Kasinot on totuttu näkemään elokuvissa ja TV-sarjoissa glamouria ja eksklusiivisuutta henkivinä paikkoina, jonne kauniit ja rohkeat saapastelevat mustissa puvuissa ja turkispuuhkat olalla. Nykypäivänä todellisuus on kuitenkin tarua karumpaa, sillä kasinoilla törmää helpommin vyölaukkuun

Sydän täynnä surua, mieli täynnä kaihoa. Jokaisen sielunpolku on erilainen ja ainutlaatuinen. Siihen sisältyy kasvukipuja, ponnistelua eteenpäin, luopumista, tuskaa ja pettymyksiä, mutta myös saavutuksia, voittoja ja riemua. Etsin elämälleni tarkoitusta, jotain uutta, jotain vanhaa.

Tunnet, kuinka turhautuneisuus alkaa valua kehoosi mielesi syövereistä ja levottomuus valtaa raajasi. Keskittymiskyky ei riitä enää kirjan lukemiseen ja matkaeväätkin on jo syöty. Maisemien katselu ärsyttää ja housujen resori hiertää, mutta vielä olisi viisi tuntia istumista

Olen länsimaisen kuvaston, mainoksien ja musiikkivideoiden uhri. Olen ollut sitä jo pienestä pitäen. Näiden ilmentämä keho on ihanteeni. Lihaksikas ja muodokas, mutta silti laiha. Madonnan kädet. Jennifer Lopezin takapuoli. Litteä vatsa. Haluan ne kaikki. Harmi vain, että oma keho on

Kännykkä ekaluokkalaiselle, uhka vai mahdollisuus? Päädyimme mahdollisuuden puolelle ja hankimme tyttärellemme puhelimen. Tai no… puhelinlaitehan hänellä on ollut kotikäytössä jo useamman vuoden, mutta nyt siihen tuli myös SIM-kortti. Puhelimesta ei tehty koulun alussa oikeastaan

Inttiajoista on kulunut jo yli viisi vuotta aikaa. Edelleenkin kokemus humpsahtaa esille usein, kun kertaan menneitä seikkailujani uusille tutuille tai törmään ihmisiin menneisyydestäni. Se oli osa elämääni, jota tuskin tulen unohtamaan. Muutamassa kuukaudessa elämäni on muuttunut

Viime aikoina olen joutunut pohtimaan paljonkin sitä, millä tavalla itselleen puhuu. Myönnän, että oma sisäinen ääneni on ollut todella itsekriittinen. Siis todella. Kun jouduin hyväksymään uupumukseni ja itkin väsymystäni terapeutin sohvalla, terapeuttini pyysi minua kuvittelemaan

Tiedättekö sen ihmistyypin, joka löytää jotain huonoa vaikka lottovoitosta. ”Mitä sillä sitten tekisi, olisihan se sitten hankalaa….” Sen, joka jakaa jatkuvasti toinen toistaan kamalampia uutisia somessa. Jolle maailma on synkkä ja paha paikka. Joka ei pety koskaan, koska odottaa aina

Jos Marjane Satrapi ei ole tuttu nimi vähintään Persepolis-sarjakuvan tai animaation muodossa, nyt kannattaa ehdottomasti sivistää itseään. Satrapi on iranilainen sarjakuvapiirtäjä, joka kertoo töissään huomattavan erilaisesta Iranista kuin mitä uutisten ja median kautta nähdään.

Heräsin taipumukseni mukaan kuudelta aamulla. Lähdin lenkille. Juoksin yksin rantapolkua. Oli valoista, mutta hieman hämärää. Sellaista hämärää, joka käärii huomaansa. Kuiskii sielulle, että tässä on rauha. Alla lehvästöjen varjojen. Askeleeni johdattivat minut veden äärelle.