Sairaan lapsen hoitamisesta

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun tässä itse olen potenut nuhaa muutaman päivän, ja myös Rouva ja poika ovat olleet kipeinä, odottelen milloin tyttö sairastuu vuorollaan. Nyt hän voisi olla kotona äitinsä kanssa, mutta varsinkin ensimmäisenä päiväkotivuonna nuhakausi oli varsinainen riesa. Onneksi tyttö on sen jälkeen ollut melko terve, ja sairaspoissaolot ovat jääneet muutamiin päiviin.

Uusi pieni nuhanenä

En todellakaan kuulu niihin vanhempiin, joiden mielestä lapsen kuuluu jäädä kotiin jokaisesta aivastuksesta tai vuotavasta nenästä, vaan lapsen on oltava oikeasti sairas: kuumeessa tai poikkeuksellisen väsynyt. Silti päivän tai kahden poissaolo silloin tällöin on kovin harmillista, sillä mekin teemme Rouvan kanssa töitä, joita kukaan muu ei tee meidän poissaollessamme.

Onneksi sentään työnantajani on joustava, ja sairasta lasta saa hoitaa omalla ilmoituksella neljäkin päivää. Tähän olen tottunut myös koko työurani ajan, joten pidän sitä itsestäänselvyytenä.

Siksi olinkin hyvin yllättynyt, kun luin eilen Helsingin Sanomista, että osa työnantajista vaatii edelleen lääkärintodistuksen jo lapsen ensimmäisestä sairauspäivästä. (Kuka saa jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin? Työnantajien ehdoissa kotihoidolle on rajuja eroja, HS.fi 12.9.2016)

Kuulostaa aikamoiselta yhteiskunnan terveydenhuoltoresurssien tuhlaukselta, ja saattaa myös kannustaa vanhempia laittamaan sairas lapsi mieluummin päiväkotiin tai kouluun kuin lähteä jonottamaan lääkärintodistusta tai maksamaan siitä yksityiselle.

Myös perustelu tälle käytännölle kuulostaa ihmeelliseltä. "Kun kyseessä ovat kymmenien ihmisten työryhmät, ei esimies tunne heitä kaikkia tosi hyvin", kerrotaan eräästä henkilöstöhallinnosta.

Voisi tietysti ihmetellä, miten monta kymmentä alaista yhdellä esimiehellä onkaan, ja miten hän voi hoitaa tehtävänsä esimiehenä tuntematta alaisiaan, mutta ihmettelen myös sitä, mikä on tämä "tosi hyvin" tuntemisen taso, joka tällaiseen luottamukseen vaaditaan.

Nykyisin kaikki poissaolot merkitään kuitenkin järjestelmiin, ja todennäköisesti firmassa kuin firmassa HR seuraa poissaoloja ja puuttuu asiaan, jos yksittäisellä työntekijällä on niitä toistuvasti, erityisesti maanantaisin, olivat ne sitten omia sairauslomia tai sairaan lapsen hoitopäiviä. Ei tällaiseen seurantaan kovin henkilökohtaista suhdetta alaisen ja esimiehen välillä tarvitse.

Vielä uskomattomammalta kuulostaa se, että työnantajat saattavat vaatia todistusta myös puolison työssäolosta. Omiin korviin tämä kuulostaa lähinnä kiusaamiselta, mutta ehkäpä jollain työpaikalla on todella ollut joskus tarvetta tällaiseen kontrolliin. Painotan sanaa joskus.

Muuten kehottaisin kyllä työntekijöitä keskustelemaan oman työpaikan henkilöstöedustajien kanssa, jotta ylimääräisistä lääkärintodistuksista ja puolison työssäolotodistuksista voitaisiin neuvotella työnantajan kanssa ja luopua niistä.

Väärinkäytöksiin puuttuminen jälkikäteen toimii omien havaintojeni mukaan niin hyvin, että tarvetta tiukempaan kontrolliin ei ole. Eiköhän se olisi ihan tätä päivää ja myös kaikkien etu. 

Share

Kommentit

Piipo79

Mietin ihan samaa itsekin. Itse näen että luottamus syntyy jos luottaa toiseen yhtä lailla. Antaa vastuuta olipa työnkuva mikä hyvänsä. Yksipuolista luottamusta ei ole olemassa. Työympäristö missä työntekijöiden poissaoloja tai kahvitaukoja täytyy mikromanageerata, ei voi lähtökohtaisesti olla kovin tuottava vaikka työntekijä olisi paikallakaan. Jos tällaista on niin ongelma on varmaan useammin johtamisessa kuin yksilöissä. Ehkä katson tätä yksipuolisesti asiantuntijatyön näkökulmasta mutta yhtä kanssa, samat motivaattorit on olipa työ mikä hyvänsä. Vastuu ja luottamus.

Tommi K
Isyyspakkaus

Sama täällä. Olen ollut töissä vain asiantuntijaorganisaatioissa, joten siksi tämä kontrollin maksimointi tuntuu niin vieraalta. Yhtä vieraalta tuntuvat kellokortit.

