Soseista, vastikkeista ja äidinmaidosta

Ladataan...
Isyyspakkaus

Maanantain porkkanasosepostaukseni eräässä kommentissa spekuloitiin, että tämä "aikainen" soseen maistattaminen liittyisi siihen, että poikamme ei saa äidinmaitoa. Todettakoon ihan ensin, että tästä ei ole kyse.

Koska kaikki eivät ole varmasti lukeneet jokaista aiempaa postaustani, lienee hyvä kertoa tarkemmin molempien vauvojemme ruokailuasioista, ettei niistä jää väärinkäsityksiä.

Tyttömme alkoi maistella soseita suurin piirtein samoihin aikoihin kuin poikamme nyt, tarkemmin sanottuna 4,5 kk:n iässä. Siihen asti hän oli ollut käytännössä täysimetyksellä, vaikka pari kertaa olinkin yrittänyt antaa jauheesta sekoitettavaa äidinmaidonvastiketta huonolla menestyksellä. Rouva jatkoi imetystä vielä kiinteiden rinnalla, kunnes tyttö oli vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen, ja vastikkeita tyttö ei koskaan saanut.

Soseiden maistelu aloitettiin silloin neuvolan suosituksesta, ja niin se tehtiin myös nyt, kun poika on 4 kk:n ikäinen.

Myös THL:n suositukset on päivitetty, ja soseiden maistelu voidaan niiden mukaan aloittaa lapsen valmiuksien mukaan aikaisintaan neljän mutta viimeistään kuuden kuukauden iässä. Neljän kuukauden ikä on siis aivan suositusten raamien sisällä oleva ikä eikä erityisen aikainen. Monilla lapsilla on kuulemma myös herkkyyskausi soseiden maistelussa juuri silloin.

* * *

Mitä taas tulee siihen, saako poika nyt äidinmaitoa vai ei.

Blogia lukeneet tietävät, että poika vietti syntymänsä jälkeen ensimmäiset päivänsä hengityskoneessa ja sairaalassa ja tottui saamaan ruokansa ensin letkusta ja sitten pullosta.

Tämänkin jälkeen hän oli vielä pitkään toipilas, ja saimme ohjeeksi syöttää hänelle maitoa 6 dl vuorokaudessa. Se vaati alkuun syöttämistä 2 - 3 tunnin välein, ja vauvaan oli saatava uppoamaan kerralla jopa 60 - 70 ml maitoa. Se on paljon vastasyntyneelle toipilaalle, varsinkin kun hän tuntui nukahtavan syliin useita kertoja syöttämisen aikana, ja hänet oli pidettävä väkisin hereillä.

Rintaruokinnassa lapsi olisi pitänyt pitänyt punnita digitaalivaa'alla ennen ja jälkeen jokaisen syötön, jotta olisi voitu varmistaa, minkä verran hän söi. 

Kun imetysyritykset tuntuivat vielä johtavan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kovaan huutoon, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa pulloruokintaa. Se oli myös lääkärien ja hoitajien suositus kotiutuessamme. Pahin pelkomme oli, että lapsi ei saisikaan tarpeeksi maitoa, hänen painonsa alkaisi pudota ja joutuisimme takaisin sairaalaan. Ei sellaista riskiä kukaan halua ottaa.

* * *

Poika sai kuitenkin äidinmaitoa, jota Rouva pumppasi sähkökäyttöisellä pumpulla useita kertoja päivässä ja heräsi ensimmäiset kuukaudet myös öisin pumppaamaan muutaman tunnin välein, jotta maitoa olisi ja tulisi myös jatkossa. Vastiketta annettiin koko kesänä vain muutaman kerran, ja niissäkin oli kyseessä tilanne, jossa pumppaaminen ei ollut yksinkertaisesti mahdollista.

Pojan ruoka oli siis lähes pelkkää äidinmaitoa kahden kuukauden ajan, kunnes kasvun myötä myös nälkä yltyi, ja äidinmaidon rinnalle oli pakko ottaa vastike. Imetystä yritettiin edelleen, mutta tuttipullon helppouteen tottunut poika ei koskaan oppinut imemään rintaa. Pelkällä pumpulla maidon määrä taas ei kasva lapsen syömisen tahtiin.

* * *

Olen törmännyt puheisiin Suomen "imetysvastaisesta ilmapiiristä". En voi kuin ihmetellä, mistä on kyse, sillä joka ikisessä paikassa, keskustelussa, puheessa, opuksessa, neuvolassa, kirjassa, blogissa, kommenteissa, lehtijutussa ja internet-sivulla korostetaan imetyksen tärkeyttä ja sen etuja. Sen sijaan olen kyllä huomannut, että maassamme vallitsee hyvin vahva imettämättömyys-, tuttipullo- ja vastikevastainen ilmapiiri. 

On ikävä lukea kommentteja, joissa korostetaan imetyksen ja äidinmaidon tärkeyttä ja oletetaan imettämättömyyden johtuvan omasta halusta, yrityksen puutteesta tai siitä, että haluaa päästä helpolla. Jos imettäminen ei syystä tai toisesta onnistu vaikka haluaisi, ei varsinaisesti auta kuulla toistuvasti, että kyllä nyt vaan pitäisi yrittää enemmän.

Rouvan halu olisi ollut imettää. Yksityiskohtiin menemättä vakuutan, että yritystä oli, mutta se ei auttanut. Helppoakaan pumppaaminen ei ole, vaan lapsen syöttämiseen menee käytännössä tupla-aika ja myös laitteen peseminen ja päivittäinen desinfiointi hankaloittavat hommaa.

* * *

Vaikka kesällä Rouva jaksoi vielä pumpata useasti päivässä ja maito riitti, nyt poika syötetään jo pääasiallisesti vastikkeella. Rouva pumppaa edelleen maitoa pari kertaa päivässä, ja maitoa tulee edelleen parille ruokailulle, mutta muuten poika kasvaa Arlan luomuvastikkeella. 

