Tag: omaa napaa

Olen blogannut Lilyssä liki viisi vuotta, ensimmäisestä (ja ainoasta) positiivisesta raskaustestistäni lähtien. Lily on ollut turvallinen koti raskaus- ja äitiysblogilleni, olen saanut täältä helppokäyttöisen blogialustan, upeita lukijoita, kiinnostavia kommentteja, ajatuksiaherättävää vertaistukea ja – mikä parasta – liudan ihkaoikeita elävän elämän ystäviä. Kiitos teille kaikille. <3 Nyt on kuitenkin aika kypsä muutokselle. Tämä pitkään henkitoreissaan korissut […]

Ei sentään niin toivottua. Kyllä meidän perheen lapsiluku taitaa jäädä tähän. Perheemme on kuitenkin äskettäin lisääntynyt – neljällä jalalla, yhdellä hännällä ja yhdeksällä hengellä: haimme nimittäin vuosikausien haaveilun jälkeen vihdoin viimein paikallisesta löytöeläintalosta kotiimme kissan. Kissaihminen olen ollut aina, mutta vasta nyt minusta on tullut ensi kertaa elämässäni jonkun tietyn kissan ihminen! Mustista kissoista ei kyllä […]

Tämän viikon keskiviikkona asuinmaani pääministeri lähetti EU-suurlähettiläänsä välityksellä Europpa-neuvoston puheenjohtajalle kirjeen, jossa muodollisesti haki maalleen eroa EU:sta. Nyt se on totta. Brexit oikeasti tapahtuu.  Samana keskiviikkona minä sain koottua, lajiteltua ja skannattua todistusaineiston ainakin viiden vuoden työnteosta ja pysyvästä oleskelusta tässä maassa. Palkkakuitteja, verolippusia, tiliotteita, työsopimuksia, kaasulaskuja. Yhdessä suomalaisen henkilökortin, kahden vanhan passin ja parin uuden […]

Tänään on todellinen kohtalonhetki meille Hänen Majesteettinsa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan asukeille: kansalaiset (ja kumma kyllä, Kansainyhteisön kansalaiset, mutta maassa ikänsä asuneet EU-kansalaiset eivät; miten kuvaavaa) saavat äänestää, lähteäkö ovet paukkuen EU:sta vai jäädäkö ikuiseksi kiveksi kenkään unionin länsilaidalle omaa erityisasemaansa alleviivaamaan.  En ole aiemmin kirjoittanut Brexitistä, koska pitkään en oikeasti voinut kuvitellakaan, että […]

…on tullut vietettyä viime aikoina. Anoppi täytti jo 80, ja ajettiin yhdeksi viikonlopuksi juhlimaan häntä sukulaisten ja naapureiden kanssa. Eddie käyttäytyi juhlissa jopa hämmentävän hyvin (iPad- ja pikkuautoviihdykkeillä oli toki osuutensa asiassa) ja hurmasi muun muassa Miehen lapsettoman tädin, joka asuu niin syvällä Pohjois-Walesin vuoristossa, että minäkin tapasin hänet vasta ensimmäistä kertaa. Poikasen ja isotädin […]

Johtuu se sitten alitajuisesta kapinasta median jokatammikuista elämäntaparemonttirummutusta vastaan vai siitä hitusen tiedostetummasta omankilvenkiillotuksesta sen jälkeen, kun Eddien päiväkodissa on alettu pitää kodin ja päikyn välistä päiväkirjaa, mutta meikäläisestä on viime kuukausina kuoriutunut yllättävän jauhopeukaloinen äiti. Ei voi sanoa pullantuoksuinen, sillä pullataikinaa en edelleenkään ole uskaltautunut vaivaamaan (kauanko tuorehiiva säilyy pakkasessa, häh, eli onko se […]

Ollos huoleti, kyllä täällä edelleen elossa ollaan. Enemmän tai vähemmän kipeinä vain, joulusta asti. Eddien päiväkodista juuri ennen lomia kaappaama flunssa on vellonut viikkotolkulla sekä äidissä että pojassa (isi on jonkin ihmeen kaupalla siltä välttynyt) niin, että tänään vihdoin aion kiikuttaa meidät molemmat lääkäriin tarkistamaan, etteihän kolottavia kehojamme vain runtelisi jokin lenssua vakavampikin. Silmätulehdusta ainakin […]

Piipahdin viikonloppuna Helsingissä, yksin, akateemisissa juhlissa.  Juhlia edelsi intensiivinen iltapuvunmetsästys, juurikasvunvärjäys ja mesettely parin vuosikymmenen (!) takaisten opiskelukavereitten kanssa. Olimme olleet ainejärjestömme 30-vuotisjuhlissa kirkasotsaisina fukseina; nyt otsissa saattoi erottaa rypyn tai pari ja rouvien tyyliin kuuluivat huomattavasti paksummat helminauhat ja järkevämpikorkoiset korkkarit, mutta meno ei muuten ollut pahasti hiipunut. Tarinaa riitti, juomalaulujen sanat nousivat mieleen […]

Kuluneella viikolla teemanamme ovat olleet järjestysluvut. Nimittäin: Maanantai Viikko alkoi syksyn ensimmäisellä suomenkielisellä pallerokerholla Lontoon ruotsalaisella kirkolla. Sinne mentiin King’s Crossin aseman kautta. Ai että tykkään tuosta vastarempatusta asemasta. (Se Harry Potterin King’s Cross koristeellisine kellotorneineen on itse asiassa viereinen St Pancras.) Tiistai Eddien kolmas hiustenleikkuu. Vähän lyhyt. Keskiviikko Ensivisiittimme uuteen kahvilaan tässä lähellä. Jässikkä […]

En saa kirjoitettua blogiin turhanpäiväisyyksiä. Ahdistaa. Viimeiset pari viikkoa Facebookini on täyttynyt kehyleikkausten arvostelusta, syyrialaisista lapsista, iPhone-miehistä, väittelystä. Arkeni tuntuu teennäiseltä kermaperseilyltä. Juon kalliilla kahvinkeittimellä keitettyä aamukahvia lämpimässä, tilavassa kodissani samalla, kun yltäkylläisyydessä elävä lapseni katsoo tabletilta lastenohjelmaa. Meillä on kaikki niin hyvin, että oksettaa. On syyllinen olo. En tee tarpeeksi. Olen liittynyt Refugees Welcome […]