Ma_riia (Ei varmistettu)

Sen verran täytyy puhua näiden vaatimusten puolesta, että niin hienolta kun molemminpuoleinen luottamus kuulostaakin, se ei kaikkien yksilöiden ja alojen kohdalla toimi. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että näissä asioissa on ja voi tulevaisuudessakin olla mahdollisuus paikalliseen sopimiseen.

Jokaisessa vähänkin suuremmassa työyhteisössä on niitä, jotka käyttävät hyväksi palkallisia poissaoloja ja näiden henkilöiden toiminnasta tulee yksittäisellekin työnantajalle satojen eurojen menetyksiä jokaiselta poissaolopäivältä. Asiantuntija- ja muissa toimistotöissä menetys on tietysti pienempi, koska hommat voidaan siirtää toiselle tai antaa odottaa niin kauan että henkilö saapuu takaisin töihin, mutta esimerkiksi asiakaspalvelutyössä täytyy joko samalle päivälle ottaa sijainen, jolloin ikäänkuin maksat yhden henkilön työpanoksesta kahdelle, tai jos sijaista ei ole saatavilla, jää työt tekemättä, jolloin maksat poissaolevan palkan samalla kun tuloja ei tule.

Tietty prosentti ihmisistä käyttää järjestelmää hyväkseen vaikka lääkärintodistus vaaditaan, mutta se kuitenkin karsii osan pois. Tietysti olisi reilua, että jos esimerkiksi on kerran kymmenessä vuodessa oksennustaudissa, niin ei tarvitsisi mennä lääkäriin, mutta ei sekään ole sallittua että yhdeltä työyhteisön työntekijältä vaaditaan lääkärintodistus ja muut saavat olla palkallisesti pois pelkällä ilmoituksella. Työnantaja on myös aika voimaton näiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat "sairaana". Tiedän tapauksia, jossa puhuttelun jälkeen sairauspoissaolot väheni alkaakseen vain uudestaan kuukauden parin päästä ja kyse oli aina ns. todistamattomista sairauksista (selkäkipu, flunssainen olo, ripuli) jotka tulivat aina ennen viikonloppua, vapaapäivää, lomaa jne.

Kannattaa myös muistaa, että usein lääkärintodistus on edellytys nimenomaan palkalliseen poissaoloon. Tietysti oma kysymyksensä on se, onko varaa olla töistä pois palkattomana, mutta ei lääkärintodistus ole aina edellytys sille että voi jäädä kotiin.

Järjestelmän hyväksikäyttäjiä on aina, oli järjestelmä millainen tahansa, mutta kannattaa muista työtehtävien erilaisuus. Moni pienyrittäjä jättää palkkaamatta työntekijöitä sen vuoksi, että kulut on vaan niin massiiviset. Suuressa organisaatiossa se yksi saikuttaja voi olla vaan tippa meressä, mutta joltain pienyrittäjältä voi sen vuoksi lähteä elinkeino.

(Täytyy nyt vielä lisätä tämä pakollinen disclaimer että olen itse työntekijä, joka työskentelee yrittäjien kanssa. En siis "edusta" kumpaakaan puolta, mutta järjestelmä on tuttu molemmilta puolilta)

Tommi K
Isyyspakkaus

Paikallista sopimista tuskin kukaan on ottamassakaan pois, joten työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan, jos pitävät sitä tarpeellisena. Kannattaa muistaa myös, että kontrollin puoltaja ko. lehtijutussa ei edusta pienyritystä vaan yhtä maan suurimmista. Sen haluan myös sanoa, että siinä työssä, jonka itse tunnen asiantuntijatyönä, tehtäviä ei yleisesti ottaen voi siirtää toiselle, vaan ne on tehtävä itse toisena päivänä.

Markkula (Ei varmistettu)

Moi Tommi. Työvoimavaltaisilla aloilla teollisuudessa, kaupassa, hoitoalalla jne. jne. sairauspoissaolojen hallinta ja niihin vaikuttaminen on tosi haastava (ja hintava) kysymys.

Toimialojen erojen lisäksi työpaikkakohtaiset erotkin ovat välillä tosi isoja, eikä yhtä kaikille sopivaa patenttiratkaisua ihan helposti löydy. Siinä missä monelle työpaikalle sopii ehdottamasi joustava malli, on yhä löydettävissä myös vahvaa näyttöä "vanhanaikaisten ja kontrolloivien" mallien toimivuudesta ja tehokkuudesta osalla työpaikoista. One size fits all but us. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Moi Markkula! Näin varmasti onkin. Onko sinulla muuten jotain lisätietoa siitä, miten paljon sairaspoissaolot / sairaan lapsen hoitopoissaolot lisääntyvät työvoimavaltaisilla aloilla, jos lääkärintodistusta ei vaadita?