Kuten sanoin aiemminkin: pojan ensimmäisten päivien dramaattiset tapahtumat antoivat perspektiiviä asioille, ja tärkeintä on lopulta se, että hän syö ja kasvaa hyvin. Tätä samaa toistelin Rouvallekin, joka stressasi imetyksestä koko kesän ja alkusyksyn.

Poika on myös saanut äidinmaitoa riittävästi saadakseen sen hyödyt, vaikka maito onkin kiertänyt pullon kautta. Ja vaikkei olisi, turha siitäkään olisi stressata. Todistettavasti myös pelkällä vastikkeella kasvatetuista vauvoista tulee ihan kelvollisia aikuisia. Yksi sellainen kirjoittaa tätä tekstiä. 

* * *

Mutta se mistä lähdettiin: soseiden maisteleminen, sillä ei ole mitään tekemistä näiden vastikkeiden, äidinmaidon ja tuttipulloruokinnan kanssa.

Share

Kommentit

mungopapu (Ei varmistettu)

saanko udella, oletteko ajatellet sormiruokailua soseiden ja syöttämisen sijan?

Tommi K
Isyyspakkaus

:D Sorry, mua naurattaa tämä kommentti ihan ääneen. Muistan nimittäin, että kun neljä vuotta sitten kirjoitin mistä tahansa ruokailuaiheesta, sain lähes poikkeuksetta saman kysymyksen: oletteko kokeilleet sormiruokailua, ja siitä tuli lähes vitsi. 

Mutta ei, emme ole ajatelleet sitä. Kai siinä on taustalla jokin lapsen tukehtumisen pelko...

mungopapu (Ei varmistettu)

hyvin ehditte vielä, me uskallettiin vasta vauvan nro 4 kanssa lähteä tähän touhuun :D

Frida14 (Ei varmistettu)

Oikein hyvä ja asiallinen kirjoitus Tommi!! Olen viime aikoina huomannut, että suurimpia "eksperttejä" ovat ne, jotka sanovat yhtä ja tekevät toista. :D Esimerkiksi eilen illalla menin syömään ranskalaiset talvitakin ostoreissulla. Muulle perheelle olin tehnyt ruoan kotiin. No miehen työkaveri tuli perheineen hampurilaisille ja ensimmäinen kommentti oli ivailevasti, että minä olin itsekseni liikkeellä. :) Te teette esimerkiksi ruoat lapsille itse varmasti jatkossakin. Meilläkin on tehty itse sosemaiset ruoat aina - mikä kuulemma on p-puhetta. Lapset kuulemma tykkäävät valmissoseista enemmän :D No menee nyt vähän sivusta, mutta tällaista on keskiluokkaisten ihmisten käytös nykyään.

Oikein hyvää ja aurinkoista syksyn jatkoa koko perheelle!!

Ai niin, en ole myöskään minä sormiruokailuun lähtenyt tukehtumisen pelossa. Jotenkin maalaisjärki sanoo, että asiat kannattaa tehdä turvallisella tavalla. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! Esikoisen kanssa valmissoseita käytetiin kyllä hyvin vähän, ja vain vararuokana joillain retkillä. Ne olivat lähinnä hedelmäsoseita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Et ole tosissasi =D Siis luitko Tommin kirjoituksen: pointti oli, että "asiantuntijoita" riittää aina besserwisseröimään, mutta ottakaahan perspektiiviä ja rauhallisesti.

eanna (Ei varmistettu)

On äärettömän ikävää, ettei loistavasta terveydenhuollostamme saa näyttöön perustuvaa imetysohjausta. Lääkärien, eikä edes neuvolaterkkareiden koulutukseen kuulu pakollisena imetysohjaus. Teidän olisi kuulunut saada lisämaidon purkuohjeet sekä opastus tahdistetudta pulloruokinnasta, imetysapulaitteesta jne., jos imetys oli toiveenanne. Olen pahoillani, ettette saaneet tarvittavaa tukea.

Imetyspettymys on ihan oikea asia, eikä sitä tarvitse vähätellä. Sen käsittelyyn voi pyytää tukea esim. Imetyksen tuki ryn koulutetuilta vertaistukiäideiltä, kun aika on kypsä. Sitä saa surra. <3

http://www.imetys.fi/index.php/yhdistys-toiminta/koulutus/imetystiedon-p...

SL (Ei varmistettu)

En saanut Tommin kirjoituksesta sellaista käsitystä, että ohjeita, tukea tai neuvojia olisi erityisesti puuttunut.
Olen itse puolivuotiaan äiti. Ohjeita ja neuvoja ja etenkin tahtoa imettää on ollut. Kaikki imetyksen tuen ohjeet ja FB-ryhmät koluttu. Mutta ei, imetys ei vaan onnistunut kaikesta yrityksestä huolimatta. Monissa imetyspunnituksissa todettiin lopulta, että vauva sai maitoa yhdellä n. 30 min imetyksellä korkeintaan n. 25 ml. Eli fakta oli se että maito ei riitä ja korvike on tarpeen. Vauvan kasvu pysähtyi aina kun koitin vähentää (ohjeiden mukaan) korviketta. Onneksi siinä vaiheessa oli asialla ihana neuvolan hoitaja, joka sanoi imetysmyönteisyydestään "huolimatta" viisaimmat sanat jotka aiheeseen liittyen olen kuullut: Voi kun se olisikin vaan äidin tahdosta kiinni. Yhtälössä on kuitenkin mukana myös äidin fysiologiset ominaisuudet, hormonit ja kaiken lisäksi vauva ja sen fysiologiset ominaisuudet ja temperamentti. Monen kuukauden taistelun jälkeen olemme nauttineet stressittömästä yhdessäolosta, tuttipullon ja soseiden kanssa. Imetän edelleen n. 5krt vuorokaudessa, mutta ilman tulostavoitteita. Vauva kasvaa ja on tyytyväinen ihana tyyppi.

