Kaunista, ajattelen. Tuijottelen mäntyjen latvoja, ne näyttävät harmaata taivasta vasten lähes mustilta. Kun hieman pinnistän, pystyn melkein unohtamaan liikenteen huminan, kuvittelemaan itseni keskelle erämaata. Se ei ole enää yhtä helppoa kuin kesällä ja syksyllä, silloin puiden lehdet loivat seinän metsän ja tien väliin. Pitkä, lähes ristiselkään ulottuva tukkani on auki, mikä on harvinaista metsäkävelyillä. Usein […]

Istun aamukahvilla ruokapöydän ääressä. Keskitän katseeni kynttilöihin ikkunalla, tarkkailen pilvien liikkeitä niiden takana, rihmamaisia tiivistymiä hennosti sinertävää taivasta vasten. Ne vaihtavat väriä tummasta siniharmaasta vaaleaan liilaan. Aurinko antaa vihjeen itsestään horisontin takaa, pian se kirkastaa läheisen metsikön latvat. Nautin hiljaisuudesta, annan ajatusten vaeltaa. Niitä tulee ja menee, en saa yhdestäkään kunnolla kiinni. Mutta ei aina […]

Viime viikkoina olen pysähtynyt. Tietoisesti keskittynyt itseeni, rauhoittumiseen, kiireettömyyteen. Pyrkinyt kuulemaan oman ääneni (itse luotujen) tavoitteiden, paineiden ja vaatimusten alta. Pysähtynyt tavallisuudessa, en jossain tietyssä, erityisessä paikassa tai erityisenä ajanjaksona. Olen pyrkinyt olemaan tekemättä, vaikka tehtävää olisi, olemaan pohtimatta, vaikka pohdittavaa olisi. Olen pysähtynyt samalla tavalla, kuin aina uupumuksen rajoilla ollessani, en vain ole tajunnut […]

Aamuhämärä on vähitellen vaihtunut harmaaksi valoksi, sellaiseksi, joka suodattuu pilvimassan läpi. Ulkona katot ovat peittyneet valkoiseksi, räntää se kai oikeasti on, märkää loskaa, joka sulaa pian pois. Mutta mielikuvissani se on ensilumi, joka tuo valoa pimenevään syksyyn, antaa lupauksen hiihtämään pääsystä, pakkaspäivistä. Jep, olen talvi-ihminen. Tai myös talvi-ihminen, jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa. Surullista, […]

Käännän langan silmukalle, taitan toisen yli, vedän pään lenkin läpi, kiristän. Solmu, sitten toinen. Ajatus karkaa huomisen suunnitelmiin, teen väärin, ajatus palaa käsiini, puran, teen uudelleen. Kuvio alkaa hahmottua, sitten toinen, kolmas. Jään koukkuun, haluan tehdä vielä yhden, ja vielä, ei nyt tähän kohtaan voi lopettaa. Vatsa kurnii, on iltapalan aika. En muistanut tehdä kirjastopäivän […]

Viime aikoina olen huomannut itsessäni voimakkaan tarpeen rauhoittumiselle. Kaipaan hitaampaa tahtia arkeen, hiljaisuutta kotiin, rauhaa ajatuksiini ja kokemuksiini. Välillä on vaikeaa hyväksyä, miten näennäisesti pienestä sitä toisinaan kuormittuu. Arkeni täyttyy hyvin tavallisista asioista: Opiskelusta yliopistolla, välissä lounas ystävän kanssa, sitten kotiin ja ehkä lenkille tai jumppaan. Ruuanlaittoa, kirjojen lukemista, pyykinpesua. Samaan aikaan huomasin, miten kasvojeni […]

Arki on taas alkanut, kesä tuntuu jo kaukaiselta. En enää muista, miltä tuntui lenkkeillä helteessä tai pulahtaa mereen uimaan. Eikä tarvitsekaan: Nautin nyt syksyn tuomasta kirpeydestä aamuissa, mustikanlehtien punerruksesta, vaaleanliiloista kumisaappaista, kynttilän liekistä hämärässä. Nautin myös arjen rytmistä, joka on taas löytynyt. Omituisen kesän jälkeen tuntuu hyvältä, kun opinnot etenee ja saan asioita aikaan. Säännöllinen […]

Juon kaikessa rauhassa aamukahvia, monta kupillista. Kirjoittelen päiväkirjaa, luen päivän Hesarin kiinnostavimmat jutut. Selailen vähän Instagramia ja blogeja, lojun sohvalla. Taustalla niin tutut perheenjäsenten äänet: Äiti häärää keittiössä, hymisee hiljaa itsekseen. Siskon askeleet portaissa, juuri tuo tietynlainen vessan oven narahdus, lapsuuden kotini seinien muodostama kaiku isän äänessä. Yhtäkkiä huomaan: Kerrankin minulla ei ole ollut kiire […]

Aamulla herätessä vilkaisen ranteessani olevaa älykelloa, joka kertoo, että uneni laatu oli tyydyttävää. Taas kerran. Kellon mukaan olen viimeisen pari viikkoa nukkunut vain heikosti tai tyydyttävästi, mahtuupa mukaan pari OK yötäkin. Huomaan, miten minua alkaa taas kiukuttaa. Miksi nukun koko ajan näin huonosti? Eipä taida tästäkään päivästä tulla taas mitään. Eilinen alkoi samalla tavalla – […]

Istun keittiön pöydän ääressä, vieressä pino lojumaan jäänyttä postia ja kuppi kofeiinitonta kahvia. On mennyt melkein pari kuukautta, kun en ole kirjoitellut blogiin mitään. Lähes puolet siitä ajasta, jona koko blogi on ollut olemassa. Nyt mietin, mitä tänne haluaisin jatkossa kirjoittaa, sillä kirjoittaa haluan. Perustin blogin maaliskuussa, intoa täynnä kaikkien muiden muutosten ja karanteenin keskellä, […]