Vierailija (Ei varmistettu)

En tiedä onko poissaolojen määrää lapsen sairauden vuoksi tutkittu missään vaiheessa. Työntekijöiden sairauspoissaoloja sen sijaan on selvitetty ja tutkittu enemmänkin. Kun työpaikoilla on siirrytty omailmoituskäytäntöön sairauspoissaoloissa, on poissaolojen kesto lyhentynyt, mutta toisaalta niiden määrä on lisääntynyt hieman. Lopputulos on ollut se, että sairauspoissaolopäiviä vuodessa per työntekijä on ollut ihan saman verran kuin ennen omailmoituskäytännön käyttöönottoa. Toisin sanoen kokonaiskuvaa tarkastellessa ei ole ollut eroa poissaolomäärissä riippumatta onko poissaoloista vaadittu todistus vai ei. Sen sijaan aikaa, vaivaa ja rahaa säästyi, kun poissa sai olla omalla ilmoituksella. Kannattaa myös muistaa, että työnantajalla on aina oikeus vaatia luotettava selvitys (ts. yleensä se lääkärin todistus) poissaolon syystä silloinkin, kun työpaikalla on omailmoituskäytäntö käytössä. Alla vielä muutama linkki aiheeseen liittyen.
http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2016021621127297_tb.shtml
http://www.ttl.fi/fi/tyoterveyshuolto/tyokyvyn_tuki/sairauspoissaolo/siv...
http://www.hs.fi/ura/a1441164359233
https://www.metalliliitto.fi/uutiset/-/news/336563

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos näistä, mielenkiintoista!

Torey
Näissä neliöissä

On myös inhottavaa jos kysytään, että eikö mieheni voisi jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Voisi toki, mutta minun korvaamiseni työpaikalla on kymmenen kertaa helpompaa kuin mieheni, plus hän tekee normaalisti 12h työpäivän, mutta kotiin jäädessään saisi palkan vain tavan tunneista ja ylityörahat jäisi saamatta. Eli sekä rahallisesti että sijaisen kannalta helpompi näin.

Mutta kun itse olin karseassa angiinassa, mieheni pääsi ilman ongelmia töistä aikaisin. Eli ongelmaa pomon kanssa ei ole! Itselläni sen sijaan on joskus ollut pomoja joiden kanssa on ollut inhottavaa, vaikka lapsen sijasta sairastaja olisinkin ollut minä! Etenkin raskausaikana kun en pystynyt supistusten takia nostelemaan, minut pistettiin totaalisesti syrjään kuin minua ei olisi ollutkaan enää palkkalistoilla, kunnes ärähdin ammattiliittoni avulla.

pohdintaa (Ei varmistettu)

mutta onhan se työnantajalle epäreilua, jos sairaan lapsen vanhemmista aina se heillä töissä oleva jää lapsen kanssa kotiin. jos minulla olisi yritys, niin luultavasti kysyisin itsekin, että eikö joskus se toinen vanhempi voisi jäädä kotiin hoitamaan, muuten kulut jäisi aina minun yritykseni hoidettavaksi vaikka lapsella kaksi työssäkäyvää vanhempaa olisikin. kuulostaisi reilulta, että tässäkin olisi joku balanssi tai vaihtelua. yrityksen tulisi kohdella työntekijöitään humaanisti, mutta sosiaalitoimisto se ei kuitenkaan ole.
ja olisi myös tasa-arvon kannalta tärkeää, että mami ja isi vuorottelisivat noita poissaoloja. jos pienen lapsen äiti on se, joka jää _aina_ kotiin hoitamaan... niin pitkässä juoksussa, kumman itse ottaisit firmaasi töihin, pikkulapsen äidin vai isin?

Viikunamuija (Ei varmistettu)

Amen! Juuri näin! Myönnän, että itse työnantajana palkkaisin mieluummin pikkulapsen isän kuin äidin.

Ja ehkä se tärkein kysymys: miksi työnantajan täytyy maksaa palkkaa sairaan lapsen hoitamisesta? Mitä jos lapsia on perheessä neljä ja joku aina vuorotellen sairaana? Onko työnantajan "vika" jos lapsi sairastaa?

Entä sitten kun yrittäjän lapsi sairastaa, silloinhan kukaan ei korvaa sairaspoissaoloja... Kyllä, olen se yrittäjä (ja työllistäjä), joka on joutunut ottamaan sairaan lapsensa mukaan työpaikalleen, koska työt on täytynyt hoitaa lapsen flunssasta huolimatta! Jos yrittäjä jättäisi työnsä tekemättä lapsen sairastelujen vuoksi olisi pitkällä juoksulla ainakin ammattiliitto, AVI ja verottaja kimpussa. Näitäkin seikkoja kantsii miettiä samalla kun "jeesustelee" työnantajan "joustamattomuudesta" yms. ;)

Pujo (Ei varmistettu)

Kaikki sympatiat pieniyrittäjille, mutta luettuasi kommenttisi en ihmettele yhtään, miksi naiset eivät saa aikaiseksi "hyvä sisko" -verkostoja vaan miehet jyllää. Voisitko vielä enemmän syyllistää naisia lasten saamisesta? Onneksi omalle kohdalle sattui aivan ihana yrittäjä, jolle raskauteni oli kova paikka, mutta silti totesi "Älä pode yhtään syyllisyyttä, vaan nauti loppuraskaudesta ja äitiydestä."

pohtii (Ei varmistettu)

systeemin pitäisi olla sellainen, että äidin palkkaaminen ei olisi taloudellinen riski yritykselle ja äidit olisivat muiden työnhakijoiden kanssa samalla viivalla.
tiedätkö, sun työnantaja voi olla aivan ihana ihminen ja tsemppari, joka saa työntekijänsä loistamaan ja antamaan parastaan. ja hän aivan varmasti voi aidosti välittää, mitä hänen työntekijöidensä perheille kuuluu, mutta silti hän on se joka maksaa kaikki kulut. ihan saman verran hän olisi maksanut, vaikka olisi ollut hirviöpomo helvetistä. nyt sulle jäi parempi mieli, mutta muuten tilanne on ihan sama.

