Timanttiponit – eli opetellaan pelisääntöjä

Vaaleanpunaisia timantteja ja poneja. Ei ole vaikea arvata, että tämä syntymäpäivälahjaksi saatu Timanttiponit-peli on pienen tytön mieleen.

IMG_1157 (1).jpg

IMG_1229 (1).jpg

Peli on itse asiassa tytön ensimmäinen lautapeli, joten pääsemme nyt ensimmäistä kertaa harjoittelemaan nopan heittämistä ja pelinappulan siirtämistä eteenpäin laudalla.

IMG_1160.jpg

…ja sääntöjen noudattamista.

IMG_1207.jpg

Pedantti isä yrittää vakuuttaa, että nappulaa pitää siirtää niin monta pilveä eteenpäin kuin noppa näyttää, ja pieni tyttö taas vastaa siihen, että hän haluaa pysyä juuri tällä vaaleanpunaisella pilvellä.

”Niin, mutta sinun pitäis nyt siirtää sitä nappulaa siihen violetille pilvelle ja antaa isille yksi timantti”, isä yrittää edelleen.

”Mutta kun en minä halua.”

”Niin mutta kun tämän pelin säännöt…”

IMG_1178.jpg

No jaa. Ehtiihän tuo vielä opetella noudattamaan sääntöjä myöhemminkin.

”Pysy vaan siinä vaaleanpunaisella pilvellä. Voit heittää uudellen sitä vaaleanpunaista noppaa ja ottaa lisää timantteja.”

IMG_1222.jpg

Tämä ei varmaan ole lapsen kasvattamisen vaikeimpia kysymyksiä, mutta tulinpa nyt kuitenkin pohtineeksi, että mitenkäs tässä olisi pitänyt menetellä.

Pitääkö jo kolmevuotiasta vaatia noudattaman pelisääntöjä? Pitääkö ajatella, että tässä opetellaan sovittujen sääntöjen noudattamista isommassakin mittakaavassa?

Vai ajatella, että kyseessä on vain hassu peli, jota tiukkapipoisen isän ei kannattaisi ottaa liian vakavasti. Jos lapsi haluaa pelata omilla säännöillään ja tulee iloiseksi siitä, että voittaa, niin voittakoon. Ja että vaaleanpunaisten timanttiponien yhteys reaalimaailmaan on joka tapauksessa aika olematon.

Kommentit (44)
  1. Meillä sekoitetaan varmaan lapsen pää totaalisesti, koska välillä pelaillaan fiilispohjalta sääntöjä soveltaen ja välillä pidetään tiukemmin kiinni säännöistä, ainakin, jos on muitakin lapsia pelaamassa. Mutta meidän melkein kolmevuotias kyllä hyvin tuntuu tajuavan, että välillä voi pelata vähän sinne päin ja välillä tarkemmilla säännöillä. En usko, että vielä tässä vaiheessa on oleellista se, että noudatetaan aina sääntöjä vaan ennemmin se pelaamisen riemu ja yhdessä tekeminen.

    Choco on myös kiva peli tämänikäisille, se taidettiinkin jo kommenteissa mainita. Muumien sieniretkeäkin voisin suositella ja eri versioita Lotto-peleistä. Meidän tyttö tykkää Mustikkametsä-pelistäkin, vaikka siinä on jo vähän monivaiheisemmat säännöt ja mun makuun turhaa näpertämistä.

     

  2. Isän pelivinkki: Jos lapsi yrittää toistuvasti Afrikan tähdessä piilottaa Tähden sellaiseen paikkaan jonka hän itse tietää, on isän toimittava seuraavasti:

    1. Sano lapselle joka kerta ettei saa huijata ja että Tähti pitää laittaa oikeasti kaikilta piiloon. Anna kuitenkin noin yhden kerran neljästä lapsen ”salaa” katsoa tähden paikka ja luulla että juoni onnistui eikä isä huomannut mitään.

    2. Kätke aina hevosenkenkä merelle Tangerin lähelle ja käy poimimassa voitto kotiin heti kun lapsi on löytänyt Tähden… 😉

    1. Meidän 4-vuotias on juuri hoksannut tämän, että laittaa itselleen mieluisaan paikkaan Afrikan tähden. Mutta minulla on sattumalta aina aikaa vain yhteen peliin. Jos tähti löytyy jo ekasta paikasta, aikuisen peliaikaakaan ei monta minuuttia saa! Katsotaan, josko tämä vaikuttaisi pelin reiluuteen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *