikkiaan kuulu ruokapöytään. Ruokailu on sosiaalinen hetki, johon kuluu että kaikki perheenjäsenet keskustelevat keskenään. Mutta tänäpäivänä tuntuu, että edes aikuiset eivät enää osaa olla jatkuvasti räpläämätttä puhelimiaan;)
Asumme ulkomailla Sveitsissä ja täällä suhtaudutaan muutenkin median käyttöön kriittisemmin kuin suomessa. Meillä on kyllä kotona kaikki pelit ja vehkeet, mutta käyttö rajoitettua. Se tarkoittaa 2x1/2h/vko tablettia, Wiitä, tai Nintendoa viikossa ja 1h telkkaria viikolla ja lauantaisin filmi. Kuulostaa vähältä, mutta me ollaan aika normi perhe tämän osalta. Täällä lapset ovat jo ekalta tietysti vähintään kolmeen asti koulussa ja eivät vietä iltapäiviä yksin. Osaavat kyllä käyttää hyvin mediaa tälläkin media-ajalla, googlailla kiinnostavia juttuja ja 10-vuotias käyttää ystäviensä kanssa Whatsappia. Täällä ei lapsilla muutenkaan kännykät kuulu ala-asteella vakiovarustukseen.
Mä en siis halua mitenkään arvostella näitä tablettien käyttäjiä, mutta ilmankin pärjää vallan hienosti. Ja lapset pystyvät todellakin istumaan tunteja ruokapöydässä väsymättä 1-ja 3-vuotiaina, ollaan itse se monesti todettu(itseasiassa Gourmet-ravintolan hillitty ilmapiiri rauhoittaa lapsia). Olen joutunut myös lentämään kahden(eka kerran yksin, kun lapset 9kk ja 21/2)n kanssa ihan pienestä lähtien ja silloinkin vielä tabletittomana aikana tehtävävihot riitti vallan hyvin ja muistan vielä hyvin, että sain iltalehdenkin tuolla ekalla lennolla luettua!

Nuu (Ei varmistettu)

Ai kuinka hienosti yleistetty! "Lapset pystyvät todellakin istua pöydässä tunteja"... Et ole yksilöistä kuullut? Tokihan kaikki maailman lapset istuu kitisemättä vaikka koko päivän siinä pöydässä. Tai sitten ei.

Täytyy sanoa, että saattaisi itselläkin kiukutuskäyrä nousta jos ravintolassa
pitäisi istua useita tunteja. Voisi kuvitella, että löytyy lapsia joille se nätisti käyttäytyminen alkaa olla parin tunnin jälkeen melkoisen hankalaa.

Anomuumi (Ei varmistettu)

Ai kun on hyviä vanhempia liikkeellä täällä! Hei, te, jotka kirjoitatte, että "ilmankin pärjää": tarkoitatte, että TE pärjäätte ilmankin. Te ette voi tietää muista.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mä kyllä väitän, että ihan tasan varmasti jokaikinen pärjäisi ilman tablettia. Kuten pärjäisi ilman älypuhelinta, kannettavaa tietokonetta, omaa nettiyhteyttä, telkkaria, tiskikonetta, vedenkeitintä... mikään näistä nyt ei ole välttämätön asia elämisen kannalta ;)

Mutta siis minä en ainakaan tarkoittanut kommenttiani noin, mua vaan ihan oikeasti kiinnostaa tämä, miten tabletti tai useampi joka perheessä alkaa olla jo normi ja se, ettei sitä ole puolestaan on jo epänormaalia. Esim. pikkusiskoni sai valita, tekeekö kouluun kasvikansion käsin paperikansioon vai tekeekö sähköisen kansion tabletilla. Koululta ei saanut tablettia lainaksi, koska "kyllähän se kaikilta alkaa jo löytyä".

Riittag (Ei varmistettu)

Mäkin tarkoitin tuossa nyt lähinnä, että ruokapöydässä istumisen ajan pärjäisi ilman tablettia. Tämä näyttää kuitenkin olevan kulttuuriero ja suomessa tähän ei suhtauduta mitenkään kielteisesti. Mun lasten koulusta tulee joka lukuvuoden alussa suositusaikoja median käyttöön, kun sillä liikakäytöllä koetaan olevan niin suuri merkitys lasten keskittymiskykyyn.

Eräs äiti (Ei varmistettu)

No haloo, kyllähän sitä nyt pärjäisi vaikka ilman bussia, sitten vain lähtisi kävelemään kolme tuntia aiemmin töihin joka päivä. Mutta tyhmäähän se olisi.

Teknologia ei aina ole saatanasta vaikka niin näyttävät monet ajattelevan. En vaan voi ymmärtää tätä nykysukupolven syyllistämistä ja muiden valintojen haukkumismentaliteettia. Mun vanhemmat on kasvattaneet mut käytännössä niin, että ovat painaneet videoista play-napin päälle ja seuraavat neljä tuntia vierähtikin telkkaria katsellen. Eivätkä he koe siitä minkäännäköistä huonoa omaatuntoa. Toki olisin toivonut, että minua olisi lapsesta asti opetettu esim. liikkumaan enemmän (ettei aikuisena tarvitsisi opetella kaikkea kantapään kautta), mutta silti vanhempani eivät edelleenkään ajattele, että videoissa tai heidän kasvatusmetodeissaan olisi mitään pahaa. Ja minusta ei ole tullut sarjamurhaajaa, syrjäytynyttä vaan ihan normaali kansalainen.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Ei tietenkään teknologia ole saatanasta - jos olisin tuota mieltä, tuskin naputtelisin tätä kommenttia älypuhelimellani :) mutta edelleen mun mielestä on paljon ihan turhaa teknologiaa ja juuri esim. koulumaailma on menossa jossain määrin vähän liiankin teknologiakeskeiseen suuntaan. Toki vaikka Smartboard ja ne tabletit tuovat monipuolisuutta opetusmenetelmiin ja joo pitää jokaisen hallita vähintään perustaidot, mutta kyllä mun mielestä satunnaisempikin käyttö riittäisi... ei sen teknologian tarvitsisi välttämättä kuulua ihan jokaiseen koulupäivään.

Mutta joo, mielipiteitä on moneen junaan :) on vaan hauska huomata myös se, että heti kun kyseenalaista jotain teknologiaan liittyvää, leimataan ennakkoluuloiseksi teknologiavihaajaksi. Se koira älähtää jne?

prasa (Ei varmistettu)

Meidän 1.5 v tyttömme suosikki on jo melko pienestä asti ollut Sound Touch https://itunes.apple.com/us/app/sound-touch/id348094440?mt=8. Siinä ruudulta tökkimällä avautuu erilaisten esineiden, laitteiden yms. kuva ja kuuluu siitä lähtevä ääni. Lisäksi kertojaääni sanoo suomeksi, mitä kuvassa on.

GarageBandillä soittelu on toinen suosikki.

Ja tietysti mummin kanssa juttelu FaceTimella ...

t. Mikko

PS. Ohjattu käyttö estää moniajon eleet automaattisesti eli niitä ei tarvitse erikseen asettaa pois päältä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hmm, mulla moniajon eleet kyllä pysyivät päällä, vaikka ohjattu käyttö oli käytössä. Ihmettelin monesti, miten tytöllä oli päällä jokin toinen ohjelma, vaikka olin varmasti laittanut ohjatun käytön päälle vaikkapa Kapun metsässä. Sitten huomasin joskus, miten hän pyyhki näyttöä kädellä ja ohjelma vaihtui toiseksi.

Meren rannalla

Meidän tän hetkiset hitit on Ocean II, jossa on kaikenlaisia pikkupelejä (muistipeli, tarrojen liimaamista ja väritystä) sekä Busy Shapes, joka kehittää lapsen kädentaitoja. Tässä tosin vaikeusaste kasvaa aika nopeasti, joten olen nollannut sen aina, kun lapsella menee hermot (eli ei osaa enää). 

Hei mua kiinnostais, kun kiinnitin huomiota muistaakseni teidän New Yorkin matkan yhteydessä, että teidän neiti katsoi Mimiä ja Kukua tabletilta lentokoneessa. Osaako kukaan sanoa pystyykö noita jotenkin lataamaan tabletille silleen, että niitä vois katsoa myös ilman nettiyhteyttä? Esim. jotenkin DVD:ltä siirtää tablettiin tai jotenkin. Netflixkin vaatii kai aina nettiyhteyden? Meillä ei kyllä ole ipadia, vaan Samsung Galaxy Tab3. Meillä on yksi pitkä ajomatka tulossa, joten uskon, ettei poika nuku kuin max. kolme ensimmäistä tuntia, joten hermo saattaa lapsella sitten mennä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Netflixistä ei voi ladata ohjelmia offline-käyttöön, ja koska ohjelmatarjonta määräytyy sen mukaan, missä maassa milloinkin on fyysisesti, suomalaisia lastenohjelmia ei voi edes katsoa, kun menee toiseen maahan. Mimin ja Kukun rippasin itse DVD:ltä iPadille. Se ei oikeastaan ole laillista, mutta en koe kovin isona rikkeenä sitä, että kopioin omistuksessani olevalta taltiolta sisällön toiseen laitteeseen omaan käyttööni. Ja lisäksi se on ainoa tapa saada kyseinen ohelma pädille, koska ko. ohjelmia ei voi ostaa siihen mistään.

Armas (Ei varmistettu)

Käytän työssäni tablettia ja teen tabletin opetuskäyttöön liittyvää tutkimusta. Tabletti on tosi kätevä monissa pikku jutuissa, usein tablettien sovellukset ovat paljon parempia kuin tietsikan. Kaikkeen puuhailuun ja vapaa-aikaan liittyvään tabletti on kiva. Mutta varsinaisia töitä en viitsi tehdä tabletilla, heti alkaa tökkiä. Lehtien lukeminen, apple-TV:n käyttö ym. toimivat tabletilla sujuvasti. Mutta jos pitäisi valita kumman otan, kannettava vai tabletin, ottaisin ilman muuta kannettavan. Siinä että lapset hallitsevat mobiililaitteiden käytön on paljon hyvää. Käytön pitää vaan olla hallinnassa. Tommin perhe on varmasti esimerkillinen tässä. Valitettavasti turhan monet suomalaiset (me jotenkin kummasti addiktoidumme laitteisiin) eivät käytä mobiililaitteita järkevästi.

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, en mäkään läppäriä korvaisi tabletilla kokonaan, ja käytännössä kaikki "oikeat" hommat ja työt teen läppärillä. Kirjoittaminen kosketusnäytöllä on niin hirveää, etten lähetä oikeastaan hirveän mielelläni edes tekstiviestejä/iMessageja. Silti pahin puute nykyisissä pädeissä on muistin vähyys ja ontuva moniajo. Harmittaa se, että kun jonkin sovelluksen laittaa taustalle ja käy toisessa sovelluksessa, ei ole mitään takeita, että se, mitä ruudulla aiemmin oli, pysyy tallessa.

Salallaa (Ei varmistettu)

Hih... pohdin tuossa jossain vaiheessa minäkin tabletin hankintaa, lähinnä pitkien ajomatkojen viihdykkeeksi lapselle... no vielä voidaan lykätä hankintaa jos tuo on se vahvin kriteeri, koska viime aikojen hitti viihdyttäjä autossa on navigaattori ;)

I love mondays

Meillä lapsen serkku on ollut jo pitkään (2,5v) hulluna Bumbaan ja saatiin eräiden ystävien alle 2v myös "koukkuun". (Oli tullut todella tarpeeseen auton hajottua autobanalle saksassa)

Meillä 11kk jaksaa noin minuutin "pelata" pekaaboo -pelejä kännykällä, lähinnä haluaa puhua luuriin ;) meillä padi on mutta sitä ei käytetä, saa nähdä aktivoidutaanko kun lapsi kasvaa. Itse toivon että ei kovasti sillä osassa lähipiiriä on havaittavissa hienoista padiriippuvuutta..

Mari_anne (Ei varmistettu)

Meillä hankittiin pädi, kun esikoinen halusi katsoa YouTubesta leikkipuisto-videoita ja tökki turhautuneena tietokoneen ruutua samaan tapaan, kuin äidin kosketusnäyttö puhelinta. Esikoinen oli tuolloin n. 3-vuotias ja osasi jo hyvin etsiä esim. puhelimesta kuvat ja videot, mitä edelleen katsotaan mielellään. Nyt tytöt ovat 1,5- ja 4,5-vuotiaita ja edelleen isosisko, joka ei halua nukkua päiväunia, saa sitten katsoa hetken Pikku Kakkosta tai Lasten Areenaa sillä aikaa, kun pikkusisko nukkuu.
Meilläkään em. laitteita ei käytetä normaalissa arjessa esimerkiksi ruokapöydässä, mutta jos ollaan reissulla, ja illallisella, niin kyllä siellä annetaan se älypuhelin käteen ja annetaan katsoa videoita sen jälkeen, kun on itse syönyt, jotta vanhemmatkin saavat syödä annoksensa loppuun.
Tottakai haluaisin, että juuri minun lapseni olisivat ne 'rusetti-päässä-kiltisti-paikoillaan-3h-istuva' lapsi, joka syö annoksensa siististi ja osallistuu keskusteluun sivistyneesti, mutta 'valitettavasti' lapseni ovat elohiirien sukua, joille 20 minuuttiakin on pitkä aika, ja jotka ovat kiinnostuneita kaikesta ympärillä olevasta. Jos siis ravintolassa ollessani haluan saada itsekin syötyä, sen sijaan, että juoksisin ympäri ravintolaa pienemmän perässä, on helpompi antaa se puhelin käteen ja antaa katsoa niitä valokuvia tai videoita :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meillä kaksivuotiaan tablettisovelluslemppareita ovat PikkuKakkosen lisäksi Animal Hide&Seek, jossa saa etsiä kirahveja, norsuja yms. piiloistaan. 

Meillä on tabletti vain kotikäytössä ja jos tyttö saisi päättää, se puuhailisi sen kanssa vaikka kuinka...mutta toistaiseksi rajoitetaan käyttöä kyllä aika tiukasti; yleensä tyttö saa vartin verran touhata tabletin kanssa ja meillä se on myös suurimmaksi osaksi yhteistä tekemistä eli emme jätä tyttöä yksinään tabletin ääreen (no okei, nyt kun vauva on talossa niin pari kertaa on kyllä jätetty). Mä en näe kovin kummoista eroa siinä, puuhaillaanko me hetki yhdessä muovailuvahan vai tablettisovellusten äärellä.

Mitä tulee siihen, että kyllä lapset istuvat hiljaa ravintolassa vaikka kaksi tuntia piirustuspaperiin raapustaen niin oma mielipiteeni on, että tähänkin vaikuttaa se kuuluisa temperamentti aika paljon...lapset vain ovat erilaisia ja siinä missä joku piirtäisi paperille hamaan tappiin asti tai kuuntelisi aikuisten keskustelua kiinnostuneena vaikka muutaman tunnin putkeen niin joku toinen kaipaa vähän muunkinlaista tekemistä. Me käydään sen verran harvoin ulkona syömässä, ettei ole vielä jouduttu turvautumaan mihinkään sen kummempiin viihdytyskonsteihin kuin sellaiseen hyvin perinteiseen "sovellukseen": opetin viime ravintolareissulla tytölle "Harakka huttua keittää" -lorun ja sitä se onkin ahkerasti piirrellyt meidän käsiin viime aikoina :) 

Nuu (Ei varmistettu)

Meillä taitaa olla samanikäiset lapset, koska pienempi on syntynyt 05/12.

Isompi täyttää kohta viisi ja on tässä taloudessa ainoa lapsi, joka jaksaa katsoa telkkaria tai pelailla. Pienempi on saanut nyt vuoden verran katsella Pikku Kakkosta isomman seurana, mutta lähtee leikkimään aina parin minuutin katselun jälkeen. Isompikin "oppi" vasta 2,5-vuotiaana istumaan ruudun ääressä.

Pienemmälle on pädillä Kapun metsää ja duplon pelejä. Duplot ovat olleet vielä aika vaikeita ja Kapua on osannut pelailla puolisen vuotta. Kiinnostus ei vaan tosiaan riitä, joten taidotkin vastaavat aloittelijaa.

Teknologiassa kannattaa aina muistaa, että jos kaksivuotiaskin OSAA, niin mikä aikuista estää? Asenteet, ennakkoluulot jne. koska selkeästi appsit eivät vaadi ydinfysiikkaa, vaan mielenkiinnon opetteluun.

Isomman mediankäyttöä tarvitsee rajoittaa ja tällä hetkellä tyyppi saa katsoa telkkaria parina päivänä viikossa ja pelata satunnaisesti. Automatkoilla must have on tämän kesän kokemuksella äänikirjat. 5v on todellakin genreä ikiliikkuja ja noiden avulla ollaan saatu myös kesällä päivälepo aikaiseksi, kun aiemmin se rauhoittuminen on ollut aika vaativaa.

Tykkään latailla pelejä, joissa lapsen täytyy itse tuottaa ja tehdä. Areenan poistin, koska homma meni pädillä aina siihen katsomiseen, enkä koe sen passiivisen mediankäytön olevan niin välttämätöntä. 5v tykkää Legon peleistä, AB:sta ym. Nyt ajattelin synttärilahjaksi ladata Minecraftin.

Mutta ihan tärkeintä mediankäytössä on se laatu. Vaikka 2v osaisi käyttää aikuisen tasoilla laitteita, ei 2v mitenkään pysty sietämään K7- ja yli pelejä tai ohjelmia. Musta tuntuu, että monet vanhemmat ostavat jo eskareilleen K-18 pelejä, "koska kavereillakin on". Ehdottomasti ikärajojen mukaan valintoja ja mielummin liian "nössö" ku hirvee.

Kommentoi