Tommi K
Isyyspakkaus

Palkan maksaminen lapsen sairaspäiviltä on määritelty useissa työehtosopimuksissa, joiden tarkoitus on tietysti ajaa työntekijöiden etua. Kyse on myös työnantajakuvasta: kyllä varmasti moni vanhempi voisi harkita pari kertaa, menisikö töihin paikkaan, joka ei maksa palkkaa lapsen sairaspäiviltä, jos on varaa valita. Yrittäjän on valitettavasti kannettava yrittäjän riski, siitä ei pääse mihinkään.

Hyvä Äiti

Aah, ihanaa kuulla, että tässä tasa-arvoistuvassa työelämässä on vielä työnantajia, jotka palkkaavat mielummin isin kuin äidin. Mutta tiedätkös mitä! Se sinun palkkaamasi isi voi olla ihan yhtälailla se, joka AINA jää hoitamaan sairasta lasta kotiin. 

Ja mitä tulee työnantajan velvollisuuteen maksaa sairaan lapsen hoitamisesta, niin eikö se olisi hieman ikävää jos sinunkaan alaisuuteesi ei enää saataisi ketään töihin, koska meiltä loppuu ihmiset täältä kun kukaan ei halua tehdä lapsia yhteiskunnassa jossa keskustellaan siitä kenen "vika" on, että lapsi sairastaa.

Ymmärrän työnantajan näkökulman tässä, että tiukkaa tekee kun työntekijä palkallisena hoitaa sairasta lastaan, mutta vaihtoehdot tälle asialle on se, että työntekijä ei hoida sairasta lastaan (koska ei se ole myöskään vanhemman "vika" että lapsi sairastaa), jolloin sairasta lasta ei hoida kukaan. Useimmiten kuitenkin ne alat joilla nämä työntekijän (lapsen) sairauspoissaolot ovat ongelma ovat matalapalkkaisia, jolloin työntekijällä ei todellakaan ole vaihtoehtona olla palkatta hoitamassa sairasta lastaan. 

Ma_riia (Ei varmistettu)

Tämä on äärimmäisen suuri ongelma. Tietysti on perheitä, joissa poissaolot jakautuvat tasaisesti kummallekin vanhemmalle, mutta sitten on näitä joissa se on aina vain toinen vanhempi. Itsekin tiedän työnantajia, jotka ovat kysyneet joskus pystyisikö lapsen toinen vanhempi jäädä kotiin. Näissä tapauksissa on vielä mennyt niin, että kotiin aina jäänyt on tehnyt asiakaspalvelutyötä (työnantajalle aiheutuvat kustannukset suuremmat) ja toinen puoliso toimistotyötä, jossa etätyömahdollisuus. Siinä ei työnantajalla taaskaan ole minkäänlaisia aseita.

Murkinamasu (Ei varmistettu)

Mä en ole ikinä ymmärtänyt tuota etätyövelvoitetta toimistotyössä. Jos olen sairaan lapsen kanssa kotona, niin minulla ei ole velvoitteita tehdä etänä hommia vaikka läppäri kotona olisikin. Nykyään työnantajat odottavat työntekijöiltään käsittämätöntä varallaoloa ja puhelimeen vastaamista, kun sähköinen teknologia sen mahdollistaa. Mutta mitään velvoitetta siihen ei ole. Koska työaikalaki ja tes.

Piipo79

Tässä on varmasti eroa siinä kuinka itse suhtautuu työhönsä. Asiantuntijatyössä kun kukaan muu ei korvaa sinun tuötäsi niin oman itsesi kannalta parempi jos pystyy hoitamaan asioita samalla kun lapsi sairaana. Aiempiin kommentteihini viitaten, jos on annettu vastuuta niin sen varmasti haluaa kantaa.

Murkinamasu (Ei varmistettu)

Tässä on myös eroa, kuinka suhtautuu lapseensa. Jos mä jään kotiin hoitamaan sairasta lastani, niin en mä istuta sitä läppärin tai tv:n ääreen ja tuijota läppäriäni. Lapsikin kaipaa syliä ja seuraa kipeänä. Meillä luetaan kirjoja, piirretään tai muuta rauhallista tekemistä kipeän lapsen kanssa. Mulla ainakin lapset tulevat ensin ja sitten työ, vaikka olenkin asiantuntijatehtävissä ja minulla on vastuu omista hommistani, joita kukaan ei poissaollessani hoida.

