Raamit blogilleni
Minulla on usein tapana miettiä miksi teen asioita joita teen. Tänään pohdin, että miksi aloin kirjoittaa blogia.
Miksi blogi? Mistä kirjoitan, ja etenkin miksi juuri blogiin? Kuten pari ensimmäistä postaustani osoittavat, alun perin tarkoitukseni oli kirjoittaa nyt kevään ajan blogia vaihtoteemalla. Luoda kiva muisto ja kerätä kokemukset samaan paikkaan, josta ne voisi jakaa myös kavereille. Samalla muistin, miten kivaa kirjoittaminen on. Pitkästä aikaa todella innostuin jostain, keskityin täysillä ja ajantaju katosi. Tuli olo, että tätä olen kaivannut, tämä tuntuu nyt oikealta, ihan sama lukeeko näitä kukaan.
Ylipäätään kaikenlainen pohdiskelu ja analysointi on minulle ominaista, ja kirjoittaminen taas se luontaisin muoto koota poukkoilevat ajatukseni yhteen. Yleensä myös ilmaisen itseäni parhaiten kirjoittamalla. Jo Itävallassa ollessani alkoi itää ajatus siitä, että kirjoittaisin myös muista aiheista kuin vaihdosta, ihan mistä vain itseäni kiinnostavasta sen kummemmin rajaamatta. Blogimuotoisten tekstien kautta asioita tulee pohdittua eri tavalla, keskityttyä tarkemmin tiettyyn teemaan ja usein myös laajennettua näkökulmaa. Ja nyt kun vaihto loppui lyhyeen, sai ajatus blogin ”laajentamisesta” uutta voimaa. Samoin huomasin, että minä itse saan blogin kirjoittamisesta uutta voimaa. Se tuo jotakin kivaa tekemistä nyt, kun aikaa onkin yhtäkkiä tylsyyteen asti. On jokin oma juttu, johon keskittyä.
Voisihan näitä blogimuotoisia tekstejä kirjoittaa ihan vain oman tietokoneeni muistiinkin, miksi siis jakaa niitä blogissa? No, ensinnäkin ajatus blogista toimii eräänlaisena ajavana voimana, että ylipäätään saan aikaiseksi kirjoittaa. Onhan minulla aina ollut mahdollisuus täyttää tiedostokansioni teksteilläni, mutta enpä vain silti ole kirjoittanut. Kun taustalla on jokin tietty kanava, johon kirjoitan, huomaan kiinnittäväni huomiota ympäristöön eri tavalla. Yhtäkkiä onkin monta aihetta, jotka herättävät mielenkiintoni ja joista minulla voisi olla jotain sanottavaa.
Ja se tärkein: Samalla myös opettelen tajuamaan, että minulla tosiaan voi olla asioista jotain sanottavaa. Ja että minulla on oikeus ilmaista itseäni kirjoittamalla. Ja sitten opettelen tuomaan niitä ajatuksiani myös esiin. Enkä tarkoita nyt mitään suuria oivalluksia, vaan ihan tavallisia, arkipäiväisiä asioita. Kuulostaa ehkä oudolta? Usein kuitenkin huomaan olevani ennemmin hiljaa kuin sanovani mitä ajattelen, etenkin yhtään vieraampien ihmisten seurassa. Kai sitä edelleen miettii välillä vähän liikaakin, että mitäköhän nuo muut nyt minusta ajattelevat, kun teen tai sanon näin tai näin.
Toisin sanoen tämä blogi on minulle luontainen keino opetella tuomaan itseäni esiin sellaisena kuin olen, ajatusmaailmaani sellaisena kuin se on. Jo pelkästään ajatus siitä, että tässä sitä kirjoitellaan tekstiä, jonka joku saattaa jopa lukea, on samaan aikaan pelottava mutta voimaannuttava. Teen tätä itselleni, siksi että saisin taas hivenen lisää uskallusta olla oma itseni, seistä omien ajatusteni takana. Ja tietysti silti, jos joku tykkää kirjoituksiani lukea tai kokee saavansa näistä jotain, vielä parempi, mutta ei se päätarkoitus.
Kevät tulee, kaikesta huolimatta.
Pitkän harkinnan jälkeen päätin siis asettaa blogini näkyväksi niin, että joku tänne saattaa jopa löytää. Jännittää aika paljon kertoa Instragramissa että hei, tällainen tuli kyhättyä. Silti, vaikka seuraajissani on lähinnä kavereita, tai ehkä juuri siksi. Ylipäätään blogin aloittaminen, sen alkuperäisen vaihtobloginkin, vaati tsemppaukset muutamalta ystävältä. Huomaan epäröiväni, itsekritiikkini heräävän: Olenko muka niin hyvä kirjoittamaan, että voin tuosta noin vaan perustaa blogin ja vielä ”mainostaa” sitä muille? Kehtaanko? Tarvitsin vakuuttelut useammastakin suusta, että kyllä, on ihan ok perustaa blogi ja jopa mainita siitä jossain.
Nuo ajatukset tuntuvat hassuilta. Koska oikeasti, jos joku tätä eksyy lukemaan, niin tuskin tästä ketään nyt ainakaan mieltään pahoittaa. Ja mitäs sitten kirjoitanko hyvin vai huonosti, ainakin kirjoitan ja tekemällä oppii. Yhden linkin jakaminen Instagramissa on loppujen lopuksi melko pieni asia (sisällöstä riippuen toki). Silti se tuntuu vaikealta, ja juuri siksi aion sen nyt tehdä. Tai ehkä ensin pyydän vielä yhdet rohkaisut ystävältä.
Kuinka usein tulen kirjoittamaan ja mistä, ne ovat arvoituksia minulle itsellenikin. Opiskelijavaihtoon liittyviä ajatuksia aion jakaa jatkossakin, sen kokemuksen pohjalta, jonka itse sain. Opinnoissa kiinnostaa taloussosiologia ja psykologia, mikä todennäköisesti näkyy jollain tavalla myös teksteissäni. Tai sitten pohdintaa jostain ihan muusta, mikä nyt milloinkin pohdituttaa.
Aiemmat vaihtoon liittyvät kirjoitukseni löytyvät tästä: