En osaa lukea kämmenviivoja. Elämänviivoja, onnellisuuden ennusteita tai lapsia. Mutta kädet kiehtovat tarinankuljettajina valtavasti. Ei niinkään ne uurteet jotka vahvistuvat käsien painuessa nyrkkiin, pidellessä ostoskassia, puristaessa balettitankoa tai hapuillessa ystävän kättä.

Kirjoitin pari vuotta sitten harrastuksesta, jonka pariin palaan säännöllisin väliajoin. Vaatteiden ompeleminen on välillä turhauttavaa, aikaa vievää ja vaatii äärimmäistä kärsivällisyyttä – ja juuri siksi se on minulle sopiva harrastus. Olen vähän kärsimätön tyyppi, joka

”why are you so unkind to me my body cries cause you don’t look like them i tell her” Rupi Kaur: the sun and her flowers Andrews McMeel Publishing, 2017 248s Rupi Kaurista voi olla montaa mieltä. Kaurin tyyli on omanlaisensa, mielipiteitä jakava, ei niin perinteikästä runoutta. Kaur:n

inspiraatiokuva: Contemporist.com   Kun aloimme suunnitella tulevan kotimme kylpyhuonetta, oli meillä mielessämme kaksi toivetta: mieheni halusi kaksi suihkua, minä haaveilin betonipinnoista. Olen jo useamman vuoden ajan ihastellut betonisia kylpyhuoneita. Betonissa on sellaista makeaa,

Minä olen viikon aikana tehnyt enemmän herkkuja kuin pitkiin aikoihin. Miehen piti viime viikolla ehdottomasti saada köyhiä ritareita. Miehen mielestä ei ole olemassa kesää ilman köyhiä ritareita. Köyhät ritarit ovat oikeasti hyviä jos se pulla on hyvää mutta Pullavan peruspullasta

Selailin nettiä löytääkseni taustaa seuraavaa tekstiäni, miten toinen lapsi muuttaa elämää, varten. Sitten törmäsin tähän Iltalehden juttuun. 40 kohdan lista perustuu lukijoiden kommentteihin ja moneen kohtaan pystyn hyvin samaistumaan. Päätin käydä listan läpi ja murtaa myytit,

*Kuvittele että olet parhaillaan osallistumassa paikkakunnallasi järjestettävään juoksukilpailuun. Matkan pituus on puolimaratonin verran, eli 42,195 kilometriä. Olet suoriutunut tähän saakka hyvin, olet jaksanut juosta koko matkan. Jäljellä on enää viimeiset tuskalliset viisi

Elämässä pitää aina olla jotain tavoitteita, joita kohti kuljemme. Ja tosiaan se, mitä teemme matkan aikana, on melkeinpä tärkeämpää kuin itse tavoitteen saavuttaminen. Matkan aikana voi tehdä kaikkea kivaa ja itseään kehittävää tai sitten ei. Itse valitsen aina sen kivan ja