Piipo79

Tottai sitä hoitaa sairasta lastaan. Meillä ne on olleet kyllä sen verran reporankoja että nukkuvat suurimman osan päivästä ja siten olen kyllä työskennellyt huoletta samaan aikaan. Enkä pidä huonona vaihtoehtona lastenohjelmiakaan kun on kuumetta. Meidän lapset eivät sairaana jaksa sängystä nousta. Riippuu tietysti mikä sairaus on.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä en ole etätyövelvoitteeseen törmännyt. Sen sijaan joskus olen itse hoitanut jonkin työasian vapaaehtoisesti, vaikka olen ollut sairaan lapsen kanssa kotona.

Tommi K
Isyyspakkaus

Meillä on yritetty olla vuorotellen kotona, mutta mun on ollut helpompi irrottautua töistä silloin, jos on kesken päivän soitettu, että lapsi on sairastunut. Vaimollani on enemmän kokouksia ja hänen työnsä vaatii läsnäoloa, kun itse taas voin hoitaa ne ihan pakollisimmat tehtävät etänä myös kotoa.

mmiu (Ei varmistettu)

Eli vaadit työnantajaltasi ymmärrystä ja joustavuutta, mutta itse et ole valmis (perheesi kanssa samaan)?

Tommi K
Isyyspakkaus

Hmm, on kyllä kurjaa työnantajasi kannalta, että ette voi jakaa lapsen sairaspäiviä tasan, mutta nyt pistää silmiin pahasti tuo "normaali" 12 tunnin työpäivä. Ylitöiden enimmäismäärät on kuitenkin säädetty työaikalaissa, joten ihan joka päivä niitä ei voi lain mukaan tehdä.

Torey
Näissä neliöissä

Kuljetuspuolella suurin osa silti painaa päivän 5-17 tai 7-19. Sit on tietysti joillain 4 päivänen viikko. Kunhan ajossa tulee tauot täyteen niin ei niitä muuten kukaan valvo. Taksiaikoina viikkotunnit oli vielä hurjemmat. Siellä porukka nukkuu autossa vuorojen välejä ku kotiin asti on turha mennä. 

Ja tällä hetkellä tämä ei ole meillä ongelma olleskaan, minä kun olen täysin kotona... ja ei kyllä pomon puolesta asia ole suuremmin kiinnostanut edes kun alallani tehdään määräaikaisia hommia korkeintaan vuosi putkeen. Sitten kun alkaa saada vakipaikkoja jakoon niin ehkä homma alkaa pomonkin näkökentästä kiinnostaa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onhan aloja, joilla vuorot on aina 12 tuntia ja vastaavasti sitten pitemmät vapaat eli työaika tasoittuu pitemmällä jaksolla.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkimus-12-tunnin-tyopaiva-...

Tommi K
Isyyspakkaus

Yllä puhuttiin siitä, että tehdään joka päivä ylitöitä ja nostetaan niistä ylityökorvaukset. Se on eri asia kuin että tehdään sovitusti 12 tuntisia päiviä ja pidetään vastaavasti pidempiä vapaita.

doodle (Ei varmistettu)

Meillä on tiukkaa:
poissaolot seurataan, syyksi tarvitaan lapsen nimi ja sotu (onhan varmasti alle 10v) puolison ammatti ja työaika. Joskus sanotaan että etkö saa lapselle muuta hoitajaa tai eikö puoliso voi jäädä. Joskus olin viemässä sydänsairasta lasta tutkimuksiin johon sain lapsen nimellä lääk.todistuksen ja sairaslomaa syyllä: lapsi tarvitsee saattajan ei siihen suostuttu kun se LAPSI ei ole meillä töissä. Ota sitten palkaton päivä tai vuosiloma.
No onhan nuo ihan perusteltuja mutta kun esim. minä en ole juuri koskaan poissa töistä.. lusmuja on kyllä meilläkin mutta joskus tuntuu että voisi pitää vaikka kaikki ne pitämättömät sairaslomat/muut poissaolot mitkä toisetkin :9

MillaP (Ei varmistettu)

Oikeus tilapäiseen palkalliseen hoitovapaaseen koskee vain lapsen äkillisiä sairastumisia. Ennalta tiedetty lääkäriaika ei ole äkillinen sairastuminen, vaan silloin tosiaan pitää käyttää palkattomia vapaita tai lomapäiviä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Noin se taitaa mennä. Mutta jos lapsi tarvitsee sairaalahoitoa, sairaalasta saa D-todistuksen, jonka kanssa voi hakea Kelalta erityishoitorahaa ansionmenetyksestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi pöh, miksi kukasn ei kertonu mulle tätä, kun lapsi leikattiin alkuvuodesta. Lomiani siihen poltin.

Lakimies (Ei varmistettu)

Työsopimuslain mukaan poissaolo sairaan lapsen hoitamiseksi on palkatonta, mutta käytännössä työehtosopimuksissa tai muuten paikallisesti poissaolo on parilta ensimmäiseltä päivältä palkallinen.

Meidän työpaikalla palkka vähennetään ensimmäisestä päivästä alkaen.

Tommi K
Isyyspakkaus

Eikös niin, että työsopimuslaki ei ota kantaa palkallisuuteen? Vain siihen, että tilapäistä hoitovapaata saa enintään neljäksi päiväksi kerrallaan.

