Soseista, vastikkeista ja äidinmaidosta

Maanantain porkkanasosepostaukseni eräässä kommentissa spekuloitiin, että tämä ”aikainen” soseen maistattaminen liittyisi siihen, että poikamme ei saa äidinmaitoa. Todettakoon ihan ensin, että tästä ei ole kyse.

Koska kaikki eivät ole varmasti lukeneet jokaista aiempaa postaustani, lienee hyvä kertoa tarkemmin molempien vauvojemme ruokailuasioista, ettei niistä jää väärinkäsityksiä.

IMG_8935.jpg

Tyttömme alkoi maistella soseita suurin piirtein samoihin aikoihin kuin poikamme nyt, tarkemmin sanottuna 4,5 kk:n iässä. Siihen asti hän oli ollut käytännössä täysimetyksellä, vaikka pari kertaa olinkin yrittänyt antaa jauheesta sekoitettavaa äidinmaidonvastiketta huonolla menestyksellä. Rouva jatkoi imetystä vielä kiinteiden rinnalla, kunnes tyttö oli vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen, ja vastikkeita tyttö ei koskaan saanut.

Soseiden maistelu aloitettiin silloin neuvolan suosituksesta, ja niin se tehtiin myös nyt, kun poika on 4 kk:n ikäinen.

Myös THL:n suositukset on päivitetty, ja soseiden maistelu voidaan niiden mukaan aloittaa lapsen valmiuksien mukaan aikaisintaan neljän mutta viimeistään kuuden kuukauden iässä. Neljän kuukauden ikä on siis aivan suositusten raamien sisällä oleva ikä eikä erityisen aikainen. Monilla lapsilla on kuulemma myös herkkyyskausi soseiden maistelussa juuri silloin.

* * *

Mitä taas tulee siihen, saako poika nyt äidinmaitoa vai ei.

Blogia lukeneet tietävät, että poika vietti syntymänsä jälkeen ensimmäiset päivänsä hengityskoneessa ja sairaalassa ja tottui saamaan ruokansa ensin letkusta ja sitten pullosta.

Tämänkin jälkeen hän oli vielä pitkään toipilas, ja saimme ohjeeksi syöttää hänelle maitoa 6 dl vuorokaudessa. Se vaati alkuun syöttämistä 2 – 3 tunnin välein, ja vauvaan oli saatava uppoamaan kerralla jopa 60 – 70 ml maitoa. Se on paljon vastasyntyneelle toipilaalle, varsinkin kun hän tuntui nukahtavan syliin useita kertoja syöttämisen aikana, ja hänet oli pidettävä väkisin hereillä.

Rintaruokinnassa lapsi olisi pitänyt pitänyt punnita digitaalivaa’alla ennen ja jälkeen jokaisen syötön, jotta olisi voitu varmistaa, minkä verran hän söi. 

Kun imetysyritykset tuntuivat vielä johtavan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kovaan huutoon, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa pulloruokintaa. Se oli myös lääkärien ja hoitajien suositus kotiutuessamme. Pahin pelkomme oli, että lapsi ei saisikaan tarpeeksi maitoa, hänen painonsa alkaisi pudota ja joutuisimme takaisin sairaalaan. Ei sellaista riskiä kukaan halua ottaa.

* * *

Poika sai kuitenkin äidinmaitoa, jota Rouva pumppasi sähkökäyttöisellä pumpulla useita kertoja päivässä ja heräsi ensimmäiset kuukaudet myös öisin pumppaamaan muutaman tunnin välein, jotta maitoa olisi ja tulisi myös jatkossa. Vastiketta annettiin koko kesänä vain muutaman kerran, ja niissäkin oli kyseessä tilanne, jossa pumppaaminen ei ollut yksinkertaisesti mahdollista.

Pojan ruoka oli siis lähes pelkkää äidinmaitoa kahden kuukauden ajan, kunnes kasvun myötä myös nälkä yltyi, ja äidinmaidon rinnalle oli pakko ottaa vastike. Imetystä yritettiin edelleen, mutta tuttipullon helppouteen tottunut poika ei koskaan oppinut imemään rintaa. Pelkällä pumpulla maidon määrä taas ei kasva lapsen syömisen tahtiin.