On kurjaa, että huomaan hieman puolustelevan sävyn tekstissäni. Samoin Tommin tekstissä. Tässä ei pitäisi olla mitään puolusteltavaa. Tilanteen mukaan pitää tehdä vauvalle ja perheelle parhaita ratkaisuita, sen pitäisi riittää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei tää on oikeasti jo ilkeetä. Tommi nimenomaan kirjoitti että kaikki tehtiin ja sairaala suositteli näin - miksikähän luulet, ettei ohjausta ja tukea ole saatu? Ja lisäks postauksessa on, kun tarkkaan lukee, että Rouva olisi halunnut imettää ja on siitä (turhaan) stressannut. Ihan oikeasti voisi nyt vaan luottaa siihen että toinen on parhaansa tehnyt. Mun mielestä pumppaamalla tapahtunut imetys on imetyksen korkeinta muotoa! Se jos joku on merkki siitä, että vanhempi haluaa kaikkensa tehdä lapsen parhaaksi. Nimimerkki pari kertaa joutunut pumppaamista kokeilemaan ja huh mitä hullua hommaa, thank god en joutunut siihen rumbaan vakituisesti!

Vastavalnistunut kätilö (Ei varmistettu)

Itse kyseisen imetysohjauskoulutuksen käyneenä voin kertoa, että se imetys ei aina välttämättä onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. Tätä meille toitotettiin moneen otteeseen.

On hyvä yrittää, mutta ihan terveitä lapsia sillä vastikkeellakin kasvaa.

Maria Hakkala

Mun on ollut tarkoitus kirjoittaa samasta aiheesta, kun meidän pojilla on ollut hyvin samanlaiset alkutaipaleet.
Imetyksestä ja maidon riittävyydestä tykätään kyllä kysellä paljon, sillä onhan se vauvapuheaiheena sama kuin sää on perustallaajalle, mutta ei se mua oo haitannut. Monille on riittänyt selitykseksi imetyksen puuttumiseen sairaalajakso itsessään, ja ihmettelijöille olemme selittäneet letkun, pullon jne.
Olin varautunut imetyksen haasteellisuuteen jo raskausaikana, juurikin kovien imetyskeskusteluiden takia, ja paasasin itselleni lempeyttä jo etukäteen. Pessimisti ei pety, joten olen selvinnyt minimimäärällä huonoa omaatuntoa ja syyllistämistä.
Pumppausrumba on jo onneksi ohi, poika vetää korviketta kuin viimeistä päivää, ja pian meilläkin alkaa soseilu. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Meillä se pumppu hurisee edelleen päivittäin. Nytkin tuossa vieressä ;)

jeps (Ei varmistettu)

Itselläni hieman samansuuntaisia kokemuksia. Vauva vietti ensimmäiset viikot lastenklinikalla ja kättärillä. Imetys lähti kyllä käyntiin, mutta lopulta epäonnistui, koska sairaalan pulloruokinta yms.. Ja pakko sanoa, ei sitä imetystukea tullut pyynnöistä huolimatta. Kerran joku tuli paikalle ,mutta vauva sattui silloin nukkumaan ja kehotti vaan yrittämään. Enempää neuvoa ei tullut ja koska vauva oli yli 2vk ikäinen, niin he eivät niin vanhoja vauvoja enää opeta.. ( pikkasen on ehkä jäänyt tää harmittaa, mutta silloin ei oikeasti ollut voimia jäädä taistelemaan,oli vähän isompiakin huolia ) No, sairaalasta päästiin ja pumppaus jatkoi iloisesti. Pumppasin reilu 4kk ja maitoa riitti pakastettavaksi asti. Tajusin jo silloin olevani tavallaan poikkeus tässä asiassa, koska ymmärtääkseni pumpatessa yleensä tulee heikommin maitoa, kuin lasta imettäessä. Pumppaus itsessään on mielestäni helvetin esikartano. Siihen menee tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Se hetki pitää rauhoittaa ja päästä tekemään se "työ". Käytännössä siis lapsen nukkuessa. Pumpata pitää säännöllisesti, mutta lapsi ei nuku säännöllisesti ensimmäisiä kuukausia. Ja lisäksi vielä pullojen desifiointi yms. Sitä stressin määrä ei voi kuvailla.. Siksi osittain pumppaus loppui 4kk ikään, koska enempää ei omapsyyke kestänyt. Toivottavasti lapsi sai ne hyödyt mitä lapset yleensä saa äidinmaidosta, mutta enää en siihen rumbaan lähtisi. Josimetys epäonnistui, korvikkeena mentäisiin.

Seija L (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus Tommi! Lapsen etu on tärkein ja jokaisen herkkyyskaudet on erilaisia eri aikoihin. Tsemppiä teille ja isot tykkäyspisteet siitä kuinka olette hoitaneet asian.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos!

Leea (Ei varmistettu)

Voi haloo taas tätä kommentointia. En kerrassaan ymmärrä, mikä muiden lasten syömisessä on vieraille ihmisille näin merkityksellistä tai mikä oikeus sitä on kommentoida näin kriittisesti. Yhdelle perheelle paras on korvike, toiselle viisivuotinen imetys, yhdelle kaupan soseet, toiselle itse survottu luomupalsternakka. Hyviä lapsia niistä kaikista kasvaa. Rouvalle paljon lämpimiä terveisiä, kertomuksen mukaan tämähän on ollut upea tsemppaus niin kipeänä syntyneen vauvan kanssa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos paljon!

Nuorgamin Emmi (Ei varmistettu)

Lapsi tarvitsee kasvaakseen rakkautta, lämpöä, syliä, katseita, kosketusta, lepertelyä ja ruokaa. On herttaisen yhdentekevää mistä ja miten ruoka tulee. Äidinmaito ei korvaa kosketusta kaipaavaa eikä korvike riko rakastavassa ilmapiirissä kasvavaa lasta. Toivoisin, että sen sijaan että me keskitymme toisten vauvojen ruokailuun, voisimme me kysyä heiltä vaikka että jaksatko, haluatko tukea tai kaipaatko apua. Siitä on huomattavasti enemmän hyötyä, ihan kaikille!

FromKaren
Ihana Päivä

Halleluja, juuri näin!

Tommi K
Isyyspakkaus

Hyvin sanottu Emmi!

Riikka-Maria Evans (Ei varmistettu)

Meillä oli esikoisen kanssa täsmälleen samanlainen kokemus. Teidän pojan syntymän jälkeen kommentoinkin täällä asiaa. Kirjoitit silloin rouvasi imetystoiveista ja toivoin kovasti, että se onnistuisi. Mutta oman kokemuksen pohjalta arvelin, että siitä saattaa tulla haasteellista. Lastenklinikan lääkärit eivät tosiaan ole mitenkään erityisen innokkaita tukemaan perheitä tässä toiveessa. Meillekin annettiin kovat millimäärät syömistavoitteeksi, eikä uupunut vauva jaksanut vetää sitä määrää... Sanoivat kyllä, että imettäminen on ihan jees, mutta pullolla loput. No eihän se imetys onnistunut nenämahaletkun ja pulloruokinnan jälkeen enää ollenkaan. Stressi oli sanoin kuvailemattoman kova. Sitten kiinteät käskettiin aloittamaan ilman kunnollista ohjeistusta mikä meillä johti liian vähäiseen maidon juontiin.

Sinulla on Tommi oikea asenne! Ja tuet rouvaasi todella hienosti! Hän saattaa tässä imetyshypen ilmastossa kokea "huono äiti" fiiliksiä, mutta se todellakin on täysin, täysin turhaa!

(Nämä ovat niitä kipupisteitä rankan alun jälkeen, johon sitä jutteluapua asiaanperehtyneiden kanssa vinkkasin. Rouvallesi siis, jos asia häntä painaa. Sinulla on asenne kohdallaan ja otat tämän todella hyvin!)

Kiitos, että kirjoitat myös näistä asioista! Se on todella arvokasta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt on pakko kommentoida. Mielestäni Tommin kirjoitus oli erinomainen ja porkkanasosekirjoituksen kommentointi osittain asiatonta. Kuitenkin vedit Riikka-Maria mielestäni mutkia suoriksi esittäessäsi, että Tommin rouvan "huono äiti"-fiilikset johtuisivat "imetyshypen ilmastosta". Oma kokemukseni on, että neuvolan puolelta tuleva informaatio on hyvin neutraalia sävyltään, toki kerrotaan, että imetys on tutkimusten mukaan lapsen terveyden kannalta paras vaihtoehto ja onnistuessaan myös yksinkertaisin, mutta samaan hengenvetoon kerrotaan myös muut vaihtoehdot ja ettei imetys onnistu kaikkien kohdalla syystä tai toisesta ja että on ok olla imettämättä myös ihan vain sen takia, ettei halua. "Huono äiti"-fiiliksiä tulee kuitenkin aika lailla kaikille, epävarmuutta ja riittämättömyyden tunteita, koska lapselleen haluaa tietysti tarjota parasta eikä se aina ole mahdollista. Tähän ratkaisu ei ole se, että kiistetään se paras vaihtoehto, vaan, että myönnetään, että elämä on monimutkaista, on hyvä pyrkiä parhaaseen mahdolliseen, mutta hyväksyen omat ja olosuhteiden asettamat rajat. Tommi on osannut hienosti tukea puolisoaan. Viimeisimmässä Trendissä toimittaja Pihla Hintikka totesi ihanasti, että äitiys on intiimi asia, jossa pärjätäkseen on luotettava itseensä. Pätee varmaankin myös isyyteen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lisäksi toisin vielä esiin, että monet ensisynnyttäjät pelkäävät tai jännittävät imetystä, ja itse kuulin odotusaikana tutuilta vain kauhukertomuksia rintatulehduksista ja haavautuvista nänneistä ja kivusta, joten mielestäni on hyvä, että myös ne (käsittääkseni suurin osa), joilla imetys sujuu kohtuullisen helposti, jakaisivat kokemuksiaan turhan imetyspelon ehkäisemiseksi. Tämä ei nyt siis liittynyt varsinaisesti Tommin kirjoitukseen vaan väitteeseen "imetys-hypen ilmastosta".

Riikka-Maria Evans (Ei varmistettu)

Hei vierailija!

Ymmärrän, että tulkitsit kommenttini mutkien oikomiseksi. Se ei ollut tarkoitukseni. Kuten sanoin, olen itse elänyt Tommin ja hänen rouvansa tilanteen, on kuin lukisi omaa elämäänsä tämän imetys/korvike/soseet asian kanssa.

Minä imetän tällä hetkellä omaa 3kk vanhaa poikaani ja toivon sen jatkuvan vähintään 6kk asti, toivottavasti lapsentahtisesti pidempäänkin. Olen erittäin imetysmyönteinen ja tuen kaikkia sitä toivovia jaksamaan. Mutta olen myös käynyt läpi sen, kun lapsi ei yksin kertaisesti jaksa imeä rinnalta. Kannoin siitä raskasta "huono äiti" viittaa, koska en saanut lastani syömään rinnalta ja 4kk jälkeen sairaala kirjaimellisesti painosti aloittamaan kiinteät, koska paino ei noussut. Pumppasin kaikki maidot 6kk ikään, jonka jälkeen siirryimme korvikkeisiin omien terveyssyiden takia. Puhun siis kokemuksesta, en mutu-tuntumalla.

Nyt kun olen ilman ahdistusta, väsymystä ja stressiä tutustunut asiaan, voin rauhallisesti asiaa tarkastellen sanoa, että olisivat voineet sairaalassa ja neuvolassa asian toisinkin hoitaa. Enkä missään tapauksessa sanonut, että huono äiti fiilikset linkittyvät ainoastaan imetykseen, mutta niin helposti käy tässä tilanteessa. Pointti oli, että moiset fiilikset kannattaa käydä läpi ja ymmärtää, etteivät ne ole tarpeellisia, koska lapsi kasvaa hyvin ja terveenä joka tapauksessa.

Jokaisella on omat kokemukset terveydenhuollosta, minulla myös omani. Halusin ainoastaan osoittaa vertaistukeni, that's all.

Hyvää syksyä myös sinulle!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos paljon!

AdaR (Ei varmistettu)

Kiitos tästä tekstistä. Olisin lukenut sen mielelläni puolitoista vuotta sitten, kun esikoisen kanssa imetys ei onnistunut juuri lainkaan, vaikka meillä alku menikin juuri niinkuin toivoa saattaa. Onneksi korvikkeella kasvanut mieheni sai minut silloin ymmärtämään, ettei imetys määrittele äitiyttäni hyväksi tai huonoksi. Ja hän koki, että osallistuminen vauvan syöttämiseen on luonut heidän kahden välilleen tiiviimmän ja läheisemmän siteen, joka lohdutti minua silloin (edelleen) paljon.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! Myös minusta on ollut hauskaa voida syöttää vauvaa. Esikoinen ei suvainnut tuttipulloon koskeakaan, joten tässä on ollut vielä sellaista uutuudenviehätystä :)

Vierailja-anna (Ei varmistettu)

"vallitsee hyvin vahva imettämättömyys-, tuttipullo- ja vastikevastainen ilmapiiri" - tämän olen itsekin huomannut. Se on mielestäni hyvinkin voimaskasta, jopa niin että jo yhden korvikepullollisen jälkeen äidille (ainakin minulle) jää huono omatunto ja tunne siitä että on pilannut jotain. Asia on todella harmillinen, koska uskoisin että pulloruokinta on kaikkea muuta kuin valinta jolla yritetään päästä helpommalla. Pullojen kanssa säätäminen on jotain niin vaivalloista etten usko kenenkään valinneen pelkkää pulloruokintaa vapaaethoisesti. Teidänkin tarina on hyvä esimerkki että pulloruokinnan taustalla on monesti pakko. Ja vaikkei olisikaan, niin se on vanhempien valinta ja hyvä niin.

Olette valinneet pullon vai imetyksen, asia ei minua oikeastaan edes kiinnosta. Huomasin toki että pojalla on monesti pullo kuvassa, mutta ensimmäinen reaktio siihen oli, että ihan varmasti kohta alkaa näkymään asiasta kommentteja kommenttikentässä. Ja kun vauvanruokintailmapiiri nyt on mitä on, niin vähän hymähdin että pulloruokintakuvien laittaminen nettiin on vähän kuin kaivelisi verta nenästään. En ole lukenut kommentteja asiasta, mutta toivottavasti ihmiset ovat muistaneet kohteliaat käytöstavat.

Yksi erityisen hyvä puoli pulloruokinnassa on ja sitä on erityisesti korostettu tässä blogissa. Pullojen avulla isät pääsevät mukaan siihen herkkään hetkeen mukaan, joka vallitsee vanhemman ja syövän vauvan välillä. Uskoisin että tällä on suuri vaikutus isä-lapsi -suhteen kehittymiselle. Mieheni halusi ottaa pullot mukaan ruokintaan juuri tästä syystä ja onhan se ollut ihanaa seurata vierestä sitä, miten molemmat nauttivat siitä hetkestä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, juu ei niitä tuttipullokuvia kukaan ehtinyt kommentoida. Ehkä kuitenkin niin moni tiesti siitä hankalasta alusta ja siitä, että tuttipullot ovat olleet mukana kuvioissa koko kesän.

Lääkäri vain (Ei varmistettu)

Imetysasioissa mennään usein kummallisen musta-valkoiseen asetukseen jossa unohdetaan se, että imetyksen hyödyt ovat edelleen pitkälti spekulointia ja "saattaa olla" tasolla. Missään tapauksessa mitään ratkaisevaa eroa lapsen kannalta ei synny vaikkei imettäminen onnistukaan. Pulloimetyksen hyödyt (helpompi unirytmin opettaminen, tarkempi ravinnonsaannin arviointi) lapsen kannalta myös lakaistaan usein maton alle. Joka tapauksessa imetetään tai pulloruokitaan, ne isommat jutut lapsen terveyden ja tulevaisuuden kannalta ovat aivan muualla.

Masi (Ei varmistettu)

Hyvä (vale)lääkäri, imetyksen eduista sekä äidille että lapselle on olemassa paljon tieteellistä näyttöä. Kannattaa päivittää sitä omaa osaamistaan nykypäivän tasolle.

Lapsen ravinnontarve on hyvin yksilöllistä, eikä sitä voida arvioida annetun maito- tai korvikemäärän mukaan. Lapsen riittävä ravinnonsaanti arvioidaan lapsen kasvua seuraamalla aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Kollega (Ei varmistettu)

Kiva, että joku kollega aina jaksaa näihin kommentoida. Se on juuri noin. Syy miksi sairaaloissa ei ole vielä nykyistä enemmän imetystukea ja ohjausta, eikä esim päivystämässä vain imetykseen erikoistunutta henkilökuntaa, on se, että imetys on ihan hieno juttu onnistuessaan, mutta yksilötasolla pulloruokinnasta ei ole mitään haittaa, väestötasollakin vaikutukset lasten hyvinvointiin nyky-Suomessa ovat viitteellisiä. Äitien hyvinvointi sen sijaan on koetuksella, jos ei ole todella rautainen psyyke ja tieteellinen maailmankuva, jolla suojautua imetysmafian propagandalta oman hormonimyrskyn syövereissä ;)

Imetyksen tuki ry:stä olennaisen kertoo nimi. Kyseessä on imetyksen etujärjestö. Ei Vanhemmuden tuki ry tai Lapsen ravitsemuksen tuki ry tms. Levittämänsä informaatio on sen mukaista.

Tuskin lapsiaan voi suuremmalla huolella ja rakkaudella hoitaa, kuin tässä perheessä. Vouhkaajat, ottakaa mallia.

Menni2 (Ei varmistettu)

Niinhän se on. Tätäkään ei uskalleta kunnolla ääneen sanoa, mutta imetyksen hyödyt on aika marginaalinen tekijä lasten hyvin voinnissa Suomessa.
Pieni mutta äänekäs joukko jaksaa pitää nostaa imetyksen niin suureen arvoon, että asia saa joskus kohtuutonta stressiä aikaan ihmisissä,

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Minä oon ollut huomaavinani, että "imetysvastaisuuden ilmapiiri" vs. "korvikevastaisuuden ilmapiiri" on kiinni vain ja ainoastaan siitä, imettääkö vai saako lapsi korviketta. Minä olen imettänyt molempia lapsia ja kyllä mun mielestä Suomessa ollaan todella imetyskielteisiä. Voi miten monta kertaa oo kuullut kysymyksiä tyylillä "et kai sä nyt ENÄÄ imetä??????", vaikka toisen lapsen imetys päättyi 7kk-ikäisenä ja toisen 10kk, eli millään mittarilla emme puhu pitkästä imetyksestä. Imettämistä pidetään hippiäitien puuhasteluna ja imetyksen hyödyille viitataan julkisessa keskustelussa kinttaalla (esim. edellinen kommentti; "imetyksen hyödyt ovat edelleen pitkälti spekulointia", mikä ei toki pidä paikkaansa). Ja jos joku menee ihan vain mainitsemaan imetyksen hyödyistä - aivan sama millaisilla sananmuodoilla - tai ehdottamaan vaikka Imetyksen tuen FB-ryhmään liittymistä, niin joku tulee heti taivastelemaan "imetysfanaatikoiden räyhäämistä" tms.

Imettäminen on luonnollisin tapa ruokkia lapsi, Suomessa suositellaan 6kk täysimetystä ja WHO suosittelee imettämistä 2 VUODEN ikään saakka. Tästä huolimatta hyvin moni edelleen Suomessa aloittaa kiinteät jo ennen neljää kuukautta, koska "maalaisjärki" tai "kyllä minunkin mummo". Tai lopettaa imetyksen sopivasti tiheän imun kautena, koska asiasta ei tiedetä ja "vauva vaan halusi olla rinnalla, joten maito ei riittänyt" tms. Tällaiset asiat EIVÄT sulje pois sitä tosiasiaa että se maito ei oikeasti aina riitä tai imetys ei muista syistä onnistu, mutta jostain syystä tällaisesta ei saa puhua leimautumatta imetysfanaatikoksi tai muita polkevaksi superäidiksi.

Toki; on ihmisiä, neuvolaterkkoja, kätilöitä sairaaloissa jne. jotka painostavat imettämään vaikka itkun kanssa pyytäisi apua korvikeruokintaan. Tämä on aina väärin, aina. Muistammehan silti, että on myös samalla tavalla ihmisiä, neuvolaterkkoja ja niitä kätilöitä, jotka alusta saakka jakavat imetyksestä/kiinteiden aloittamisesta suoraan väärää infoa ja vanhentuneita uskomuksia tietona.

THL:n uudet suositukset painottavat nimenomaan sitä, että kiinteät tulee aloittaa AIKAISINTAAN 4 kuukauden iässä. Aikaisintaan. Lisäksi painotetaan vauvan omia valmiuksia; vauvan tulee osata istua kevyesti tuettuna. Tästä poislukien tietysti keskoset ja käsittääkseni täysin korvikeruokituille voi olla omaa suositusta jottei korvikemäärä kasvaisi valtavaksi munuaisten rasittumisen takia (saa korjata jos muistan ihan väärin). Tästä huolimatta esim. meidän neuvolassa kerrottiin, että nykyään suositellaan nimenomaan aloittamaan 4 kuukauden iässä, vaikka tämä ei pidä paikkaansa. Harva 4-kuukautinen istuu tuettuna itse edes sylissä. Toki jotkut ja siksi ne suositukset onkin niin laveat.

Viimeiseksi vielä; ensimmäinen tyttäreni söi pelkkiä soseita käytännössä, satunnaisesti sormiruokaa isompana, imetin 7 kuukautta josta vain 4kk täysimetystä. Toista täysimetin lähes puolivuotiaaksi ja hän on käytännössä täysin sormiruokaillut satunnaisia purkkiruokia sekä puuroa lukuunottamatta. Molempia valintoja on arvosteltu, mutta mun on myönnettävä, että ensimmäisen kanssa sain paljon enemmän vertaistukea ja hyväksyntää. Toisen kanssa olenkin yhtäkkiä joka asiasta nipottava ja suorittajatyyppinen superäiti, joka haluaa väkisin olla joku erityisyyttä tavoitteleva hippi. Niin ja se imetysfanaatikko myös.

Ja tosiaan, siis mullehan nyt on aivan yks hailee miten kukanenkin lapsensa ruokkii. Minä ruokin näin. Sormiruokailu on 1000000000 kertaa helpompaa ja stressittömämpää kuin soserumba; tämä siis mun mielestä. Joku toinen kokee toisin ja se on ihan fine. Mutta en siis halua todellakaan mitään superäidin leimaa, koska vauvani sormiruokailee ensisijaisesti sen helppouden takia eikä todellakaan siksi että olisin asiaa pohtinut päässäni sen kummemmin, saati että liittäisin asiaan mitään kasvatusideologiaa. JA. Vaikka liittäisin niin helevettiäkö se muille kuuluu. Nykyään tuntuu että on porukalle punainen vaate jos joku oikeasti miettii lapsensa ruokaa vähän pidemmälle kuin Piltin porkkanasoseeseen.

Eipä mulla muuta :D

OP (Ei varmistettu)

Hei, mä en ota tähän muuta kantaa kuin että tuo WHO:n suositus on kaiketi tehty erityisesti kehitysmaiden lapsia silmällä pitäen. Kaikkialla kun ei ole kunnon korvikkeita tai pihdasta vettä jauheista tehtäviin velleihin ja maitoihin...

Ei uskalla lapsia edes ajatella yrittävänsä saada, kun siihen liittyy niin paljon muiden asettamia odotuksia ja besserwisseröintiä alkean siitä, kuka saa hankkia lapsia, mikä on oikea ikä hankkia lapset päätyen siihen, missä iässsa niiden pitäis lähteä kotoa tai jotain. Isät ottaa jostain syystä rauhallisemmin nämä jutut.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Jep, Suomessa virallinen suositus taitaa olla 1 vuoden ikään ja halutessa pidempään. Kiitos korjauksesta :)

Sumu1 (Ei varmistettu)

Juu Suomen virallinen suositus on 1-vuotiaaksi tai niin pitkään sen jälkeen kuin osapuolet haluavat, mutta WHO:nkaan 2 vuoden suositus ei ole vain kehitysmaita varten. Jostain syystä se on yleinen käsitys, mutta ei pidä paikkaansa. Imetyksen hyödyt jatkuvat 1 vuoden jälkeen myös kehitysmaiden ulkopuolella, joskin imettämättömyyden riskit lienevät kehitysmaissa suuremmat juurikin puhtausseikkojen vuoksi. Ehkä myös ravinnon riittävyyden vuoksi?

Vierailija (Ei varmistettu)

KIITOS! Minullakin siinä kolmen kuukauden kohdalla tervettä, hyvin kasvavaa vauvaa imettäessä alkoi tulla anopilta ym. "Et kai enää täysimetä", "eikö ne kiinteät kannattaisi kohta aloittaa"yms. Minusta imettäminen oli ihanaa, mutta julkisesti imetettäessä sai kyllä tuomitsevia katseita ja juurikin tuota ituhipiksi leimaamista.

iidas (Ei varmistettu)

Minä olen kyllä aistinut enemmän korvikevastaisuutta kuin imetysvastaisuutta, vaikka olen (täys)imettänyt poikaani 4,5 kk ja imetys jatkuu yhä 10kk iässä. Pullosta on saanut pumppaamaani maitoa ja viime aikoina myös korviketta. Pidän korviketta ihan yhtä hyvänä vaihtoehtona äm kanssa, mutta niin vaan imetysfanaattisuus sai minutkin valtaansa vauvan ollessa pieni. Jopa siinä määrin, etten halunnut huono äiti -fiilisten takia antaa lapselleni ollenkaan korviketta, vaikka se näin jälkikäteen tuntuu todella typerältä. Silti en koskaan arvottanut muiden tapaa ruokkia lastaan, eikä korvike tuntunut mielestäni huonolta vaihtoehdolta _muiden lapsille_. :D Ihme sekoilua, josta osittain syytän imetysmafiaa (imetyksen tuen Facebook-ryhmää, vaikka sieltä olen saanut myös erittäin hyödyllisiä neuvoja ja ystävällistä opastustakin) sekä hormoneita tietysti. :D Eli pointtina vaan, kyllä imettävätkin voivat tuntea ja tuntevatkin monien mainitseman imetykseen painostavan ilmapiirin. Olen jutellut tästä monen vauvansa (täys)imettäneen kaverin kanssa ja he olivat huomanneet saman ja joutuneet saman korvike=paska mutsi -syyllisyyden kouriin. Vaikka eivät sitä mieltä todellakaan olleet noin niinkun järjellä ajateltuna!

Ja en edes jaksa alottaa tuosta kiinteiden aloitusiästä. Miksi 6 kk täysimetyksestä tehdään joku Herkuleen urotöihin verrattava sankariteko, johon tulee pyrkiä, vaikka vauva esim. jo aiemmin osoittaisi kiinnostusta ruokaan ja muutkin valmiudet täyttyisivät? (Tällaisia neuvoja näkee harva se päivä tuolla faceryhmässä) Eikös pitkän imetyksen takana ole ennenkaikkea ajatus lapsentahtisuudesta. Luulisi että kiinteiden maistelu kannattaisi aloittaa LAPSEN ehdoilla, ei äidin imetysfanatismin... (Ja tällä en siis todellakaan tarkoita sinua En vaihtais sekuntiakaan -blogin kirjoittaja, jonka nimimerkkiä en nyt puhelimella näe kokonaan, vaan puhun Tommin aiemman postauksen sosegatesta! :) )

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri eilen luin kommenttiketjua blogikirjoitukseen (alkuvuodelta) siitä, saako vauvoja ottaa ravintoloihin mukaan, ja eiköhän siellä useampikin kommentoinut, että imetys vie muilta aikuisilta ruokahalun, että eikö voisi pullosta ruokkia. Minä koin silloin kolme vuotta sitten, kun itse imetin, hyvin vahvasti tämän ilmapiirin. Toki yleisestikin Suomessa suhtaudutaan todella kielteisesti vauvoihin verrattuna moneen muuhun maahan ja vauvan kanssa liikkuminen on hankalampaa tällaisten vauvat eivät kuulu sinne ja tänne asenteiden takia, mutta eniten sain kyllä kommentteja imetyksestä. Toisaalta minulla ei ollut paljon äitiystäviä, enkä edes ole Facebookissa, joten kokemuspiirini rajoittui aikuisiin, joilla ei ole pieniä lapsia. Luulen, että "imetysfanatismi" on osittain vastareaktio tähän imetysvastaisuuteen.

Tommi K
Isyyspakkaus

Minä käsitän imetysvastaisuuden eri asiana kuin julki-imetyksen vastaisuuden. Imettäminen julkisilla paikoilla tai ravintoloissa varmasti jakaa mielipiteitä myös imetystä kannattavien joukossa. Kielteinen suhtautuminen vauvoihin on muuten myös asia, johon en ole itse törmännyt kertaakaan itse. Ehkä isät voivat liikkua vauvojen kanssa vapaammin?

Tommi K
Isyyspakkaus

Rouva tuossa juuri mietti, että hän kuuli esikoisen kanssa vastaavaa ihmettelyä vain äidiltään, jonka imetysopit ovat vuosikymmenten takaa :) Mutta tuo sormiruokailun helppous on siis jännä juttu, kun mun mielestäni se näyttää vaan ihan sietämättömältä sotkemiselta, johon verrattuna soseen laittaminen suoraan suuhun on hyvin helppoa eikä mitää rumbaa :D

Torey
Näissä neliöissä

Meillä on tytöt saaneet ihan alussa äidinmaitoa, mutta se ei vaan yksinkertaisesti riittänyt ja alusta asti oli myös korvike mukana. Ei allergioita, tai normaalia enempää sairastelua. Esikoisen neuvolassa painostettiin imetykseen, ja itkin ensin kun en onnistunut tuottamaan riittävästi maitoa. Sitten tokasin että hitot, lapsen riittävä ruuan saanti on tärkein. Kuopuksen kanssa neuvolasta todettiin "teet niinkuin teille on parasta, helpointa". Paras vastaus ikinä!

Anna S. (Ei varmistettu)

Odotan tässä ensimmäistä lastani ja naputtelen tässä tätä kommenttia viimeisenä työpäivänäni ennen äitiyslomaa. En toki vielä ole äiti, mutta mitä tässä raskauden aikana olen seuraillut, tuntuu vähän siltä, että teet niin tai näin joku älähtää. Ehkä tietyssä mielessä on hyväkin, että Suomeenkin on tullut erilaisia tapoja kasvattaa lasta. Ainakin vanhempien sukulaisten puheista saa sellaisen käsityksen, että 60- ja 70-luvuilla neuvolasta annettiin hyvin yksityiskohtaisia ohjeita vauvan hoitoon, joita kaikkien oletettiin noudattavan. Toki silloinkin jokainen äiti on lopulta tehnyt niin kuin on parhaaksi nähnyt. Kuitenkin ihmetyttää sellainen kärkkäys ja ehdottomuus monien kommenteissa. Suositukset ovat suosituksia ja jokainen lapsi ja perhe on yksilöllinen. Jokaisen oma kokemus voi myös olla ihan erilainen kuin toisen, mutta se ei koskaan ole koko totuus eikä myöskään tarkoita, että suositukset olisivat vääriä. Vauvani on rakastettu ja hyvin toivottu, mutta samaan aikaan jotenkin vähän kauhulla ajattelen mihin ihmeelliseen maailmaan olen astumassa. On tosi hienoa, että uskalsit ja viitsit kirjoittaa tästä ja mielestäni olette tehneet kaiken aivan mahtavasti ja todella ihailtavasti.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos sinulle!

Laura_A (Ei varmistettu)

Tosi hyvä blogi-kirjoitus. Osin ihan hirveää tämä kommentointi taas. Ihan kamalaa on, että jotkut kuvittelee, että toisten lasten ruokailu ja siihen kantaaottaminen on heidän tehtävänsä. Eiköhän perheet osaa ratkaista asiat oman tilanteensa ja perheensä kannalta riittävällä tavalla ihan itse. Ja miten ihan taviksista voikaan tulla niin ylivoimaisia tulkitsemaan ohjeita ja tutkimuksia, että heidän tulkintansa menee terveydenhoidon ammattilaisten, jotka vieläpä seuraavat perheen tilannetta läheltä, ohitse? Ja nämä tulkitsijat kuvittelevat omista lähtökohdistaan tietävänsä paremmin tilanteen kuin lapsen omat vanhemmat? Ihan käsittämätöntä! Sekä imettämisellä että pulloruokinnalla on tilanteista riippuvat hyvät ja huonot puolet. Ne eivät kohdistu samoihin asioihin, mutta aivan varmasti suuri osa perheistä on kykeneviä ihan itse päättämään, mikä on heidän tilanteeseensa paras ratkaisu. Ja kyllä tässäkin keskustelussa tulee enemmän tuomitsemista niiltä, jotka katsovat pulloruokinnan aina olevan epäonnistumista...

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihmetyttää, että miltä osin tämä kommentointi nyt on hirveää? Tuo paheksutuin kommentoijakin tuntuu minusta vain miettivän, että saivatko Tommi ja rouva tarpeeksi tukea ihmetyksen yrittämiseen, kun imetys oli kuitenkin rouvan toiveissa. Kai me kaikki toivoisimme, että kukin vanhempi saisi riittävästi tukea ja opetusta sellaiseen vauvan ruokkimiseen, mitä he itse toivovat, on se sitten imetystä tai pulloruokintaa, sormiruokailua tai soseilua. Eivät kaikki tunne Tommia tai ole lukeneet hänen blogiaan vuosikausia. Minusta siis on ok syöttää lasta pullosta vaikka ihan vain, koska ei halua imettää.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos!

vierailija (Ei varmistettu)

Tosi hienosti ja ihanasti kirjoitettu! Tulee vaan mieleen, että kyllä Rouvan kelpaa, kun on tuollainen mies :) ja miksei varmasti toisinkin päin!

Pages

Kommentoi

Ladataan...