Äiti ja yrittäjä (Ei varmistettu)

Meillä kun on parikymmentä työntekijää, jotka kaikki tekevät suorittavaa työtä = poissaolosta tulee heti useamman sadan euron menetykset. Systeemi on selvä: oletamme, että vanhemmat ovat vuorotellen lapsiaan hoitamassa, ei käy pirtaan, että esim. toinen jää aina kotiin. Jos äiti on kotiäiti, niin isä ei saa sairaan lapsen hoitovapaata. Jos pitää järkätä sairaalassakäyntejä yms. niin silloin pidetään ns. pekkanen tai lomapäivä. Valitettavasti olemme yritys, emmekä sosiaalitoimisto. Mikäli joku saikuttaisi aina maanantaina/perjantaina, puuttuisimme siihen nopeasti.
Täydellisessä maailmassa rahaa olisi niin paljon, että voisimme kustantaa vaikka ja mitä, mutta niin kauan, kuin työn sivukulut ovat päätähuimaavat ja asiakkaamme eivät suostu ylimääräisestä maksamaan, niin näillä mennään.
Olisi kiva, jos pääkaupungissa asuvat asiantuntijatkin eläisivät samassa maailmassa muun maan kanssa, mutta sen kuplan puhkeamiseen lienee vielä aikaa....

Organisaatiotyössä (Ei varmistettu)

Hei,

Kommentoisin lyhkäisesti kahden organisaation perustajan ominaisuudessa. Kirjoituksessa paistaa läpi suuryrityksessä uraa tekevän henkilön maailmankuva, joka on omaksunut työntekijän oikeudet, mutta ei ole vaikeina aikoina valmis joustamaan yrityksen suuntaan. Tämä on toki tyypillistä, mutta samalla periaatteella koko kolmas sektori olisi kaatunut jo ajat sitten.

Kun esimerkiksi työntekijän lapsi sairastaa tällaisessa pienessä organisaatiossa vieden koko päivän, jopa neljän (!) työpanoksen kotiin leikin ja askartelun pariin, ainakin itse olen joutunut tekemään tuon henkilön työt hänen puolestaan, oman johtamistyöni ohella. Sitten kun on projekti esimerkiksi loppuvaiheessa tai alkuvaiheessa, johon liittyy tyypillisesti usean eri ihmisen työpanos ja paljon stressiä, on vaikea suhtautua asiaan neutraalisti. Sijaisia ei asiantuntijahommiin tuottajalle löydy. Kun seuraa dominoefekti ja pahimmassa tapauksessa asiakkaan tilaus tästä myöhästyy, koko organisaatio kantaa vastuun, mutta ennen kaikkea minä maineeni puolesta organisaation perustajana ja johtajana. Tämä on johtanut käänteiseen syrjintään, jolloin en voi ottaa töihin enää pikkulasten vanhempia ollenkaan, olivat he kuinka hyviä työntekijöitä tahansa. Organisaation maine on asia jota ei voi kompromisoida, niinkuin ei sairastavan lapsenkaan turvallisuutta. Ristiriita on täysin yhteensovittamaton lähes parinkymmenen vuoden kokemuksellani, sanotaan liitoissa aivan mitä tahansa ja johtaa rakenteelliseen syrjintään. Onneksi työtä tehdään meillä sentään ihan muiden asioiden kuin ihmishenkien parissa, muutenhan potilaalta olisi lähtenyt jo nirri. ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Hei, kenen kirjoitukseen siis viittaat? Tämäkään kommentti ei taida enää liiittyä siihen, tarvitseeko lapsen ensimmäisestä sairaspäivästä lääkärintodistuksen. Työntekijän kuin työntekijän poissolo voi olla todella ongelmallinen työntantajalle ja kollegoille.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tämä kommentti menee jo aika lailla ohi alkuperäisestä jutusta, enkä tiedä, mihin ja kenen kirjoitukseen viittaat pääkaupungin kuplalla.

Miiliri (Ei varmistettu)

Luettuani näitä natsimaisia kommentteja, olen entistäkin onnellisempi siitä , että minulla on hyvä työpaikka ja ymmärtäväinen esimies.

Edellisille kommentoijille pohdittavaksi: millainen työpanos on motivoituneella ja vähemmän motivoituneella työntekijällä? Mikä motivoi?

Tommi K
Isyyspakkaus

Samoin, ja onneksi näen omalla työpaikallani paljon esimerkkejä siitä, että myös isät kantavat vastuunsa sairaan lapsen hoitamisessa.

Anti (Ei varmistettu)

Luettuani näitä kommentteja, mulle taas syntyi kuva, että tänne on kommentoinut moni yrittäjä. Asioilla kun on aina kaksi puolta ja täällä ovat nyt kommentoineet ihmiset sieltä toiselta puolelta. Itse hyvin ymmärrän molemmat kannat, koska olen ollut kolikon kummallakin puolella. Totta kai työntekijä haluaa itselleen maksimaaliset edut ja vapaudet, kukapa ei? Ja työnantajan on taas ajateltava yrityksen etua, tai muuten ei kohta olisi koko yritystä. Jos tämä olisi helppo ongelma, siihen olisi jo ratkaisu.

Tommi K
Isyyspakkaus

Keskustelu on selvästi siirtynyt alkuperäisestä aiheesta enemmänkin sairaan lapsen hoidon jakautumiseen isien ja äitien välillä ja siihen, miten kalliiksi työntekijän poissaolo tulee yrittäjälle.

Vaikka yleisesti ottaen monilla tuntuu olevan mielikuva, että vain äidit hoitaisivat sairaita lapsia, hoitopäivät jakautuvat yllättävän tasan: Hesarin mukaan vuonna 2013 äidit hoitivat sairasta lasta keskimäärin 6,3 päivää vuodessa, isät 5,4. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1473649514073) Tasan se ei vielä ole, mutta mielikuva siitä, että naisvaltaiset työpaikat kantaisivat suurimman osan sairaan lapsen hoitokustannuksista, on väärä.

Poissaolon kustannuksia ei taida nostaa tai laskea se, onko sairaudesta lääkärintodistus.

Omppupomppu (Ei varmistettu)

Minua alkoi tympimään tässä keskusteluketjussa tuo yrittäjien "oikeuksiensa" maksimoinnin esiintuominen samaan aikaan, kun nämä yrittäjät mollasivat työntekijäpuolta. Sellaista se on, kun omia etuja vaan kasvatetaan, kun "ollaan siihen oikeutettuja". Menee ihan sivusta, mutta voisivat nämä yrittäjätkin miettiä omia lähtökohtiaan. Eiköhän esimerkiksi yksityisyrittäjä puhu hyvin pitkälle omasta tulovirrastaan. Nyt se oli ilmaistu monesti "yrityksen parhaana". :D

niinpäsniin (Ei varmistettu)

yrittäjän lähtökohta: "Yrityksen tarkoituksena on tavallisesti tuottaa voittoa omistajilleen"
miksi muuten kukaan ryhtyisi yrittäjäksi, ellei kokisi että oma idea on niin arvokas, että sen toteuttaminen olisi myös taloudellisesti kannattavaa.

Omppupomppu (Ei varmistettu)

Ja muita ulottuvuuksia yrittäjyydessä ei sitten olekaan? Taloudellisen kannattavuuden nimissä voi harrastaa kaikenlaista syrjintää ja omien omistajan etujen maksimointia? Ei arvoja, periaatteita, ihmiselämän inhimillisyyden huomioimista? Kerran kuulin erään sarjayrittäjän kertovan, että yrittäjyys on hänelle muutakin, kuin omien voittojen maksimointia. Pelkkä omien voittojen maksimointi olisi liian tylsää. Hän piti tärkeänä tuoda hyvää yhteiskuntaan - ja tarkoitti sillä ihmisten työllistämisen ja yhteiskunnassamme olevien tekniikoiden kehittämisen lisäksi hyvää työkulttuuria. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

No joko hän on todella rikas tai hänenkin yrityksensä on tuotettava vähintään sen verran että saa kulut katettua ja itselleen palkan maksettua. Voiton tuottaminen ei tarkoita mitään riistoa vaan sitä että firma ei mene konkurssiin.

niinpäsniinpäs (Ei varmistettu)

ei kai kukaan sentään noin kuplassa ole. ei yrittäjäkään tyhjiössä toimi. totta kai siinä on muitakin ulottuvuuksia. luultavasti sen itsekin tiedät, mutta tahallasi halusit provosoitua. uskoakseni suurin osa yrittäjistä ei ole mitään ihmishirviöitä, eikä maailma ole mustavalkoinen "me vastaan ne" -paikka. mutta yrityksen on oltava kannattava, muuten se kaatuu ja mukana menee kaikki sen luomat työpaikatkin. pomona oleminen on varmasti kuin nuoralla tanssimista, varsinkin jos yritys on sen kokoinen, että tuntee kaikki työntekijänsä hyvin ja heistä välittää. ole siinä sitten mulkku tutulle työntekijälle, jonka elämään päätöksesi vaikuttavat suoraan. aina ei voi sanoa kaikille joo, jos on se pilari, joka kannattelee monen muunkin toimeentuloa, ei siis vain omaa napaa vaan myös niitä muita työntekijöitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua vähän kauhistuttaa moni kommentti (yrittäjä/työnantajapuolelta), onneksi omissa töissä luottamusta löytyy puolin ja toisin. Toki tilanne varmasti on kovin erilainen silloin kun tarvitaan fyysisesti työntekijä paikalle ja sijaiselle on maksettava, mutta asiantuntijatyössä tuntuu vaan ihan absurdilta kyttäysmeininki ja suoranainen aggressio lusmuille sairasta lasta hoitaville vanhemmille. Huh.

On muuten tutkimuksia, että kun sairaspoissaoloissa omalla ilmoituksella saa olla max. 7 päivää pois, tapahtuu niin, että keskimääräisen sairaspoissaolon pituus itse asiassa lyhenee (koska silloin töihin tullaan kun vointi sallii, eikä olla kotona lääkärin kirjoittamaa poissaoloa (yleensä 3pv siitä kun menee lääkäriin)). Omalla työpaikka saa siis olla yhteensä 7pv pois palkallisella sairaslomalla omalla ilmoituksella (ei silleen, että ilmoittaa että oon sairas ja viikon pois, vaan esimiehen kanssa keskustellen parin päivän välein tilanteesta) . Lapsen hoitoon on normit 3pv palkallista vapaata ilman lääkärintodistusta ja 4. pv lääkärintodistuksen kera. Ja kun on kyse motivoituneista asiantuntijatyötä tekevistä, niin ei todellakaan ole mikään tapa että kukaan jäisi viikon saikulle turhaan (tämä myös vähentää työterveyshuollon kuluja, kun ei tarvitse mennä vähän pidemmässä perusflunssassa hakemaan sitä sairaslomatodistusta sairaspäivänä nro 4, vaan voi rauhassa parantua kotona).

Kun työn luonne on sellainen, että kukaan muu ei työtä voi tehdä (ts. ei sijaista) ja toisaalta lähinnä vaikeuttaa omaa elämää jos hommat jää rästiin, on tilanne se, että jos lapsi sairastuu, niin silloin joustetaan puolin ja toisin. Yleensä tehdään miehen kanssa niin, että jos jompikumpi ei voi jäädä kotiin koko päiväksi (palavereiden tms takia), niin toinen on aamupäivän töissä ja toinen iltapäivän ja sitten jatketaan hommia illalla lapsen nukkumaan menon jälkeen. Harvemmin on sellainen tilanne, että töistä voisi täysin irroittautua vaikka lasta hoitamassa onkin, tai sama myös sairaslomalla (silloin tietysti kunnon mukaan, harvemmin sitä on ihan tillintallin, vaan enemmänkin silleen että jotain tärkeitä juttuja jaksaa ja haluaa kyllä hoitaa). Eli tässä näkyy nyt se luottamus. Työnantaja luottaa, että motivoituneet työntekijät hoitavat työt, jos vain pystyvät, eikä resursseja tuhlata kyttäämiseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minua kyllä ihmetyttää liiketoiminnan rakentaminen ajatukselle, ettei kukaan koskaan sairasta. Siltä vaikuttaa, kun esitetään sairauspoissaolojen kaatavan yrityksen. Toisaalta työhyvinvoinnin merkitystä terveyttä ja mielenterveyttä tukevana tekijänä ei pidä väheksyä. Lisäksi jokuhan ne flunssapotilaiden turhat lääkärintodistuksen hakureissutkin maksaa, tämä on myös aidosti lääkärikuntaa kuormittava asia, eli ei mikään marginaali-ilmiö. Oma kokemukseni on, että mielekkäästä työstä mukavalla työpaikalla ei lintsata, ahdistavassa työilmapiirissä työntekijöillä alkaa olla enemmän stressiperäistä sairastamista (stressi alentaa vastustuskykyä, toisaalta ibs-kivut ja toiminnalliset vatsavaivat, migreenikohtaukset, univaikeudet esimerkiksi voivat lisääntyä henkisen kuormituksen yhteydessä) ja toisaalta työpaikan sisäinen vastakkainasettelu tuntuu lisäävän lintsaamisenkin hyväksymistä työntekijöiden keskuudessa. Empaattinen ja ratkaisukeskeinen suhtautuminen työntekijöiden perhetilanteisiin on myös ainakin itselleni tärkeää, riippumatta siitä, koskettaako varsinaisesti itseäni. Eli kyllä se pienten lasten vanhempiin kielteisesti suhtautuminen ja kyttääminen koskettaa välillisesti myös muita työntekijöitä. Sekin tulee hyväksyä, että toiset sairastavat toisia enemmän ja toisten lapset sairastavat toisia enemmän.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kai nyt kukaan rakenna liiketoimintaa sille ajatukselle että yritys on ylipäätään vaarassa kaatua, nyt vaan sattuu olemaan sellainen taloudellinen tilanne että varsinkin moni PK-yritys on liipasimella ihan minkä tahansa lisäkulujen takia. Kyllähän sitä voi vaatia yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista mutta ei sitten pidä ihmetellä kun koko yrityksen henkilökunta on kohta työttömänä kun konkurssi koittaa. Tietysti sekin olisi vaihtoehto että kaikki muut paitsi todella vakavaraiset, suuria voittoja takovat yritykset lopetettaisiin mutta siinä jäisi porukkaa työttömäksi todella paljon. Hienoa että työpaikallasi ollaan motivoituneita mutta varsinkin suorittavan työn parissa näin ei todellakaan aina ole.

Omppupomppu (Ei varmistettu)

Niin, onkohan kukaan näistä rahavirran puolustajista miettinyt sitä, millaista stressiä jotkin lapsen sairaudet ja tutkimukset saattavat lapselle ja lasta hoitavalle vanhemmalle (toki myös siellä töissä olevalle) tuottaa. Tässä vaiheessa kun aletaan kyseenalaistaa vielä sitä, onko lapsi oikeasti sairaana, tarvitseeko oikeasti vanhempaansa yms, niin aamen. Sääliksi käy niitä, jotka tällaiseen prässiin joutuvat. Onneksi on olemassa muunkinlaisia työpaikan kulttuureja edes jossain.

Pages

Kommentoi

Ladataan...