* * *

Olen törmännyt puheisiin Suomen ”imetysvastaisesta ilmapiiristä”. En voi kuin ihmetellä, mistä on kyse, sillä joka ikisessä paikassa, keskustelussa, puheessa, opuksessa, neuvolassa, kirjassa, blogissa, kommenteissa, lehtijutussa ja internet-sivulla korostetaan imetyksen tärkeyttä ja sen etuja. Sen sijaan olen kyllä huomannut, että maassamme vallitsee hyvin vahva imettämättömyys-, tuttipullo- ja vastikevastainen ilmapiiri. 

On ikävä lukea kommentteja, joissa korostetaan imetyksen ja äidinmaidon tärkeyttä ja oletetaan imettämättömyyden johtuvan omasta halusta, yrityksen puutteesta tai siitä, että haluaa päästä helpolla. Jos imettäminen ei syystä tai toisesta onnistu vaikka haluaisi, ei varsinaisesti auta kuulla toistuvasti, että kyllä nyt vaan pitäisi yrittää enemmän.

Rouvan halu olisi ollut imettää. Yksityiskohtiin menemättä vakuutan, että yritystä oli, mutta se ei auttanut. Helppoakaan pumppaaminen ei ole, vaan lapsen syöttämiseen menee käytännössä tupla-aika ja myös laitteen peseminen ja päivittäinen desinfiointi hankaloittavat hommaa.

* * *

Vaikka kesällä Rouva jaksoi vielä pumpata useasti päivässä ja maito riitti, nyt poika syötetään jo pääasiallisesti vastikkeella. Rouva pumppaa edelleen maitoa pari kertaa päivässä, ja maitoa tulee edelleen parille ruokailulle, mutta muuten poika kasvaa Arlan luomuvastikkeella. 

Kuten sanoin aiemminkin: pojan ensimmäisten päivien dramaattiset tapahtumat antoivat perspektiiviä asioille, ja tärkeintä on lopulta se, että hän syö ja kasvaa hyvin. Tätä samaa toistelin Rouvallekin, joka stressasi imetyksestä koko kesän ja alkusyksyn.

Poika on myös saanut äidinmaitoa riittävästi saadakseen sen hyödyt, vaikka maito onkin kiertänyt pullon kautta. Ja vaikkei olisi, turha siitäkään olisi stressata. Todistettavasti myös pelkällä vastikkeella kasvatetuista vauvoista tulee ihan kelvollisia aikuisia. Yksi sellainen kirjoittaa tätä tekstiä. 

* * *

Mutta se mistä lähdettiin: soseiden maisteleminen, sillä ei ole mitään tekemistä näiden vastikkeiden, äidinmaidon ja tuttipulloruokinnan kanssa.

Kommentit (92)
  1. Aivan loistava kommentti tuolla ylempänä siitä, miten jokainen kokee syyllistäväksi eri asiat.

    Esikoiseni oli 5kk eteenpäin korvikevauva, koska sairastuin vakavasti. Kuopuksen tullessa olin päättänyt onnistua keinolla millä hyvänsä.

    Näin siis todella todella paljon vaivaa imetyksen onnistumiseksi ja vaikka jälleen kerran olin synnytyksen jälkeen kuukauden vuodepotilaana mutta siinähän sitä ehti imettää… kyllä on öisin ja päivisin monta kertaa itketty milloin mitäkin imetykseen liittyvää asiaa ja kaikki imetysdieetit, suihkuavat rinnat ja kivut ja kaikki ja sit joku sanoo, ettei tällä ole mitään merkitystä… että turhaan imetit. Tuleehan siitä helvetin paska olo. En ole superäiti missään nimessä, mutta kerrankin yritin edes tarjota lapselleni jotain sellaista (rintamaitoa), minkä ajattelin hyödyttävän häntä ja minua merkittävästi koko elämän ajan. No toivoa saattaa.

