Timanttiponit - eli opetellaan pelisääntöjä

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaaleanpunaisia timantteja ja poneja. Ei ole vaikea arvata, että tämä syntymäpäivälahjaksi saatu Timanttiponit-peli on pienen tytön mieleen.

Peli on itse asiassa tytön ensimmäinen lautapeli, joten pääsemme nyt ensimmäistä kertaa harjoittelemaan nopan heittämistä ja pelinappulan siirtämistä eteenpäin laudalla.

...ja sääntöjen noudattamista.

Pedantti isä yrittää vakuuttaa, että nappulaa pitää siirtää niin monta pilveä eteenpäin kuin noppa näyttää, ja pieni tyttö taas vastaa siihen, että hän haluaa pysyä juuri tällä vaaleanpunaisella pilvellä.

"Niin, mutta sinun pitäis nyt siirtää sitä nappulaa siihen violetille pilvelle ja antaa isille yksi timantti", isä yrittää edelleen.

"Mutta kun en minä halua."

"Niin mutta kun tämän pelin säännöt..."

No jaa. Ehtiihän tuo vielä opetella noudattamaan sääntöjä myöhemminkin.

"Pysy vaan siinä vaaleanpunaisella pilvellä. Voit heittää uudellen sitä vaaleanpunaista noppaa ja ottaa lisää timantteja."

Tämä ei varmaan ole lapsen kasvattamisen vaikeimpia kysymyksiä, mutta tulinpa nyt kuitenkin pohtineeksi, että mitenkäs tässä olisi pitänyt menetellä.

Pitääkö jo kolmevuotiasta vaatia noudattaman pelisääntöjä? Pitääkö ajatella, että tässä opetellaan sovittujen sääntöjen noudattamista isommassakin mittakaavassa?

Vai ajatella, että kyseessä on vain hassu peli, jota tiukkapipoisen isän ei kannattaisi ottaa liian vakavasti. Jos lapsi haluaa pelata omilla säännöillään ja tulee iloiseksi siitä, että voittaa, niin voittakoon. Ja että vaaleanpunaisten timanttiponien yhteys reaalimaailmaan on joka tapauksessa aika olematon.

Share

Kommentit

PiaT (Ei varmistettu)

Ehkäpä tuo "vapaa pelaaminenkin" (siis ihan leikkiminen tai myöhemmin omien sääntöjen keksiminen) on myös hyvä juttu. Keskittyminen ja sääntöjen ymmärtäminen / noudattaminen tulevat sitten aikanaan. Haballa on loistavia ensipelejä (Hedelmätarha, Hepan hirnahdus jne). Niitä jopa meidän 2,5-vuotias on jaksanut pelata, 4-vuotiaasta nyt puhumattakaan! (Isompi lapsi osaa opettaa toisille lapsillekin säännöt jne). Sillä, millainen peli on kyseessä, on suuri merkitys.

Tommi K
Isyyspakkaus

Pitääpä selvästi hankkia (toivoa lahjaksi) muitakin pelejä! Tämä on taas niitä asioita, että ei ole tullut ajatelleeksi, että näinkin pienille on olemassa lautapelejä... :D Mähän olen itse tykännyt aina kovasti lautapeleistä, ja odotan kovasti, että pääsee pelaamaan tytön kanssa ihan "oikeita" pelejä.

abadaba

Meillä on jo kaksivuotiaasta rakastettu Haban Hedelmätarhaa, se on yhteistyöpeli, joten sopii sikäli hyvin pienelle, ettei siinä ikinä häviä, tai jos häviää, niin häviää toisten kanssa :)
Muutenkin nuo Haban ensipelit/lastenpelit ovat olleet meillä suosittuja, Eläinpyramidi toimii nyt hieman yli 3-vuotiaan kanssa, kun on sorminäppäryyttä jo hiukan kehittynyt.

Mitä enemmän lapsen kanssa pelaa, sitä monimutkaisempia pelejä hän oppii. Meidän 3v pelaa jo sujuvasti monia 4/5+ pelejä :)

 

peetu3 (Ei varmistettu)

Mutta missä kohtaa hän on mielestäsi niin vanha että sääntöjä tulee noudattaa? Parempi opetella mielestäni saman tien, että nää on nyt tän pelin säännöt ym :-)

Tommi K
Isyyspakkaus

Niinpä juuri.

PiaT (Ei varmistettu)

kas, Haban peli tuokin. Ei ehkä yhtä hienoja timantteja niissä muissa, mutta ehkä muuten vielä onnistuneempia tai ainakin soveltuvampia ihan pienille ne muut. Yksi peli taisi olla "värit ja muodot" tms.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tämä oli kolmevuotiaasta ylöspäin, eli ehkä tyttökin oivaltaa sääntöjen merkityksen kahden päivän päästä täyttäessään kolme ;)

Piipo79

Meillä on pelailtu muistipelejä n 2,5v saakka ja sitten on muutamia muita pelejä (bingo ja erittäin hyvä Gogin balancing board- peli) ja samaa olen miettinyt minäkin. Meidän kohdalla olen tullut tulemaan, että pelejä pelataan säännöin ja esim. tytön tulee odottaa vuoroaan ihan vain sen vuoksi, että oppii ettei aina ole hänen vuoronsa. Jos sitten vuoroa ei ole maltettukaan odottaa, olen sanonut ettei äiti voi nyt sitten pelata kun ei ole reilua, että hän vie vuoroni. Olen nääs miettinyt, että kavereiden kanssa voi sitten olla hankala jos täytyykin odottaa vuoroa (ja pelata säännöin) vaikkei äidin tai isin kanssa tarvitsisi. Mutta hyvä varmaan alottaa sellaisen pelin avulla, että kärsivällisyys sääntöjen noudattamiseen säilyy.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hmm, niin, muistipelit. Joku meillä onkin, mutta ei ole tullut sitä pelattua. Päiväkodissa, ainakin vanhassa, lapset pelasivat muistipelejä. Alussa niin, että kaikki kortit olivat oikein päin ja lapset etsivät vain pareja.

Piipo79

Me tehtiin niin, että aloitettiin esim.kymmenellä parilla ja siitä sitten kasvatettiin muistettavien korttien määrää. Lapsi muuten muistaa usein vanhempiaan paremmin!! Tuosta pelaajien määrästä vielä huomio että jos kavereiden samanikäisiä lapsia vieraina niin kaksistaan saa pelin aikaan mutta kolme lasta niin kiinnostus jo herpaantuu.

Aasara
Kunnon Mamma

Voisikos tehdä niin, että itsekseen tyttö saa pelata peliä niin kuin haluaa (siis leikkiä!), mutta jos hän halua pelata isin tai jonkun muun kanssa, niin silloin pitäisi noudattaa pelin sääntöjä?

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meillä pelataan juuri näin :) tosiaan jos haluaa vain leikkiä/pelata omilla säännöillä niin 3,5-vuotias voi tehdä niin yksin, mutta sitten kun pelataan yhdessä niin noudatetaan sääntöjä. Meidän tytön suosikkeja on aika samantyyppiset Missä on Pikku Myy? ja Choco, molemmissa ekat kerrat vähän nikoteltiin kun niissäkin pitää antaa omia nappuloita pois, mutta nykyään voidaan ongelmitta pelata. 

 

En mä kyllä silti suhtaudu peleihin minään kasvatuskysymyksenä, enemmänkin vaan kivana yhteisenä tekemisenä :) mut sääntöjä tosiaan noudatetaan kun yhdessä pelataan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Yllättäen meillä sen timantin pois antaminen ei ollut ongelma, eikä tyttö myöskään tuntunut välittävän siitä, että isi tai äiti voittivat jollain toisella pelikerralla. Tärkeintä tuntui olevan vain se, että sai kulkea vaaleanpunaisia pilviä pitkin ja heittää pinkkiä noppaa. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Tätä minäkin ajattelin kokeilla.

laulau (Ei varmistettu)

Aloittakaa muistipelillä tmv.; sen sääntöidean ymmärtävät usein jo pienetkin. Tuon kaltaisten lautapelien idea on monesti vähän liian kaukainen 3-vuotiaalle, liikaa osasia.

Mauri (Ei varmistettu) http://reflektiivi-isyys.blogspot.com

Kyllä meidän kolmivuotias pelaa ihan suvereenisti joitain lautapelejä kuten tuota ylempänä mainittua Hedelmätarhaa.

Kirjoitin sattumalta varsin samaa aihetta sivuavan kirjoituksen hetki sitten:
http://reflektiivi-isyys.blogspot.fi/2015/05/saannollisyys.html

Tommi K
Isyyspakkaus

Hauskaa! Hienoa että muutkin pohtivat samoja asioita. Terkkuja Tessalle ja Kainille! :)

M.Ankka (Ei varmistettu)

Aasaralla on hyvä ehdotus :) Meilläkin on noita Haban pelejä vaikka kuinka, ollaan ton 3v:n kans aloteltu hänen ollessaan 2v pelaamaan pelejä. Eka kerta tosiaan oli sitä että poika tutustui Hedelmätarha-pelin osasiin, sitten harjoteltiin laittamaan peli alkuasetelmiin, ja siitä sitten lähdettiin pelaamaan. (Nyt jo ymmärtää myös huijata :D ) Mutta kun on tullut sinuiksi osasten kans (ja alkuinnostus osasista laantunut), niin olen "vaatinut" pelaamaan sääntöjen mukaisesti. Vaikeampia pelejä (esim. Kimble ja Afrikan tähti) niin pelataan yksinkertaisemmillä säännöillä. Esimerkiksi tartte päästä tasaluvulla maaliin Kimblessä, eikä aluksi "syöty" toisen nappulaa takaisin kotipesään, otetaan niitä sitten mukaan pikkuhiljaa :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Okei, tämä Hedelmätarha on nyt mainittu niin monta kertaa, että pitää ottaa selvää, mistä on kyse!

Mutsivaan (Ei varmistettu)

Ihanan näköinen peli ja kiitos muutenkin mukavasta blogista, jota nyt ensimmäistä kertaa uskaltaudun kommentoimaan, vaikka lukuhetkiä on takana jo monta :).

Meillä pelaillaan lautapelejä 4 ja 2 veen kanssa aika harvakseltaan, mutta esim muistipelit ja korttipelit luonnistuu kivasti. Lautapeleissä on jostain syystä minusta aika monimutkaisia sääntöjä, ottaen huomioon, että oikeasti se oman vuoron odottaminen on vielä neljäveellekin usein keskittymisen paikka. Siksipä olenkin yrittänyt miettiä, että lopultahan noiden pelien pelaamisessa taitaa tärkeintä ollakin se yhteisten sääntöjen noudattamisen opettelu sekä sen oman vuoron odottaminen ja näinpä me sovelletaankin kaikkien pelien muut säännöt niin helpoiksi, että niitä on helppo ja mukava lapsenkin noudattaa ja pystytään keskittymään siihen vuorotteluun :). Eli antaisin siis pienen tytön suosiolla pysyä vaaleanpunaisella pilvellä ja soveltaisin sääntöjä niin että tuo (mielestäni) mitätön asia mahdollistuu ja pystytte keskittymään muutoin mukavaan pelaamiseen. Mutta oikeastihan nämä on ihan mielipidekysymyksiä ja varmasti jokaisella tavalla kasvaa reippaita lapsia, niin haluan ainakin uskoa :).

Mutsivaan (Ei varmistettu)

Ja mitättömällä asiallahan tarkoitin siis mitätöntä sääntörikkomusta, joka aiheutuu tuosta pilven päällä pysymisestä ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos, kiva että tulit komentoimaan!

Edetään pienin askelin. Jospa nyt alussa kerron, että "kun vielä opetellaan peliä", voidaan mennä mille pilvelle vain ja jopa taaksepäin, mutta sitten kohta aletaan pelata "oikeasti". Ja tärkeintä on tietysti, että on kivaa.

Noo (Ei varmistettu)

Kysymys ohi varsinaisen aiheen: millaista ohraa Gastronaatin juhannusrieskaan pitäisi käyttää? Olin kirjoittanut ohjeen hutiloiden ylös ja palauttanut kirjan jo kirjastoon, joten arvalla käytin sitten ohrasuurimoita. Tekele olikin puurolevy ennemmin kuin rieska. Kröhöm, oma moka joo, mutta ens kerralla ostan kaupasta: mitä?

safddsafas (Ei varmistettu)

Varmaan ihan ohrajauhoja? :D :D

Noo (Ei varmistettu)

Vois kuvitella, mutta kun ohjeessa lukee "huuhtelematonta ohraa", niin se kuulostaa kokonaisemmalta kuin jauhot..

Tommi K
Isyyspakkaus

Juu ei.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ohrasuurimoita juuri. Lopputuloksen kuuluu kyllä olla tavallaan puuromainen rieska, ei siis sellainen perunarieskan tyylinen tiivis leipä. Mutta kyllä sen kasassa tulisi pysyä sen verran että sitä voi leikata ja syödä ilman lusikkaa :D Millainen lopputulos siis oli?

phocahispida

Kyllä se sääntöleikkien vaihekin sieltä tulee, joskus 4-6 vuoden iässä, pikkuhiljaa ja yksilölliseen tahtiin. Mutta kyllä kolmivuotiaskin malttaa jo helppoja sääntöpelejä usein kokeilla, esim. Kimbleä ja Huojuvaa tornia. Tarpeeksi lyhyt ja riittävän yksinkertainen setti niin ei motivaatio touhun ylläpitämiseen romahda.

P.S. Pistin kasvattaja bloggaa-juttusarjan pystyyn ja pelipohdinta jatkui sielläkin:
http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/vanhempi-hoi-mita-sina-ajattelet-leikista

Tommi K
Isyyspakkaus

Haa! Huojuva torni meillä taitaa olla jossain komerossa, Kimblekin vanhemmillani. Mutta se huojuva tornihan olisi aivan loistava. Säännötkin niin suoraviivaiset kuin voi olla: kaatuu tai ei kaadu :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kimble nyt ei todellakaan ole kolmivuotiaan tasoinen peli. Choco ja Etanaralli ovat hyviä aloituspelejä, samoin kuin muistipelit muutamilla pareilla aloitettuna. Myös dominot ovat hyviä. Ja säännöt ovat sääntöjä, joko niitä opetellaan tai sitten ei...

phocahispida

Kyllä meillä ainakin 3v pelaa Kimbleä. ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu, en sitä epäilekään. On kolme vuotiaita, jotka pelaa shakkiakin...

phocahispida

Choco on muuten ihan huippupeli ainakin 3-4-v pk-ryhmissä - jaksaa viihdyttää kerta toisensa jälkeen, vaikka aikuista ehkä nyppii yksinkertaisuudessaan toisinaan. :)

Mirka75 (Ei varmistettu)

Vähän vanhempien lasten äitinä: jos nyt voisin tehdä toisin, tekisin! Meidän esikoiselle häviäminen on hirmu vaikeaa. Jos pelin edetessä näyttää siltä, että hän häviää, hän lopettaa pelin kesken ja aika usein kieltäytyy pelaamasta. Keskimmäinen on tottunut häviämään pienestä pitäen ja sietää sitä paljon paremmin. Hän nauttii pelaamisesta pelaamisen vuoksi. Syytän siis esikoisen käytöksestä osittain itseäni: hävisin hänen ollessaan pieni tahallaan, ettei pikkuiselle tulisi paha mieli. Hänpä ei sitten oppinutkaan häviämisestä aiheutuvan pettymyksen sietämistä. Toki osittain varmaan luonnekysymyskin, mutta uskon että olisin voinut tähän vaikuttaa jos olisin toiminut itse fiksummin.

Piipo79

Hyvä pointti. Tällaisin keinoin on helppo opettaa sietämään pettymyksiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Sanoisin, että voittamaan totuttaminen ei kasvata huonoa häviäjää, vaan luonteeltaan hyvin kilpailuhenkistä lasta voi siedättää häviämiseen pelien avulla.

Itse olen hyvin hyvin kilpailuhengetön ja minun annettiin aina lapsena kotona voittaa. Jossain vaiheessa tajusin, että näin tehdään. Halusin kovasti, että muutkin saa välillä voittaa ja aloin taktikoida peliä aina niin, etten itse vain voita. Edelleen nyt aikuisena, vaikka tykkään saada onnistumisen kokemuksia, suon niitä yhtä mielelläni muille.

Tommi K
Isyyspakkaus

Aivan. En mäkään halunnut, että äiti antaisi tarkoituksella voittaa, mutta silti erityisesti Monopoli-häviöt tuntuivat todella raskailta, sillä häviäminen pelissä on pitkää kidutusta, jossa häviäjä kuihtuu vähitellen pois :D Mutta siedätys toimi, ja minusta tuli ihan sopivasti kilpailuhenkinen aikuinen, josta hauskinta on itse pelaaminen, ei voittaminen.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä muistan itse suuttuneeni (vielä aika isonakin) äidilleni, että hän voitti usein peleissä. Hän muistelee edelleen, miten joskus Monopoli-häviön jälkeen itkin, että hän ei "edes antanut mahdollisuutta" :D En siis tiedä, mikä sitten on parempi. Vielä tyttö ei tunnu välittävän kuka voittaa, joten nyt on ainakin hyvä tilaisuus opetella että toisinaan voittaa ja toisinaan häviää, ja siitä huolimatta pelaaminen on hauskaa.

OP (Ei varmistettu)

Mitä, eikö pinkit timanttiponit olekaan realismia? En ala. En usko. OP

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä on ollut peleissä ikään kuin "oikeat säännöt" ja "mielikuvitussäännöt" - ja oon ihan kysynyt, että "haluatko kuulla, miten oikeilla säännöillä tätä pelattaisiin?". Usein ei ole halunnut, omat säännöt ovat olleet vielä kiinnostavammat :) Mä ajattelisin, että on ihan tärkeää, että lapsi saa käytää lelua/peliä itselleen mielekkäimmällä tavalla ja leikkiä just silleen kuin leikityttää; sehän kehittää mielikuvitusta eikä meidän vanhempien varmaan kannata sitä kahlehtia. Ehkä niiden "oikeiden sääntöjen" aika tulee sitten myöhemmin :)

Ssssssatu (Ei varmistettu)

yhden lapsen kanssa voi kehittää omaan peliin omat ohjeet. Tuo on vielä itsellekin tuntematon peli, joten ei varmaan tule vastaan joka paikassa, kuten Afrikan tähti tai Kimble, joihin on kanssa perhekohtaisia sääntöjä.

Jos lapsi itse toivoo, että hypitään pinkeillä pilvillä, niin siitä voi tehdä yhteisen säännön. Sit vaan muistuttaa, että kylässä tässä pelissä voi olla toisenlaiset säännöt.

3v vasta opettelee pelailua, häviämistä voi harjoitella konkreettisimpien pelien (muistipelit, huojuvat tornit ym) avulla.

Markkula (Ei varmistettu)

Isän pelivinkki: Jos lapsi yrittää toistuvasti Afrikan tähdessä piilottaa Tähden sellaiseen paikkaan jonka hän itse tietää, on isän toimittava seuraavasti:

1. Sano lapselle joka kerta ettei saa huijata ja että Tähti pitää laittaa oikeasti kaikilta piiloon. Anna kuitenkin noin yhden kerran neljästä lapsen "salaa" katsoa tähden paikka ja luulla että juoni onnistui eikä isä huomannut mitään.

2. Kätke aina hevosenkenkä merelle Tangerin lähelle ja käy poimimassa voitto kotiin heti kun lapsi on löytänyt Tähden... ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän 4-vuotias on juuri hoksannut tämän, että laittaa itselleen mieluisaan paikkaan Afrikan tähden. Mutta minulla on sattumalta aina aikaa vain yhteen peliin. Jos tähti löytyy jo ekasta paikasta, aikuisen peliaikaakaan ei monta minuuttia saa! Katsotaan, josko tämä vaikuttaisi pelin reiluuteen.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meillä sekoitetaan varmaan lapsen pää totaalisesti, koska välillä pelaillaan fiilispohjalta sääntöjä soveltaen ja välillä pidetään tiukemmin kiinni säännöistä, ainakin, jos on muitakin lapsia pelaamassa. Mutta meidän melkein kolmevuotias kyllä hyvin tuntuu tajuavan, että välillä voi pelata vähän sinne päin ja välillä tarkemmilla säännöillä. En usko, että vielä tässä vaiheessa on oleellista se, että noudatetaan aina sääntöjä vaan ennemmin se pelaamisen riemu ja yhdessä tekeminen.

Choco on myös kiva peli tämänikäisille, se taidettiinkin jo kommenteissa mainita. Muumien sieniretkeäkin voisin suositella ja eri versioita Lotto-peleistä. Meidän tyttö tykkää Mustikkametsä-pelistäkin, vaikka siinä on jo vähän monivaiheisemmat säännöt ja mun makuun turhaa näpertämistä.

 

Kommentoi

Ladataan...