    Korvikevauvan äitinä tunsin syyllisyyttä siitä, että kaivoin tuttipullon vauvamuskarissa, kun muut imetti. Rintaruokitun kanssa tunsin häpeää ja sain arvosteluja lasta imettäessä. Eli kumpikin vaihtoehto sit vissiin on huonoja? Imetin kuopusta 1,5-vuotta ja sen viimeisen vuoden aikana sai kyllä aina tarkkaan miettiä, missä uskaltaa imettää, ettei loukkaa ketään. Yritin silti luoda edes vähän imetysmyönteisyyttä tähän maahan ja imetin niin hiihtokeskuksessa kuin kirkossa ja laivallakin julkisesti.

    En edes lähde kertomaan siitä, että kuopus oli lähes täysin sormiruokinnssa ja molemmat tykkäsimme siitä! Sormiruokinnasta luin pari kirjaa ja hurahdin täysin. Suosittelen muillekin edes vähän perehtymään asiaan 🙂

    1. Jee! Ihana kommentti! Monille tsemppaus on ihan hyvä juttu. Ja mahtavaa, että olit luomassa imetysmyönteistä kulttuuria. Parasta olisi, jos saisimme kaikki yhdessä luotua Suomeen vauvamyönteisen, että ihmiset altistuisivat vauvoille ja sekä julki-imetykselle että julkipulloruokinnalle, niin että molemmat lakkaisivat herättämästä huomiota ja tuntumasta ihmeellisiltä.

  2. En minäkään ymmärrä tätä muka imetysvastaista kulttuuria. Omassa perheneuvontaryhmässäni aloitettiin imetysasioilla jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, äitiysneuvolassa kyseltiin loppuvaiheessa että heruuko maitoa jo, imetyksestä keskusteltiin myös äitiyspolikäyneillä loppuraskaudessa (sielläkin teeemalla ”heruuko jo”) ja synnärillä päästiinkin asian pariin oikein pidemmän kaavan mukaan.

    Olin laitoksella 9 päivää ja ainakin viitenä päivänä oli imetysneuvontaa (hätäsektion jälkeisessä muutaman päivän seurannassa sai vapautuksen). Pahin oli kun kymmeneltä illalla alkoi neuvonta joka kesti 1,5h. Olin tuolloin jo ihan valmis nukkumaan varsinkin kun sain herätä ottamaan lääkkeitä muutamaan kertaan klo 24-07 välillä joka tapauksessa. Neuvomisesta huolimatta imetys ei onnistunut kohdallani ja käytin sähköpumppua ekat kolme kuukautta. Oli ihan hirveää olla kiinnitettynä sähkölaitteeseen tunnin ajan ja saada tulokseksi makimissaan 40ml maitoa kun operaatio ei ollut ihan kivutonkaan.

    Minulla on nk mastopaattiset rinnat ja luin vasta myöhemmin että ne voivat haitata tai jopa estää imetyksen. Tästä en saanut tietoa äitiysneuvolassa, äitiyspolilla enkä synnärillä vaan luin asiasta sattumalta lähemmäs vuosi synnytyksen jälkeen. Vaikka minulla on tavallaan syy imettämättömyyteen tunnen silti olevani epäonnistunut äitinä. Tämä on mielestäni imetyspropagandan syy. Lapsi on ensimmäiseni ja luulin oikeasti että kaikki äidit imettävät ilman suurempia ongelmia ainakin puoli vuotta. Nolotti ostaa korvikemaitoja ja kävin kaupassa joka päivä ostamassa vain pari kerrallaan ”ihan vain hätäväraksi” ettei kukaan luulisi etten antais rintaa myös 🙂

    1. Neuvoloissa on paljon eroja, meillä keskityttiin perhevalmennuksessa nimenomaan kertomaan, mikä kaikki voi estää/pilata imetyksen ja tosiasia, että suurimmalla osalla imetys onnistuu hyvin ohitettiin täysin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *